lauantai 11. tammikuuta 2014

Epätietoisuus

Tämä tekee minut surulliseksi


Epätietoisuus omasta itsestä. Epätietoisuus siitä, mikä sisälläni velloaa. Olenko sairas vai ovatko vatsakivut vain luonnollisia minun kroppaani?

Ammattikoulun alusta asti olen kärsinyt närästyksestä ja kummallisista vatsakivuista. Toisinaan mitään kipuja ei ole ja toisinaan niitä on paljonkin. Yleensä tunnen nopeaa polttoa alavatsalla, toisinaan kauheaa kouristelua ylävatsalla. Joskus tuntuu siltä vain, että vatsa on kuin suuri ilmapallo. Niitäkin päiviä kyllä on, kun ei ole kipuja. Harvemmin syön lääkettä enää, koska tuntuu että se on turhauttavaa. Maitohappoja ja närästyslääkettä tulee otettua viikon aikana pariin kertaan. 

Paras lääke on tällä hetkellä vain miettiä mitä suuhunsa laittaa ja oikeasti mihin kellon aikaan. Muutama ystävä on ihmetellyt ja ehkä naureskellut asialle hieman kun olen sanonut etten voi nauttia alkoholia kello yhdeksän jälkeen. Jos haluan nauttia siitä, pitää se aloittaa jo ajoissa. Ja kyllähän sen toisaalta ymmärtää. Eihän se ole terveellistä enää illalla syödä runsasta ateriaa. Joten ei se juominenkaan hyvästä ole. Mutta ei se juominen ole pelkästään, kyllä minulla on tarkka aika siitäkin koska voin syödä ja mitä voin syödä. 
Viime aikoina en kauheasti ole katsonut sitä mitä suuhuni laitan. Rasvaisimmat, mausteisimmat etc. jätän syömättä. Tiedän sen aiheuttavan hallaa. 


Toiset tottuvat siihen mitä tuntevat. Minä en ole tottunut kipuihini. Olen oppinut säätelemään sitä.

Olin 2012 alkuvuodesta muutaman päivän sairaalassa tarkkailtavana. 
Eräänä lauantai aamuna alkoi järkyttävät poltot. Poltto tuntui ylävatsalla, pallean kohdalta. Päivän aikana otin närästyslääkettä ja päiviystyksen ohjeiden mukaisesti lääkettä. Kun mikään ei enää auttanut ja olin oksentanut sappinesteet, lähdimme mieheni kanssa Loimaan aluesairaalaan. Päivystyksessä minut otettiin vastaan ja sinne sitten jäin. Valkosoluni olivat niin korkealla, että halusivat minut tarkkailuun. Tulehdusta ei kuitenkaan ollut missään. Sen päivän ja yön aikana oksensin sappinesteitä kuuteen otteeseen. Yöllä suonensisäisesti saadut lääkkeet helpottivat oloani. Lääkärit eivät löytäneet kuitenkaan mitään. Minut tähystettiin siellä ollessani ja samaisena päivänä pääsin sitten kotiin. Kivut olivat tiessään. 
Tähystyksessä ei kuitenkaan näkynyt mitään. Koepalat otettiin ja veriarvot. Ei mitään.
Kävin samaisena vuonna, keväällä, uudelleen tähystyksessä. Eikä edelleenkään mitään.
Sen jälkeen ei ole ollut niin kovaa kohtausta. Olen oppinut tuntemaan missä vaiheessa täytyy lopettaa esim. mausteisen ruoan syöminen, jotten saa kipukohtausta. 


Ehkä minunkin kohdallani syyt selviävät joskus.

Tämä vuosi on kuitenkin alkanut ihan hyvin. Viime syksykin meni hyvin, vaikka lieviä kohtauksia onkin tullut toisinaan. On yllättän helppoa kuitenkin elää, kun tietää milloin täytyy lopettaa. Ja nimenomaan täytyy. On pakko. 

Nyt olen löytänyt vatsalleni sopivan kahvin. Watsa kahwin, josta olenkin maininnut täällä pariin otteeseen. Tämäkin aamu aloitettiin sillä. Eikä tunnu miltään. Olen työmaalla juonut kupin tavallista kahvia melkein joka päivä tällä viikolla ja heti huomaa, että se ei vain sovi minulle. Eli tietyistä asioista on luovuttava, jotta tuntee olonsa hyväksi. 

Oman kropan oppiminen on ollut minulle haastavaa. Ei enää. Tiedän ja tunnen.
On helpompaa elää kun osaa elää omien kipujensa kanssa. Osaa kertoa toisille, että miltä tuntuu ja milloin voi jatkaa. Milloin pitää vetää syvään henkeä. 

Onneksi ympärilläni on ystäviä ja rakkaita ihmisiä, jotka ymmärtävät minun tilanteeni. 
Onneksi omistan heidät.
Ilman heidän tukea ja turvaa, en varmaan olisi jaksanut oppia taistelemaan itseäni vastaan. Tällä hetkellä on erittäin hyvä olla. :) 

Nyt ei satu! :)

Huomisen kuvan aiheena on kaikessa kiireessä
Huomiseen sitten! ;)

6 kommenttia:

  1. Mä aloin saada kipukohtauksia viime vuonna. Olimme lähdössä pääsiäisenä mun kotiseudulle 400km päähän, muttei päästy kun olin ollut viikon kipeänä. Silloin mulle määrättiin Zoltia mikä on ihan ok. Muistan, kun mentiin Subwayhin ja otin tavalliseen tapaan leivän jalopenolla. Sen jälkeen tuli tosi huono olo vaikka nehän on aika mietoja kuitenkin. Kuitenkin mun mahalle ilmeisesti liian vahvoja. Ärsyttää vaan välillä, kun mies ei ymmärrä ettei voi syödä tulisia tai runsaasti maustettuja ruokia vaan lisää chiliä ruokaan ennen kun oon sitä ehtinyt ottaa. Kun voisihan sitä ottaa vähän mulle ilman niitä mausteita tai, että molemmat tekee omalla pannulla ruoan ja maustaa oman maun mukaan. Tylsää sitten alkaa tehdä jotain ihan muuta ruokaa.

    Kesällä oli kans muutaman kerran kipuja, mutta yhtäkkiä ne vaan loppui muutamaksi kuukaudeksi. Nyt taas talvella on ollut kipuja ehkä pari kertaa. Kesällä mulla vaihdettiin Burana Panadoliin kun se Burana ei ainakaan oo mahalle hyväksi.

    Mulla oli nuorempana vatsakipuja ja ei koskaan saatu selville mikä vaivasi. Luulen, että osaksi vatsakivut oli ihan vaan sellaisia että jännitti mennä kouluun. Multa tutkittiin keliakia, muttei ollut (suvussa on mm. isällä ja serkulla). Voihan ne viljat toki muutenkin aiheuttaa oireita vaikkei keliakiaa olisikaan. Samoin oon joskus huomannut, että kermajäätelö tekee olon huonoksi vaikka muuten pystyisikin maitotuotteita/kermaa käyttämään.

    2005-2006 mulla oli myös pahoja närästyskohtauksia, että jouduin sairaalaankin viikoksi 2006 keväällä. Silloin kans jätin maustetut ja tuliset ruoat pois, mutta viime vuosina niitä on tullut vähän syötyä kun ei ole ollut oireita. Ilmeisesti ne on sitten nyt palanneet. Ja tosiaan joistain asioista pitää vaan luopua, että voi hyvin, vaikka se tekiskin "pahaa" henkisesti. Pitää vaan löytää tilalle uusia hyviä asioita.

    Mä joskus jätin purkan syönnin niin siitä oli ainakin apua vaikka sen lopettaminen ei ehkä hampaille ookaan ihan hyväksi. Tai on mulla pysynyt hampaat ihan hyvässä kunnossa onneksi. Tuota Watsakahvia oon meinannut joskus ostaa, vaikka se vähän kalliimpaa onkin.

    Gastroskopia mulle on tehty pari kertaa, se on niin kamala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siis kanssa eläjiä mukana.

      Mulla on myös kummallisia alavatsa polttoja, niitä on useammin. Joskus töissä käy niin, että n. 20min ruoan syönnin jälkeen alkaa kauhea poltto ja sitten onkin jo kiire vessaan. Sitten se helpottaa ja vatsa jää kummallisen oloiseksi.
      Ite en oo syöny buranaa varmaan pian 5 vuoteen. Panadol on mulle kaikista paras. Burana närästää. Mä oon miettiny, että pitäisi varmaan pyytää lähete tähystykseen toisesta suunnasta, jospa sieltä löytäisi jotain.. Ja niin itseasissa muutama ystävä on mulle kehottanut, mutta en oo tuntenu sitä vielä aiheelliseksi. Tosin jossain vaiheessa se voi olla myöhäistä sit jo..

      Mä maustan meillä ruoan sellaiseksi, että voin sitä syödä, isäntä lisää sitten itselleen jälkikäteen mausteita jos tarvitsee. Ollaan totuttu siihen. Ja tosiaan joskus voin syödä enemmän tulista ja joskus taas en. Vaihtelevaa täällä päin.

      Mut kyl tämän kanssa on osittain oppinu elämään, vaikka vaikeaa se on. Varsinkin silloin, kun on ihan järkyttävä olo!

      Poista
  2. Tuo on inhottavaa, kun on huolli omasta terveydestä. Minulla ei ole ollut kipukohtauksia (oikeastaan), mutta tietysti tuo lapsen syntymä ja kaikki ongelmat sen mukana vetivät mielen matalaksi. Oli syöpäepäilyä ja ties mitä. Veritulppariskiä ja maksaongelmaa. Ja toki se kamala olo ja syyllisyys mikä seurasi siitä ettei pystynytkään kantamaan omaa lastaan sisällä sitä 9 kuukautta. Ja kun niitä keskenmenojakin tuli.

    No, minä olen tällainen ja tällä mennään. :) Hiukan toki taas huoli nousi, kun yllättäen alkoi taas jalat ja kädet syyhytä syksyllä pj-kisan aikana kunnolla. Labratestit sen taas kertoivat, maksa-arvot olivat jälleen koholla. Ja eikun jälleen tutkimuksiin ettei siellä ole maksakirroosia, syöpää tai muuta. Että sellainen pj-kisakausi.

    Toivottavasti sinullakaan ei kyse olisi mistään vakavasti ja kipuihin löytyisi joskus vielä syy ja apu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä oon päättäny että tästä selvitään! Ei ole hyvä jäädä murehtimaan, ennemmin antaa itsensä vain elää, kuin murehtia. Näin on mulle todettu ja oon sen tajunnu. Kyllähän tää harmittaa, mut elämässä on pakko jonkun harmittaa.

      Toivottavasti sullakin on kaikki kunnossa. ♥

      Poista
    2. Moi Suvi!

      Todella ikävää kuulla että tuollaisista oireista olet joutunut kärsimään. Toivottavasti asiaan löytyy ratkaisu. Olet näköjään jo edistynyt asiassa havainnoimalla mitkä asiat hyvinvointiisi vaikuttavat.

      Olen itse lukenut paljon ravitsemustieteellisiä tutkimuksia ja niistä johdettuja näkemyksiä. Sinun tekstisi luettuani olen sitä mieltä sinun kannattaisi perehtyä paleo-ruokavalioon, joka on monella auttanut vatsan/suoliston vaivoihin. Itse olen hyvällä menestyksellä noudattanut sitä jo reilun puoli vuotta. Alkuvaiheen jälkeen ruuansulatus alkoi hieman osoittamaan mieltään lisääntyneelle kasvisten ja hedelmien syönnille, mutta siihen auttoi fodmap-oppien soveltaminen eli keskipitkien hiilihydraattien(mm. fruktoosi) vähentäminen.

      Tässä muutama linkki perehdyttäväksi jos kiinnostaa:
      http://www.helsinkipaleo.com/aloita-tasta/
      http://www.ruokatieto.fi/uutiset/vatsaoireiden-syyna-voivat-olla-huonosti-pilkkoutuvat-ja-imeytyvat-hiilihydraatit

      Kerrohan vaikutuksista jos päädyt kokeilemaan. Tsemppiä! :)

      Poista
    3. Kiitos kommentista ja ideasta!
      Pitää ottaa kaikki mahdolliset huomioon mitä tässä matkan varrella nyt tulee. Kaikkea on kokeiltava, jotta saa kaiken toimimaan! :)

      Poista