P I A N puolivuotias poika

Tulevana perjantaina Tuukka täyttää 6kk. K Y L L Ä ! Puoli vuotta tulee täyteen ja olen vain ihmeissäni siitä, että mihin tää aika on mennyt? Mitä kaikkea on tapahtunut? Vasta me haaveiltiin tästä perheenä olemisesta, nyt kuitenkin takana päin on vaikka mitä, mutta lopulta meillä on tässä ihan mahtavan ihana, suloinen, vekkuli poika! ♥

On se ihmeellistä miten elämä etenee eteenpäin. Muistan monen suusta kuulleeni "pian se jo menee kouluun ja sitten se pääsee jo ripille!", NIINPÄ! Mutta onneksi me saadaan nauttia vielä paljon! Ensi askeleet on näkemättä, liikeelle on lähdetty ryömien, kontausta vasta harjoitellaan hitaasti mutta varmasti, joka paikkaan mihin vain on mahdollista täytyy päästä kiipeämään, meillä osataan istua syöttötuolissa muttei nousta itse vielä istumaan ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu on mielenkiintoista. Meillä on ihanan utelias pieni poika, joka ei malttaisi olla P I E N I! :D

Sormiruokailua ollaan myös harjoiteltu ja se tuntuu Tuukan mielestä olevan ihan hauskaa, ainakin kun saa jutella ruoalle kovaan ääneen. :D

Mun on tarkoitus tulevana viikolla vielä ennen puoli vuotis päivää mennä Tuukan kanssa ottamaan kuvia tuonne luonnonhelmaan ja toivon todella, että sää suosii silloin! Olisi ihana ikuistaa syksyisen maiseman kanssa meidän pieni puolivuotias suloisuus! Ja varmasti muutama otos tulee tännekin, kunhan pääsen niihin sitten käsiksi ensin ja ennen sitä saadaan ne otettuakin! :)

Tässä nyt muutama kuva menneiltä viikoilta ja kuukausilta! :) Viimeisin on aika ihana! Vaikka tuosta pojasta ei muuta saa kuin ihania kuvia! ♥

Lomareissu pienen vauvan kanssa

Päätimme tosiaan kesällä, että teemme miehen kesälomalla reissun johonkin koko perheen kanssa. Mies ei halunnut olla kesähelteillä lomalla, joten menneet elo- syyskuun ilmat olivat parhaat mahdolliset kesäloman pitämiseen ja oli kyllä aika ihanaa olla perheen kesken kotosalla! ♥

Lomareissuun! Luvassa on muuten P A L J O N kuvia!

Ajatuksena oli, että emme kovin kauaksi lähtisi, koska Tuukka on kuitenkin todella pieni vielä ja lentokoneeseen en halua pienen vauvan kanssa lähteä. Laivamatka ei kuulostanut mitenkään huonolta ajatukselta saati sitten matkustaa auton kanssa. Päädyimme sitten naapurimaahan, Viroon. Katselimme erilaisia hotelleja, mutta lopulta päädyimme kerrostalo asuntoon, Airbnb:n kautta. Lomakohde olisi siis Pärnu ja sen hiekkarannat. Omalla autolla laivan kanssa yli ja reissu sujuisi mutkitta! Maanantaista torstaihin varasimme asunnon, kerrostalon ylimmästä (ilman hissiä), ihan sopivan pituinen lomareissu tälle porukalle.

Reissuun lähti mukaan Tuukan molemmat kummisedät ja kyllä heistä oli apua tällä reissulla. Ehditään ihan perheen kesken tekemään varmasti monenlaisia reissuja vielä, mutta nyt oli kyllä onni kun lähtivät mukaan. Oli apukäsiä enemmän paikalla, kun niitä tarvittiin. :)

No mitä sitten pakata itselle saati pienelle vauvalle mukaan?
Tunnetusti minusta kun on kyse, niin pakkaan paljon ja yleensä aika turhaakin mukaan. Tällä kertaa päätin, että enemmän Tuukalle kuin itselle. Sää tiedotuksia seurailtiin pitkin viikkoja ja toivottiin hyviä kelejä. Silti kaikenvaralta pakattiin sadesuojat, paksummat haalarit ja makuupussitkin mukaan pojalle. Koskaan kun ei tiennyt miten ennusteet muuttuisivat.

Pakattiin sitten tietenkin vaunut, turvakaukalo ja vaipat sun muut oletettavasti tarpeelliset mukaan tottakai, mutta vaatetus oli se ongelmallisin. Niitäkin tuli ylimääräisiä mukaan, mutta eipä se haitannut. Parempi varautua, kuin kärsiä kylmyydestä/kuumuudesta. Särkylääke, kynsisakset, nenäfriida, keittosuola, talkki, sinkkivoide ja tops-puikot olivat lähes jokainen käytössä, joten kannatti pakata mukaan. Vaikka paikan päällä oli tietenkin apteekkeja ja kauppoja, niin silti omat on tutut ja turvalliset, vaikkakin keittosuolatipat ostettiin paikanpäältä, kun kotoota ne ehti loppumaan.
Itselle tuli sitten pakattua vain tarpeelliset vaatteet, pyyhe, hygieniatarpeet jne mahdollinen. Mitään ei kuitenkaan jäänyt uupumaan, vaan kaikki tarpeellinen oli otettu mukaan. Jopa kaikilla oli passit mukana! :D

Reissu alkoi kokonaisuudessaan oikein hyvin! Kotoa lähdettyämme ja toisen kummisedän noudettuamme, Tuukka nukkui Helsingin satamaan asti. Laivassa sitten otettiin pienet unet kantorepussa ja se on muuten ollut oikein hyvä hankinta ylipäätään! Tuukka tiesi matkalla, että jos ei unta muuten saanut päivällä, niin äiti kun nappasi kantoreppuun, niin unikin alkoi maistua hyvin.

Tallinnan päässä Tuukka otti unet pienen ravintolan nojatuolissa ja se oli aika suloista. :)

Matka Pärnuseen sujui sitten muutamalla pysähdyksellä. Tuukka ei nukkunut matkalla, mutta eipä se haitannut. Onneksi ei ollut mikään kiire, kun olimme sopineet saapumisemme iltapuolelle joka tapauksessa. Ylipäätään automatkat Tuukan kanssa sujui mukavasti. Ainoastaan Suomen päässä, Helsingistä pois lähtiessä, Tuukalla oli niin kova uni, ettei malttanut saada unesta turvakaukalossa ollenkaan. Lopulta pienten sylittelyjen jälkeen kotimatkakin sujui unisissa tunnelmissa.

Ruokahan oli tämän reissun tärkein! No ei sentään, mutta kuvat jotenkin painottui aikalailla upeisiin annoksiin joita sai syödä. Tuukka sai reissulla tyytyä äidin tarjoamaan ruokaan ja se jos mikä on parasta! 

Kävelimme päivien aikana yllättävän paljon. Autolla kuljimme ainoastaan, kun lähdimme kauemmaksi kaupoille. Asuntomme liki oli pieni kauppa ja sieltä hoidimme meidän aamupala ja iltapala tarpeet, sekä pienet herkut. ;)

Eikä sovi muuten unohtaa! Pakattiin tottakai leluja Tuukalle mukaan! Pari leikkipeittoa ja sitten erilaisia helistimiä ja lähinnä Tuukan mieluisia leluja, kun emme osanneet ajatella löytyisikö paikan päältä mitään. Tuukalle mieluinen lomapaikan lelu oli pallo, jonka perään hän sitten lähtikin yks kaks ryömimään heti toisen lomapäivän aamuna. Oli meillä kaikilla ihailemista ja varsinkin isille ihana ajankohta, kun oli loma juuri alkanut ja näki kun pieni poika pääsi ensi kertaa liikkeelle. ♥

Tuukka viihtyi mukavasti vaunuissa ja välillä pääsi myös jaloittelemaankin. Pärnun hiekkarannalla päästiin kaikki vilvoittelemaan meriveteen jopa Tuukka sai kastella varpaansa sinne. Oli aika kylmää, itse en uskaltautunut uimaan mutta mies ja toinen kummisedistä lähti sitten polskimaan. Me loikoiltiin rannalla ja Tuukka nautti merituulessa pitkät unetkin.

Onnellinen pieni mies! ♥

Ajatus pienen lapsen kanssa matkustamisesta voi kuulostaa hurjalta, mutta minun mielestäni reissaaminen onnistuu oikein hyvin, jos mukana on kaikki tarpeellinen ja muutama muukin apukäsi, kuin vain äiti ja isi! Näin me ainakin todettiin, että oli mukava, kun apuna oli kummisedät ja matka oli kyllä oikein onnistunut! Tuukka ehtii meidän kanssa reissaamaan vielä monet kerrat ja me ehditään perheen kesken reissaamaan varmasti kyllästymiseen asti!

Suurimpana ehkä nousee tästä matkasta se, että varautuu vaan kaikkeen mahdolliseen. Itsensä, mutta varsinkin pienen vauvan kohdalla! Parempi olla paljon kaikkea mukana, kuin se että iskisi paniikki, kun jotain tapahtuu!

On se ihana saada vauvakirjan väliin jo ensimmäisestä matkasta kuvia ja kirjoituksia mitä kaikea matkalla tapahtui! Ja ehkä Tuukkakin tykkää vanhempana lukea mitä pienenä on tullut tehtyä. ;)

-ton omenapiirakka

Tein tässä taannoin omenapiirakkaa, joka on täysin gluteeniton, maidoton ja munatonkin vielä. Totaalinen -ton piirakka!

Samaisena päivänä meillä kävi kaksplussasta toimittaja sekä mukana hänellä oli kuvaaja.
He pääsivät maistamaan valmistamaani piirakkaa ja ainakin tykästyivät siihen itse.
Nyt sitten jaan teille tämän omenapiirakan ohjeen ja suositellen kokeilemaan, oli herkullista!

Taikina
(tarvittset pyöreän, n.27cm, korkeareunaisen vuoan.)

1 ½ dl ruokosokeria
4 dl gluteenitonta jauhoseosta
½ tl suolaa
2 ½ tl leivinjauhetta
2 ½ tl vanilliinisokeria
2 ¼ dl vettä
1 dl öljyä

Päälle

Omenan viipaleita
Kanelia
Ruokosokeria

Valmistus
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy ja sekoita puuhaarukalla, että kaikki menee sekaisin (älä vaivaa!). Taikina näyttää hieman öljyiseltä, mutta sen kuuluukin.
Levitä taikina vuokaan (itse vuorasin silikonivuoan leivinpaperilla). Ripottele päälle omenoita mielesi mukaan (itse otin pakkasesta viime syksyn omenoita). Lisää päälle kanelia ja sokeria.
Paista 200 asteessa n. 25min., kunnes piirrakka tuntuu keskeltä tikulla koitettuna kiinteältä, ettei tikkuun jää taikinaa.

Anna piirakan jäähtyä ja nauti vaikka vaniljajäätelön kanssa, mutta voin taata, että maistuu ilmankin! ;)

Kaksplus - Sairaalakassi

Odotusaikana minulle linkattiin facebookissa juttu, jossa etsittiin mukaan erilaisia sairaalakasseja.
Olin aikaisemmin jo kirjoittanut jutun omasta sairaalakassistani ja tämä osui sitten sopivasti. Ystävät ehdottivat ja oma mieskin sitten sanoin, että hakisin mukaan. No minäpä sitten hain mukaan ja pääsin!

© Kuvaaja, Suvi Elo

Päivä oli sateinen ja vähän kolea, kun odotin toimittajaa, Oili Urmas, ja kuvaajaa, Suvi Elo, saapuvaksi.

Olin leiponut -ton piirakkaa, josta on luvassa postaus vielä.

Meidän laskettu aika oli 1.4.2018 ja sen myötä jutun tekemisen kanssa kiirehdittiin, vaikkakin meille tultiin juttua tekemään vasta 5.4 ja olin hyvin kasassa vielä silloin. Viikon päästä oltiinkin sitten synnyttämässä, mutta niin Oili sanoi, "ennen ei ole lupaa synnyttää, ennekuin tämä haastattelu on hoidettu." ja niinhän siinä kävi. :)

Oli ihana päästä kameran eteen, vaikka tiesin että jälkeenpäin kuvien katsominen voisi saada silmät suuriksi itselleni. Ja no onhan sitä muutosta tullu! :D Ei enää ole noin pyöreät kasvot saati sitten tuo vatsa! Miten sitä välillä tunteekaan hentoisia haamu potkuja ja se jos mikä hämmentää, kun tuo pieni mönkii tuossa kainalossa kuitenkin! ♥

© Kuvaaja, Suvi Elo

Tuukka on vatsassa jo siis tullut julkkikseksi. Varmasti jonain päivänä poika tulee nauramaan äidilleen, kun kaiken maailman juttuihin sekin menee mukaan.

Suuri kiitos Kaksplussalle ja kuvaajalle kokemuksesta!

Kuvat sekä lehti jäävät muistoksi tästä kokemuksesta, josta on mukava jutella, kun joku asiasta kysyy joskus. Täytyykin pitää silmät auki, sekä korvat, josko tulisi vastaan joku muu mahdollisuus näin kun Tuukkakin on jo maailmassa. ;)

© Kirjottaja, Oili Urmas Kuvaaja, Suvi Elo

Juttu on luettavissa edelleen digilehtenä tai sitten jos kotoa sinulta löytyy, niin huhtikuun lehdestä 

Kaksplus 4/2018. 

Kevätfiiliksiä & odotusta

Kevät tule jo!

Kyllä sitä on odoteltu ja ilmeisesti vieläkin vaan saa odotella. 

Ulkona oli ihanan aurinkoista, nyt taivas on pilvessä ja jos kissoista osaa säätä lukea, niin tiedossa on vesisadetta tai muuten todella epävakaata, nimittäin ovat lähes koko päivän nukkuneet sohvalla ja edelleen nukkuvat...

Tuuli sai lumet laskemaan puista.

Tuli eilen ulkoiltua vähän enemmän. Ai että miten ihanalta auringonsäteet tuntui kasvoilla. Ja ajatus siitä, että muutamien viikkojen päästä me päästään vaunuilemaan meidän möhiksen kanssa.

--

Täällä porskutellaan 40+3 viikoilla ja on se aika jännä ajatella, että laskettuaika on ohitettu ja masu se kulkee mukana ja toinen vain nauttii yksiöstään. Mutta tuossa juuri tänään olin neuvolassa ja keskusteltiin ylipäätään tästä menneestä odotusajasta. Tuli sitten puheeksi, että ensimmäinen laskettuaika merkattiin alkuun 7.4 olevaksi, mutta niskaturvotusultran ja rakenneultran jälkeen sitten todettiin, että pikkuinen on viikkoihin verratuna isompi, joten laskettuaika muutettiin sitten 1.4 olevaksi. No ilmeisesti möhis on päättänyt että ensimmäinen aika on parempi, ellei sitten päästä ensi viikon TYKS-kontrolliin asti. Jos sinne asti päästään niin vaihtuukin normaalisynnytys todennäköisimmin sektioksi. 

Perätilassa olevia vauvoja ei lähdetä kovin helposti käynnistelemään, olisi suotavaa että siinä tilassa olevat vauvat lähtisivät ihan omilla supistuksilla käyntiin. Nyt sitten toivotaan, että loppuviikkoa kohden pienet paineen tunteet sun muut alkaisi kehkeytyä suuremmiksi ja niitä supistuksiakin tulisi koettua.

--

Pörrö nautti auringosta ja lumesta eilen!

--

Oon kyllä hyvillä mielin tulevasta. Oon valmistautunut synnyttämään luonnollisesti, mutta varautunut myös sektioon. Eikä sinäänsä kumpikaan pelota tai jännitä. Onhan tuolla takaraivossa jonkinlainen pieni pelko ja jännitys, mutta se on tosiaankin aikalailla takaraivossa olevaa. Ei sitä tule ajateltua oikeastaan ollenkaan. Ainoa mitä mietin suurimmaksi osaksi on, että tuleeko meille lähtö näin päivällä, kun isäntä on töissä vai sitten keskellä yötä kesken unien. :D

--

Kauriiden jälkiä.

--

--

Täällä me siis ootellaan, että kevät tulisi ja myös möhis tulisi!

Huomenna on luvassa todella erikoinen päivä! 

Lupaan kirjoittaa huomisesta teille, jos vain siis hommat menee niinkuin nyt on ajateltu. 

Pienenä vihjeenä annan, että hommaan liittyy haastattelija ja valokuvaaja! 

Mutta näihin jännittäviin tunnelmiin jäädään ootteleeman hyvillä mielin!

Mukavaa alkanutta huhtikuuta ja toivotaan, että kevät ja lämpimät kelit tulee pian! ♥

Meidän arki

Sain vinkin, että haluaisitte kuulla meidän arjesta, no minäpähän kerron! :)

Mistä meidän arki sitten koostuu?

Siskontytön ristiäisistä. ♥

Arkipäivisin mies käy töissä normaalisti 8-16, herätään yhdessä ja syödään aamupala yhdessä.
Kun mies on lähtenyt töihin, menen itse hetkeksi sohvalle ja nyt viime aikoina olen torkahtanut siihen aina hetkeksi (ilmeisesti kroppa kerää voimia tulevaan). Mun päivät menee aikalailla odotellessa ja ihmetellessä. Töissä kun kävin, niin saatoin aamulla hyvin siivota koko talon tai sitten valmistaa illaksi päivällisen jo valmiiksi. Nyt kun on äitiyslomalla, niin en kauheasti ole uskaltanut suunnitella mitään menemisiä ja lähinnä ne menemiset on sitten tässä liki kotia tai pyydän tulemaan meillä käymään.

Kotona saa sitten puuhastella, siivota, laittaa paikkoja, nyt talvi aikaan lämmittää takkaa, ruokkia kissoja ja myös antaa huomioo heille. Mielenkiinnolla odotetaan, että miten kissat tulevat reagoimaan meidän uuteen arkeen, joka voi alkaa ihan milloin tahansa. Kaikki kolme kun ovat mun perään koko ajan ja nyt vielä kun olen äitiyslomalla ollut, niin tuntuu että ihan sama minne menen, niin joku tulee perässä. :)

--

Iltapäivällä kun mies tulee kotiin niin me syödään yhdessä. Sen jälkeen, riippuen suunnitelmista, saatetaan lähteä johonkin tai sitten jatketaan kotona hommia. Ollaan esimerkiksi eteistä rempattu tai sitten tuolla isännän äijäluolassa laitettu paikkoja kuntoon. Onhan niitä menojakin sitten. Isännällä on kokouksia sillon tällöin ja no, mulla ei kauheasti enää oo mitään yksin menemisiä ja toisaalta se ei haittaakkaan. On turvallisempi olo lähteä yhdessä liikenteeseen, varsinkin näillä viikoilla. :)

Joskus ne illat sitten menee vaan sohvalla maatessa ja se ei oo yhtään väärin!
Monet sanoo, että "nauttikaa nyt siitä yhteisestä ajasta, kun vielä voitte!", mutta jotenkin itse ajattelen, että eiköhän sitä yhteistä aikaa ole sittenkin kun vauva on täällä. Sitä kuitenkin ajattelee, että itse siitä omasta ja yhteisestä ajasta on osattava ottaa ote, eikä päästää siihen ettei sitä olisi laisinkaan. Kunhan vain avaa suunsa!
Me onneksi osataan aika hyvin nollata ajatukset kotona ollessamme.
Ja ei sitä aina tarvitse lähteä johonkin nollausta varten.
Kyllä oma mies ja kotisohva on paras vaihtoehto! ♥ 

Meille on saapunut kevät/kesä kotiin!
Kunpa ulkonakin jo olisi kunnon kevät!

Viikonloput meillä on ollu aika täyttä viimisinä kuukausina ja se on ollut ihan mukavakin, vaikka kotona onkin hyvä olla. Ollaan nähty paljon ystäviä ja vietetty yhdessä aikaa. Yleensä meidän viikonloput koostuu siitä, että käydään toisena päivänä jossakin ja toisena sitten hoidetaan kotihommia ja meille saattaa tulla joku kylään, vaikka meillä saattaa kyllä joka päivä olla joku käymässä. :D

--

Uudenlaista arkea sitten odotellessa. Eipä sitä oikein voi mitenkään ennakoida. :D Vaikka miten sitä ajattelisikin, niin en usko, että sitä pystyy kuvittelemaan täysin tai lähes mitenkään, että minkälaista on olla lapsen kanssa ja samalla hoitaa taloutta. Sen näkee, kun se hetki koittaa! :)





Tälläistä on meidän arki! Vaihtelevaa ja silti melko rikasta! :)

Kertokaahan, minkälaista teidän arki on? :)

Babyshowerit

Vielä kun olin töissä, niin ystävä kysyi työpäivän ohessa, että onko mulla menoa maaliskuussa miten ja totesin, että "tässä vaiheessa se on hyvin vaikea sanoa". :D Hän sitten ilmoitti, että tiettynä viikonloppuna minun on oltava kotona ja siitähän sitten jo osasi vähän arvata että jotakin yllätyksen tynkää on tiedossa.

Minulle tosiaan pidettiin 10.3 babyshowerit ja voi että miten yllätyin, vaikka olikin vain aavistus tulevasta! Mutta päivän sisältö, lahjat ja ihmiset olivat minulle mysteeri. :)

Alkuun minulla oli tiedossa, että isäntä hoitaa minut päiväksi pois, jotta ystävät saavat valmistella rauhassa kaiken. Isännälle iski sitten työpäivä samaisella päivälle ja ystävät joutuivat muuttamaan suunnitelmiaan.

No edelleen minulla oli tiedossa vain päivä ja se, että on oltava kotona. Kyseinen päivä alkoikin oikein lupaavasti! Olin ensin nukkunut yön melko huonosti (kuten lopulta moni muukin kanssa juhlijani). Isäntä oli lähdössä töihin ja itse yritin syödä aamupalaa, kun sitten yhtäkkiä iski aivan älyttömän huono olo ja olin AIVAN varma, että "nonni! nyt se perhanan tauti iskee mulle!", lopulta olikin sitten vain aamupahoinvointia, joka lopulta päättyi posliinipöntön halailuun. Myöhemmin isännän kanssa juteltiin asiasta ja hän totesi, että melko surkea olo jäi kun joutui mut kotiin jättämään kun töihin oli mentävä. Mutta onneksi se jäi siihen kertaan ja oloni koheni aamua myöden.

Tunnit eteni ja mitään tai ketään ei näkyny, mietin jo hetken, että pitäskös sitä lähteä jossakin käymään, kun olin jo siivoamisetkin jo hoitanut viikolla. No sitten tupsahti auto pihaan ja ystävä sisälle tullessaan tokaisi, että "sun kyyti saapuu kohta". Mikä siinä sitten kun odotellaan kyytiä saapuvaksi. :D
Jotenkin tuli mieleen, että ihan kun ois uudet polttarit!

Seuraava auto saapui pihalle ja kyydissä oli mun kaks siskoa ja meidän äiti, joka oli sitten hommattu kuskin hommiin. No meikäläinen puki päällensä ja hyppäsi äitin kyytii ja lähdettiin sitten ajelemaan. Oli se hulvatonta, vaikka tiesin, että yllätys on aina yllätys ja ihana kun ystävät jaksavat sellaisia järjestää!
Ja niitä on ollut näiden juhlienkin jälkeen, joista olen todella onnellinen! ♥

Lopulta saatiin lupa tulla takaisin ja täällä oli sitten talo täynnä naisia! 

Kyllä sitä sydän heltyi, kun näki ystävät koossa! ♥

Keittiöön oli laitettu kunnon eväät! Oli salaattia, patonkeja, sipsejä, karkkia ja vaikka mitä! Ihanat pilvet oli askarreltu ikkunaan ja tiedän kertoa, että ne roikkuu edelleen mein ikkunassa! :D 

Oikein huvittaa, mutta ne on jotenkin söpöt siinä! 

Ja miten ihania lahjoja! Vaippakakku oli ihan mielettömän ihana, sitten oli suklaata, kukkia ja vauvalle vaatteita ja pehmoja sekä tutti ja pyllypyyhkeitä! Kyllä sitä nyt on hyvin varauduttu, vai onko? :D

Ensin syötiin hyvin ja sen jälkeen olikin tehtävien aika. Sain arvuutella muiden lapsuuden kuvia, kuka oli kuvassa ja minkä ikäisenä ja aika hyvin osasin arvuutella, vai mitä mieltä ootte? :D Kyl muutaman kohdalla sai miettiä tovin, mutta oli hauska tehtävä. Sitten kanssa juhlijat arvuuttelivat minun vatsan ympärystäni sekä sitä kumpi meille tulee. Mehän emme siis tiedä kumpi meille on tulossa, joten katsotaan kuinka sitten käy, ketä sai arvauksensa oikein! ;) Mutta kyllä sitä saatiin hyviä nauruja aikaan, kun mun ympärysmittaa arvuuteltiin! 

Täytyykin muistaa mittailla vielä ja laitella ylös, jotta osaa kirjata vauvakirjaan näitä muistoja!

Kolmantena tehtävänä oli maistella iki-ihania pilttejä! Voi kauhea millaisena reaktion sain niistä. :D 

Kyllä sitä tietää, että omalle lapselle tekee itse soseet, yhtäkään kaupan mössöä ei osteta! Korkeintaan hedelmäpilttejä, ne sentään maistuukin hedelmälle, toisin kuin perunamuusi ja poronkäristys!

Maku elämyksistä kuitenkin selvisin ja olihan se kuitenkin hauskaa silmät sidottuina maistella ja kuunnella ympärillä muiden reaktioita mun omiin reaktioihin ja kyllä, video dokumenttiakin on, mutta ne ei oo julkaisukelpoisia! :D

Ihan parasta oli kahvitella! Oli niin älyttömän ihanaa kakkua, jota jäin kaipaamaan lisää!
Kiitos sinulle ihanainen, kun valmistit meille teidän hääkakun ohjeella meille kakun! ♥ 

Vaikka alkuun sinä aamuna tuntui, ettei aika liiku mihinkään, eikä olo ensin ollut mitenkään paras, niin lopulta se päivä olikin ohi ihan hetkessä ja yhtäkkiä istuin sohvalla takan äärellä yksin! Miten se aika liikkuu niin siivillä? Ja miten se aika sitten liikkuu, kun ei olla enää kahdestaan vaan kasvatetaan pientä möhistä tähän maailmaan? Onneksi meillä on mielettömät ystävät ja perheet.

Kiitos vielä! ♥

Uusi eteinen vol 1.

Päätettiin tuossa 2017 loppuvuodesta, että 2018 alkuvuodesta (ennen kuin vauva saapuu) laitetaan meidän eteinen uuteen uskoon. Helmikuussa sitten alettiin hommiin ja pikkuhiljaa alkaa valmistumaan.

Uusi liukuovikomero ja naulakko on siis ajatuksisa vanhojen tilalle ja kauan pyöriteltiin ajatuksia siitä, mitä oikeasti tarvitaan ja halutaan. Nyt kuitenkin ollaan jo hyvällä mallilla ja sen verran on pyöritelty myös vauvansuhteen asiaa, että saadaan uuteen komeroon vaunut piiloon, jottei kissat makaisi aina niissä ja eivät ole eteisessä meidän tiellä mitenkään. Mietin kyllä, että jos meitin yksi kissoista saa yläkerran liukuovet auki, niin mitenhän mahtaa käydä eteisen kanssa? :D

Hommat lähti käyntiin sillä, että vanhat kaapit purettiin pois ja naulakko vastakkaiselta seinältä (ja harmittavaisesti ei ole kuvaa ennen naulakoiden poistoa). Oli siinä aikamoinen miettiminen hetken, että mihin ne kaikki tavarat kaapista saati sit vaatteet naulakosta (ja mun kengät!) oikein laitetaan, mutta onneksi vielä on tilaa yläkerrassa, niin saatiin pois silmistä sentään. Seuraavaksi on sitten tavaroiden lajittelu takaisin. :D

Purku hommien jälkeen pestiin lattia ja seinät kunnolla. Sen jälkeen tulikin sitten mun vuoro ruveta kittailemaan naulojen ja ruuvien reikiä. Siinä meni rattosasti yksi ilta tai no yöllä sitä taidettiin tehdä, mutta meni hetki. Isäntä sitten hoiti hiomis puuhat ja lopuksi vielä pestiin uudelleen pinnat, jotta päästäisiin maalaushommiin.

Ennen maalausta peitettiin lattia ja katto, jottei kauheasti sutattaisi ja sitten tulisi lisää remontoitavaa. 

Maalaus hommat aloitettiin tietenkin pohjamaalin kanssa, joka peitti alkuun aika hyvinkin vanhan persikan värisen maalin. Mun veli oli auttamassa maalaamisessa. Olisihan minäkin voinut maalailla, kun ei nykyajan vesiohenteiset maalit haise miltään, mutta oli pikkuveljestä suuri apu!

Pohjamaalia laitettiinkin sitten kahteen otteeseen, jonka jälkeen pintamaalia päälle ja kyllä se huone vain kirkastui entisestään. On paljon raikkaampi, kun seinät ovat valkoiset. Pintamaalia laittettiin se kaksi kerrosta myös ja pienet levyjen saumat vedettiin pensselin kanssa, jottei sieltä paistaisi läpi vanha maali. 

Telalla tietenkin isäntä telasi seiniin maalin.

Kyllä se pieni pintaremontti saa ihmeitä aikaan! 

Meillä on jo osa uudesta liukuovikomerosta kasattu paikoilleen, mutta se jääköön vol. 2 postaukseen. Vanhan naulakon tilalle on tosiaan ajatuksissa rakentaa penkki-lokero yhdistelmää ja sitä varten on myös materiaaleja jo hankittuna. Lopputulos on varmasti mieletön, kun siihen saakka päästään!

Lattia materiaalia muuten pohdittiin kauan. 

Ensin ajateltiin, että piikataan vanha laatta pois ja laatoitetaan uudelleen, mutta se olisi vienyt aikaa ja paljon. Nyt ajatuksissa on vain peittää nykyinen laatta mustalla "kuramatolla", käytännössä siis mustaa mattoa vaan pintaan. Nykyinen laattalattia ei houkuttele vieläkään itseä, vaikka sitä mietittiin, että miltä näyttää kun seinät ovat eriväriset.  Edelleen olen sitä mieltä, että uusi väri siihenkin ja vanha piiloon. ;)

Onneksi mulla on nää! :D Miehet hoitaa hommat kotiin, kun vaimo ei kykene! :D

 Mitä mieltä olette eteisen valoisuudesta? :) 
Tykkäättekö te tehdä pientä pintaremonttia?

Voikreemi Cupcakes

Juhlimme viime torstaina ystävän babyshowereita ja sen kunniaksi valmistelin teille tämän!

Sain tehtäväkseni valmistaa kuppikakkuja tarjolle ja tämmöiseen ihanaan ohjeeseen sitten päädyin.

Kuppikakut ovat gluteenittomia, karrageenittomia ja laktoosittomia.

Valmista ensin taikina. 

Tein tämän ohjeen kaksinkertaisena ja sain siitä 24 suurta kuppikakkua, joten tästä ohjeesta saat 12 tehtyä.

3 kananmunaa
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
75 g Arlan laktoositonta voita
1 dl Kotimaista laktoositonta kermaviiliä

100 g Brunbergin tummaa suklaata
3½ dl gluteenittomia jauhoja
1 tl leivinjauhetta
4 rkl Cocovin raakakaakojauhetta
½ tl suolaa

Kuumenna uuni 175°.

Vaahdota munat, sokeri ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. 

Sulata voi , anna sen jäähtyä ja lisää siihen kermaviili. Sekoita seos munavaahtoon. 

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa ja lisää se hiukan jäähtyneenä munavaahtoon. 

Sekoita jauhot, raakakaakao, leivinjauhe ja suola keskenään, kääntele taikinaan. 

Jaa taikina muffinssivuokiin. 

Paista uunin keskiosassa n. 15 min. 

Kuppikakut saavat jäädä hieman tahmeiksi. Anna jäähtyä.

Kuorrute

n. 20-25 ison kuppikakun päällystämiseen;

220 g pehmeää voita

5 dl tomusokeria (sihdattuna)

ripaus suolaa

1 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria

3 rkl maitoa

1. Vatkaile voita kulhossa muutama minuutti yleiskoneessa tai sähkövatkaimella.

2. Lisää n. 5 dl tomusokeria (muista sihdata!) ja vatkaa hyvin hitaasti, jotta tomusokeri ei ala pöllyämään. Tarvittaessa voit peittää kulhon liinalla. Vatkaile kunnes sokeri on sekoittunut voin joukkoon.

3. Lisää yleiskoneen/sähkövatkaimen nopeutta. Tässä vaiheessa voit myös lisätä vaniljauutteen/vaniljasokerin ja 3 rkl maitoa.

4. Vatkaa n. 2-3 minuuttia kunnes voikreemi saavuttaa sopivan kuohkeuden. Mikäli seos tuntuu liian kostealta, lisää loput tomusokerista. Tai jos seos on liian kuiva, laita 1 rkl (tai enemmän) lisää maitoa.

5. Lopuksi lisää väriaine ja vatkaa kunnes se on täysin sekoittunut voikreemin joukkoon.

Sairaalakassi

Mitä pakata sairaalakassiin?

Kuvassa oleva kassi on muuten myös tuleva hoitolaukku ja oikein näppärä sellainen. 

Taskuja löytyy moneen tarkoitukseen.

Sairaalakassi on aikalailla pakattu. Muutamat jutut pakataan vasta sitten, kun ollaan jo matkalla, mutta muuten on kaikki tarpeellinen laitettu valmiiksi.
Mutta tässä tosiaan listaus siitä, mitä kassista tulee löytymään:


Neuvolakortti - Kortista nähdään tarvittavat tiedot ja meillä on käytössä myös sähköinen Ipana-kortti, mutta niissä saattaa olla viiveitä, niin tämä helpottaa kätilöitä sairaalassa alkuun.

Puhelimet ja laturit - Mahdollisesti tulee otettua kuvia sairaalassa ollessamme ja varmasti tulee ilmoitettua sukulaisille sekä ystäville, kun pienokainen on syntynyt. Mietin kyllä myös erikseen kameran ottamista, mutta katsotaan nyt päätyykö se matkaan mukaan.

Naposteltavaa - TÄRKEIN! No ei sentään! Ainakin salmiakkia ja battery on saatava mukaan, jotta pääsen nauttimaan niistä joita olen itseasiassa tässä loppuvaiheilla kaivannut! :D Ajatuksena myös ottaa pientä purtavaa, kuten pähkinöitä ja suolakeksejä sekä suklaata. Todellisuudessa ei kuitenkaan tiedä, että mikä maistuu synnytyksen jälkeen ja koska alkaa maistumaan, se jää nähtäväksi. (Nämä muuten edelleen kaupassa! :D)

Isä - Tiedän, että ilman miestä ei kyllä tämän naisen pää kestä! ♥
Isälle pitää muistaa varata kolikoita parkkia varten. Pitää muistaa, että auton tankki on ainakin lähes täynnä. :D Kaiuttimet tulevat myös isän matkaan, jotta sairaalassa saadaan kuunnella omaa musiikkia. Ja myös isälle mukaan laitetaan varavaatteet, varsinkin jos lähtö tulee yöllä niin on seuraavalle päivälle sitten puhtaat vaatteet valmiiksi sekä isohko paita, jotta vauva pääsee isän kanssa ihokontaktiin. Eikä sovi unohtaa isän eväitä! ;) (Jotka myöskin vielä noudettava matkaan mukaan!)

Juomapullo - Jos ruoka ei maistu, niin ainakin täytyy pitää nestetasapaino kunnossa ja siksi oma pullo sairaalan mukaan.

Hygieniatuotteet - Hammasharja, hammastahna, deodorantti, shampoo ja hoitoaine, huulirasva, hiuslenksuja, hiusharja ja siteitä jälkivuotoa varten.

Imetysliivit - Ostettiin H&M:stä sporttimalliset imetysliivit ja ne tuntu kyllä hyvältä päällä! Tykkään muutenkin pitää sporttimallin liivejä, joten nää oli todella oivallinen löyty! Katsotaan sitten miten käytännölliset on päällä, kun tulee aika käyttää!

Liivinsuojukset ja nännivoide - Kertakäyttöiset ei kuulosta omaan korvaan kovin kivoilta, joten päädyttiin uudelleen käytettäviin, äitiyspakkauksessa olleet lähtee mukaan samoin pakkauksessa ollut voide.

Kotiintulovaatteet vauvalle - Tämä oli helpompi valinta, kuin se mitä itselle pakata kotiintulovaatteiksi.
Mukaan lähtee siis 2*bodyt, 2*housut, 2*sukat, tumput, pipo ja pätkishaalari. Vaatteet ajattelin varata tuplana, kun ei kuitenkaan yhtään tiedä vauvan kokoa, joten on sitten mistä valita. Lisäksi vauvaa varten olen varannut pari harsoa mukaan.

Kotiintulovaatteet äidille - Itselleni pakkasin villatakin, imetys t-paidan, pitkän mallisen topin, äitiysleggarit, sukat, villasukat ja alusvaatteet. Toivottavasti näillä pärjää!


Turvakaukalo - Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, turvakaukalo! Joka ei muuten kassiin mahdu vaan on listalla sen vuoksi, ettei sitä sovi unohtaa! Vauvan ensimmäinen kotiinkuljetus lähtee tämän kyydissä. Kaukaloon pakataan myös kaukalopussi mukaan, jottei vauvan tule kylmä.

Mitä teidän sairaalakassista löytyy? Ja oletko jo pakannut sen?

Vaunut

Vaunuja ja rattaita on olemassa vaikka ja kuinka paljon!

Se ajatus, kun piti ruveta omalle lapselle miettimään vaunuja ja minkälaisia, mitä me tarvitaan oikeasti? Mitä kaikkea niistä löytyy? Kuinka monimutkaisia ne ovat? Ostetaanko uudet vai käytetyt? Ostetaanko vaunut ja rattaat erikseen vai yhdistelmävaunut? Vaihtoehtoja on PALJON!

Ajatus yhdistelmävaunuista kuulosti minusta parhaimmalta idealta. Ei tarvitse ostaa erikseen vaunuja ja rattaita. Sitä paitsi, yhdistelmävaunuihin saa myös turvakaukalon kiinni. Kyllä sitä uusia yhdistelmävaunuja tuli katsottua ja tutkittua joka puolelta, mutta ainut inhottavin asia niissä on ollut hinta. Mitä enemmän kaipaat lisäosia, sitä enemmän se tekee hintaan lisää. Ja kyllähän sen ymmärtää, niinkuin olisi autoa ostamassa. :D

-

No me kuitenkin saimme todella hyvän tarjouksen ystävältäni. Tulihan niitä ehdokkaita esiin tässä, mutta yleensä tuppaantui olemaan pelkästään vaunut tai pelkästään rattaat. Nämä yhdistelmävaunut ovat kuitenkin todella hyvässä kunnossa, todella hyvin pidetyt ja vielä erittäin näppärän oloiset.

Vaunukoppaan on hyvin aseteltu heijastimia. Ja onpahan alakori, jonne pääsee mahdollisesti kissa nukkumaan! :D

Näiden kokonaisuus on meitä ajatellen oikein hyvä. Pääsemme liikkumaan perheenä yhdessä joka puolelle. Vaunujen aisan korkeutta saa säädettyä, joten se helpottaa meidän molempien kulkemista niiden kanssa. Näihin saadaan kiinnitettyä turvakaukalo, joka myös tuli samaisesta paikasta. Näin ollen päästään yhdessä käymään lähes missä vaan, kun muistetaan napata rattaat vaan kaukalon alle mukaan.
Telakallinen turvakaukalo on nykypäivänä muutenkin erittäin käytännöllinen. Kaukalon saa kätevästi nostettua autosta pois ja laitettua sinne, joten ei tarvitse vöiden kanssa taistella, eikä tarvitse availla vöitä ja nostaa vauvaa, jos vaikka vauva on torkahtanut.
Kaukaloon saimme myös mukaan kaukalopussin, jossa on vauvan mukava olla ja pysyy lämpimänä.

Edellinen omistaja oli poika, mutta me ei vieläkään tiedetä kumpi tulossa. Elämme jännittäviä aikoja...

Vaunuissa on mahdollisuus siis myös rattaisiin ja tulevaisuudessa jos sitä osaa tarvitaan, ei meidän erikseen tarvitse ostaa rattaita. :) Ja tietenkin löytyy 5-piste valjaat, pysyy pikkuinen hyvin kyydissä mukana.
Aisaan saa kiinnitettyä halutessaan hoitolaukun ja myös pussukan, johon vaunujen kanssa kulkija saa halutessaan puhelimen, juomapullon tai vaikka välipalaa, mitä milloinkin lenkillä sitten tarvitseekaan.

Vaunuissa on kääntyvät etupyörät ja ne helpottavat kulkemista varmasti. Edellinen omistaja kehui tätä ominaisuutta ja mitä niitä ollaan tässä kokeiltu olemme toteneet, että ketterästi kulkevat ja kääntyvät kyllä. Mahdollisuus on myös vaihtaa eteen isommat renkaat halutessaan.

Väritykseltään vaunut ovat rusehtavan beiget ja itse tykkään kovasti! On neutraalit ja eivät kesähelteillä varmaankaan ole kovin kuumat, kuin esim. mustat vaunut olisivat.
Myös hyttysverkko ja sadesuoja kuuluivat mukaan.
Sadesuoja on oranssi jossa on valkoisia tähtiä ja tästäkös tämä tuleva äiti innostui! :D

Kuitenkin, kokemus on vasta edessä näiden vaunujen kanssa. Kunhan joka päiväiseen käyttöön päästään, niin annan teille varmasti kokemuskohtaisen postauksen näistä. Nyt me vain odotellaan, että aika kuluu ja päästään harjoittelemaan perhe-elämää, joka muuten lähestyy kovaa vauhtia!