keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kakku puolivuotiaalle

Juhlittiin pienesti menneenä perjantaina puolivuotis päivää ja sen myötä tein sitten kakun, joka sopi myös itse sankarille! :) Ja nyt jaan ohjeen teillekin!


Ainesosat:

3 keskikokoista kypsää mangoa
2 isohkoa banaania
6 liivatelehteä
400ml kookosmaitoa
1 tl luomu vaniljajauhetta

Koristeeksi (nämä on aikuisille tarkoitettu, mutta kauniin näköinen kun koristelee)
Muumi mustikkakauralastuja
Marenkia

Pingota leivinpaperi irtovuoan pohjalle ja voitele reunat rypsiöljyllä.

Aloita kakku laittamalla liivatteet kylmään veteen. Kuori ja pilko mango tehosekoittimeen, mukaan myös banaanit ja vaniljajauhe. Surrauta sekaisin ja lisää osa kookosmaidosta joukkoon. Loppu kookosmaito kiehautetaan ja siihen sekoitetaan liivatelehdet mukaan. Kaada kookosmaito ja liivateseos ohuena nauhana tehosekoittimen käydessä muiden aineiden joukkoon. Anna surrata hetki, jotta seos on kunnolla sekaisin. Kaada seos vuokaan!

Annan kakun hyytyä yönyli jääkaapissa.
Seuraavana päivänä voit koristella kakun haluamasi mukaan. Itse laitoin muumikauralastun puolikkaita sekä tein marenkia.

Sitten kahvit kiehumaan ja herkuttelemaan! :)

Meillä ainakin tykättiin kovasti kakusta, myös poika tykkäsi! :)




perjantai 12. lokakuuta 2018

6kk

Meidän mahdottoman ihana, suloinen, vallaton, veikeä, kauan odotettu, niin paljon rakastettu ja elämän iloinen poika täyttää tänään 6kk.

Niin mahdottomalta tuntuu tämä! Aika on mennyt T O D E L L A nopeasti!

Tähän puoleen vuoteen mahtuu paljon naurua, uuden oppimista, huutamistakin, kiljumista myös ja ei sovi unohtaa, että tää pieni mies osaa jo ryömiä ja kiivetä tukea vasten!

Kävimme eilen kuvailemassa tätä suloista poikaa ja mummu oli mukana auttamassa!

Tässä teillekin ihailtavaksi meidän vekkuli poika!





Kuvaus paikkana toimi Pöytyän Kyntäjäntuvan maisemat ja allekirjoittanut otti kuvat.
Ethän kopioi kuvia!








tiistai 9. lokakuuta 2018

P I A N puolivuotias poika

Tulevana perjantaina Tuukka täyttää 6kk. K Y L L Ä ! Puoli vuotta tulee täyteen ja olen vain ihmeissäni siitä, että mihin tää aika on mennyt? Mitä kaikkea on tapahtunut? Vasta me haaveiltiin tästä perheenä olemisesta, nyt kuitenkin takana päin on vaikka mitä, mutta lopulta meillä on tässä ihan mahtavan ihana, suloinen, vekkuli poika!



On se ihmeellistä miten elämä etenee eteenpäin. Muistan monen suusta kuulleeni "pian se jo menee kouluun ja sitten se pääsee jo ripille!", NIINPÄ! Mutta onneksi me saadaan nauttia vielä paljon! Ensi askeleet on näkemättä, liikeelle on lähdetty ryömien, kontausta vasta harjoitellaan hitaasti mutta varmasti, joka paikkaan mihin vain on mahdollista täytyy päästä kiipeämään, meillä osataan istua syöttötuolissa muttei nousta itse vielä istumaan ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu on mielenkiintoista. Meillä on ihanan utelias pieni poika, joka ei malttaisi olla P I E N I! :D



Sormiruokailua ollaan myös harjoiteltu ja se tuntuu Tuukan mielestä olevan ihan hauskaa, ainakin kun saa jutella ruoalle kovaan ääneen. :D



Mun on tarkoitus tulevana viikolla vielä ennen puoli vuotis päivää mennä Tuukan kanssa ottamaan kuvia tuonne luonnonhelmaan ja toivon todella, että sää suosii silloin! Olisi ihana ikuistaa syksyisen maiseman kanssa meidän pieni puolivuotias suloisuus! Ja varmasti muutama otos tulee tännekin, kunhan pääsen niihin sitten käsiksi ensin ja ennen sitä saadaan ne otettuakin! :)



Tässä nyt muutama kuva menneiltä viikoilta ja kuukausilta! :) Viimeisin on aika ihana! Vaikka tuosta pojasta ei muuta saa kuin ihania kuvia!

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lomareissu pienen vauvan kanssa

Päätimme tosiaan kesällä, että teemme miehen kesälomalla reissun johonkin koko perheen kanssa. Mies ei halunnut olla kesähelteillä lomalla, joten menneet elo- syyskuun ilmat olivat parhaat mahdolliset kesäloman pitämiseen ja oli kyllä aika ihanaa olla perheen kesken kotosalla!


Lomareissuun! Luvassa on muuten P A L J O N kuvia!

Ajatuksena oli, että emme kovin kauaksi lähtisi, koska Tuukka on kuitenkin todella pieni vielä ja lentokoneeseen en halua pienen vauvan kanssa lähteä. Laivamatka ei kuulostanut mitenkään huonolta ajatukselta saati sitten matkustaa auton kanssa. Päädyimme sitten naapurimaahan, Viroon. Katselimme erilaisia hotelleja, mutta lopulta päädyimme kerrostalo asuntoon, Airbnb:n kautta. Lomakohde olisi siis Pärnu ja sen hiekkarannat. Omalla autolla laivan kanssa yli ja reissu sujuisi mutkitta! Maanantaista torstaihin varasimme asunnon, kerrostalon ylimmästä (ilman hissiä), ihan sopivan pituinen lomareissu tälle porukalle.

Reissuun lähti mukaan Tuukan molemmat kummisedät ja kyllä heistä oli apua tällä reissulla. Ehditään ihan perheen kesken tekemään varmasti monenlaisia reissuja vielä, mutta nyt oli kyllä onni kun lähtivät mukaan. Oli apukäsiä enemmän paikalla, kun niitä tarvittiin. :)



No mitä sitten pakata itselle saati pienelle vauvalle mukaan?
Tunnetusti minusta kun on kyse, niin pakkaan paljon ja yleensä aika turhaakin mukaan. Tällä kertaa päätin, että enemmän Tuukalle kuin itselle. Sää tiedotuksia seurailtiin pitkin viikkoja ja toivottiin hyviä kelejä. Silti kaikenvaralta pakattiin sadesuojat, paksummat haalarit ja makuupussitkin mukaan pojalle. Koskaan kun ei tiennyt miten ennusteet muuttuisivat.

Pakattiin sitten tietenkin vaunut, turvakaukalo ja vaipat sun muut oletettavasti tarpeelliset mukaan tottakai, mutta vaatetus oli se ongelmallisin. Niitäkin tuli ylimääräisiä mukaan, mutta eipä se haitannut. Parempi varautua, kuin kärsiä kylmyydestä/kuumuudesta. Särkylääke, kynsisakset, nenäfriida, keittosuola, talkki, sinkkivoide ja tops-puikot olivat lähes jokainen käytössä, joten kannatti pakata mukaan. Vaikka paikan päällä oli tietenkin apteekkeja ja kauppoja, niin silti omat on tutut ja turvalliset, vaikkakin keittosuolatipat ostettiin paikanpäältä, kun kotoota ne ehti loppumaan.
Itselle tuli sitten pakattua vain tarpeelliset vaatteet, pyyhe, hygieniatarpeet jne mahdollinen. Mitään ei kuitenkaan jäänyt uupumaan, vaan kaikki tarpeellinen oli otettu mukaan. Jopa kaikilla oli passit mukana! :D


Reissu alkoi kokonaisuudessaan oikein hyvin! Kotoa lähdettyämme ja toisen kummisedän noudettuamme, Tuukka nukkui Helsingin satamaan asti. Laivassa sitten otettiin pienet unet kantorepussa ja se on muuten ollut oikein hyvä hankinta ylipäätään! Tuukka tiesi matkalla, että jos ei unta muuten saanut päivällä, niin äiti kun nappasi kantoreppuun, niin unikin alkoi maistua hyvin.

Tallinnan päässä Tuukka otti unet pienen ravintolan nojatuolissa ja se oli aika suloista. :)

Matka Pärnuseen sujui sitten muutamalla pysähdyksellä. Tuukka ei nukkunut matkalla, mutta eipä se haitannut. Onneksi ei ollut mikään kiire, kun olimme sopineet saapumisemme iltapuolelle joka tapauksessa. Ylipäätään automatkat Tuukan kanssa sujui mukavasti. Ainoastaan Suomen päässä, Helsingistä pois lähtiessä, Tuukalla oli niin kova uni, ettei malttanut saada unesta turvakaukalossa ollenkaan. Lopulta pienten sylittelyjen jälkeen kotimatkakin sujui unisissa tunnelmissa.


Ruokahan oli tämän reissun tärkein! No ei sentään, mutta kuvat jotenkin painottui aikalailla upeisiin annoksiin joita sai syödä. Tuukka sai reissulla tyytyä äidin tarjoamaan ruokaan ja se jos mikä on parasta! 

Kävelimme päivien aikana yllättävän paljon. Autolla kuljimme ainoastaan, kun lähdimme kauemmaksi kaupoille. Asuntomme liki oli pieni kauppa ja sieltä hoidimme meidän aamupala ja iltapala tarpeet, sekä pienet herkut. ;)

Eikä sovi muuten unohtaa! Pakattiin tottakai leluja Tuukalle mukaan! Pari leikkipeittoa ja sitten erilaisia helistimiä ja lähinnä Tuukan mieluisia leluja, kun emme osanneet ajatella löytyisikö paikan päältä mitään. Tuukalle mieluinen lomapaikan lelu oli pallo, jonka perään hän sitten lähtikin yks kaks ryömimään heti toisen lomapäivän aamuna. Oli meillä kaikilla ihailemista ja varsinkin isille ihana ajankohta, kun oli loma juuri alkanut ja näki kun pieni poika pääsi ensi kertaa liikkeelle.


Tuukka viihtyi mukavasti vaunuissa ja välillä pääsi myös jaloittelemaankin. Pärnun hiekkarannalla päästiin kaikki vilvoittelemaan meriveteen jopa Tuukka sai kastella varpaansa sinne. Oli aika kylmää, itse en uskaltautunut uimaan mutta mies ja toinen kummisedistä lähti sitten polskimaan. Me loikoiltiin rannalla ja Tuukka nautti merituulessa pitkät unetkin.







Onnellinen pieni mies!

Ajatus pienen lapsen kanssa matkustamisesta voi kuulostaa hurjalta, mutta minun mielestäni reissaaminen onnistuu oikein hyvin, jos mukana on kaikki tarpeellinen ja muutama muukin apukäsi, kuin vain äiti ja isi! Näin me ainakin todettiin, että oli mukava, kun apuna oli kummisedät ja matka oli kyllä oikein onnistunut! Tuukka ehtii meidän kanssa reissaamaan vielä monet kerrat ja me ehditään perheen kesken reissaamaan varmasti kyllästymiseen asti!
Suurimpana ehkä nousee tästä matkasta se, että varautuu vaan kaikkeen mahdolliseen. Itsensä, mutta varsinkin pienen vauvan kohdalla! Parempi olla paljon kaikkea mukana, kuin se että iskisi paniikki, kun jotain tapahtuu!


On se ihana saada vauvakirjan väliin jo ensimmäisestä matkasta kuvia ja kirjoituksia mitä kaikea matkalla tapahtui! Ja ehkä Tuukkakin tykkää vanhempana lukea mitä pienenä on tullut tehtyä. ;)