Tänään, olen ollut viikon verran Rouva ja Vaimo. Jep,
aika hilpeetä! :D Miten tähän tottuu?! xD
Viikko aikaa oltiin kaasojen kanssa Alastaron
metästysmajalla jännittämässä tulevaa päivää.
Itse en saanut alkuunsa oikein syötyä mitään, jännitti
niin kovasti jo heti aamulla herätessä.
Tänään aamulla ei jännittänyt. Tänään aamulla tuntui
onnelliselta ja normaalilta.
Viimeinen vuosi on ollut meille melko raskas,
monimutkainen ja kysymyksiä täynnä oleva, mutta kaiken keskellä on kuitenkin
paljon onnea ja rakkautta. Elämän pieniä piristyksiä, joita meidän
parisuhteessa on ollut paljon ja jotka ovat auttaneet kantamaan heikoimmallakin
hetkellä.
Rakkaus on vahva sana ja tunne. Sitä en vaihtaisi
mistään hinnasta pois.
Vuosi aikaa kun häitä alettiin suunnitella, päivä
päätettyä ja juhlapaikka valittua, en uskonut tämän kaiken menevän niin pian
ohitse. Sunnuntaina maatessani kotona, aviomieheni vieressä, kaiken siivouksen
jälkeen tuli sisälleni outo ja tyhjä tunne. Mitä seuraavaksi? Tiedän, se
kuulostaa oudolta, mutta niin on moni sanonut tunteneensa. Onneksi se oli hetkellinen
tunne, sillä kyllähän tässä on tekemistä. Kotia saa laitella, tavaroita saa
järjestellä, laskujakin varmasti vielä monena vuotena maksaa, kissojen kanssa
pitää muistaa temmeltää ja ennen kaikkea muistaa rakastaa ja näyttää
rakkautensa puolisolleen. Onhan tässä tekemistä ja aikaakin on, eikö?
Kävin tässä aamutuimaan Kelan sivuilla ja siinä samassa
huomasin, että hei! Mun nimi on muuttunut! Se tuntui aika jännältä. Nyt
se on oikeasti virallista. Rouva Sihvonen...
Vaikka minä
puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin
vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja,
vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi
kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus,
en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää
näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi
rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on
kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa
etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee
totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa
toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan
katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy
turhaksi.
Niin pysyvät nämä
kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Näin luki rakas pikkusiskoni viime lauantaina meille
kirkossa. Ja jokainen sana tuntuu todelta.
En tiedä miten kiittäisin kaikkia niitä, jotka ovat
auttaneet meidät tähän liittoon. Pian on yhdeksän vuotta tallailtu yhdessä ja
nyt on sitten avioliittoretki aloitettu. Toivon meille monen monta
ihanaa ja vielä ihanampaa vuotta yhdessä.
Kiitos kaasoilleni, kaiken jälkeen
saatiin kunnon juhlat!
Kiitos bestmanille, joka sai pidettyä homman aina
kasassa!
Kiitos molempien vanhemmille, hampaita saa vieläkin
kiristellä! ;)
Kiitos pitopalvelu, baarimikko ja kakuntekijä, ilman
teitä mein bileet olis ollut melko tylsät!
Kiitos juhlaväelle unohtumattomista juhlista!
Ja suurin kiitos kuuluu tietenkin Aviomiehelleni.
Tähän
hommaan kun ryhdyttiin, ei tiedetty mitä kaikkea oikeasti on edessä. Onneksi
olet maailman paras ja kestät sun Vaimon typerätkin ajatukset ja jaksat vääntää
asioita rautalangasta hänelle.
Ei tässä ilman rautalankaa ois selvitty! ♥ Rakastan Sinua ♥
|
@Kimmo Karvinen |
p.s. lupaan teille kunnon hääkuva ja teksti postauksia matkan varrelta tuohon ihanaan päivään! :)