lauantai 24. joulukuuta 2016

Rauhaisaa Joulua



Rauhaisaa Joulun aikaa!
Muistakaa nauttia, syödä hyvin, levätä hyvin ja viettää aikaa rakkaiden kanssa!


torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukoristeet

Tein tuossa viime viikolla joulumyyjäisiin koristeita soodataikinasta.

Löysin netistä monta samanlaista ohjetta ja niillä ohjeilla mun taikinasta ei tullut kyllä yhtään mitään.
Muutamien itkupotkuraivarien jälkeen sain taikinan onnistumaan ja haluan sen nyt jakaa teille!

Tarvitset siis:

1 dl maissitärkkelystä
2 dl soodaa
1,25 dl vettä

Kaulin, muotteja ja jos haluat kuvioita tehdä taikinaan, niin esimerkiksi kastehelmen astioilla saa kauniita kuvioita aikaan, mutta yhtälailla pitsiliina käy kuvioiden painamiseen. :)

Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan. 
Sekoita ainekset keskenään ja laita liesi kuumalle, jotta alkaa kiehumaan (kannattaa sekoittaa esim. isolla lusikalla). 
Sekoita taikinaa niin kauan kunnes alkaa puuroutumaan, pikkuhiljaa lämpöä pois ja pian taikina on muovailtavaa.
Varo kuitenkin polttamasta sormiasi!

Siirrä kiinteä taikina kulhoon ja peittele kostealla liinalla. 
Kun massa on jäähtynyt, siitä voi alkaa muovailemaan (n. 20min riittää). 
Ota muovialusta alle, kun alat kaulimaan taikinaa (myös maissitärkkelystä kannattaa olla lähellä, jos taikina onkin jäänyt vähän löysäksi). 
Kauli taikina n. 0,5cm ohueksi levyksi, painele kuvioita lautasella tai pitsiliinalla (jos haluat roikkuvat koristeet, muista tehdä reijät naurulle).
Kun olet muoteilla painanut haluamasi mallit, anna koristeiden kuivua huoneenlämmössä vuorokauden yli tai sitten voit lämmittää uunissa 75 asteessa n. 1 tunnin ajan. 

Itse annoin kuivua huoneenlämmössä vuorokauden ja ainakin kauniin valkoisena säilyivät. :)

Tässäpä kiva joululahjayllätys ystävälle! ;) 

Marenkijäädykekakku -gluteeniton ja karrageeniton

Vietettiin itsenäisyyspäivänä isännän nimipäiviä (jotka olivat siis jo edellisellä viikolla).
Päätinpä sitten taas kokeilla jotain aivan uutta ja ilokseni tämä maistui kaikille!

Kinuskikissa on tehnyt oman unelmien jäädykekakun ja minä tein siitä jälleen omanlaiseni, gluteenittoman ja karrageenittoman, eipä tule vatsanväänteitä! ;)

Tässä teille ohje:

Marenkipohjat voit joko tehdä itse tai sitten voit ostaa kaupasta valmiita ja veistellä niistä oikean kokoiset. Minä tein ne itse ja tässä teille tarvittavat ainemäärät ja ohje valmistukseen:

Marenkipohjat:
4 valkuaista
2 dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä
2 tl vaniljasokeria
1 ½ tl etikkaa

Erottele valkuaiset - varothan keltuaisia!! Säästä keltuaiset täytteeseen!

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (n. 5 min).
Vaahto on valmista, kun voit kääntää kulhon ylösalaisin ilman, että vaahto putoaa.

Lisää joukkoon sokeri pienissä erissä rauhallisesti vatkaten. Siivilöi joukkoon maissitärkkelys.
Lisää vaniljasokeri ja etikka. (Etikka ei maistu taikinassa, se antaa marengille kovan pinnan ja pehmeän sisuksen.)

Piirrä pohjia varten leivinpaperiin vuoan (halkaisija 24 cm) sisäreunaa apuna käyttäen ympyrä. Tee samoin toiselle leivinpaperille. Käännä leivinpaperit ympäri ja sivele leivinpaperille ohuelti ruokaöljyä. Levitä marenkivaahtoa ympyröiden sisään niin, että jätät leviämisvaraa noin 1 cm.

Paistoin pohjat kiertoilmauunissa ja ohjeeni mukaan se oli 90 astetta ja 130-150min, mutta ohuet pohjat paistuvat nopeammin. Marenkitaikinan paistaminen ilman kiertoilmauunia on 125 astetta ja aika 1 h 45 - 2h. Kannattaa kuitenkin oman uunin ohjekirjasta katsoa marengin valmistuksen paistoaika ja lämpö. :)

Marenki on valmiina täysin kuivaa. Irrota leivinpaperista kun ovat jäähtyneet.

Kanelikinuski:
2 dl kuohukermaa (maitokolmio)
1 ½ dl fariinisokeria
1 ½ tl kanelia

Kanelikinuksin voit tehdä jo edellisenä päivänä jääkaappiin odottamaan.

Laita kaikki aineet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, keitä vain pari minuuttia ja annan jäähtyä!

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Leikkaa leivinpaperia myös sisäpuolen reunoille ja mielellään reilusti yli reunojen, koska vuoka täyttyy piripintaan. (Halutessasi voit käyttää myös reunakalvoa, jos sellaista omistat!)

Täyte:
3 liivatelehteä
4 dl kuohukermaa (maitokolmio)
4 keltuaista
½ dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
¼ dl vettä
150 g piparkakkuja (gluteenittomat, löydät ohjeen tästä)
200 g jäisiä puolukoita
kanelikinuskia

(Piparkakut kannattaa tehdä edeltävänä päivänä odottamaan tai sitten samana aamuna jo, kun teet kakun.)

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Vaahdota kuohukerma ja vatkaa myös sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Yhdistä vaahdot ja lisää vaniljasokeri.
Kuumenna vesikiehuvaksi (esim. vedenkeittimellä). Sekoita liivatteet veden joukkoon ja sekoita nauhana täytteeseen.

Laita vuoan pohjalla ensimmäinen marenki pohja, murenna pohjan päälle piparkakkuja ja ripottele puolukoita haluamasi määrä (kakun päälle kannattaa jättää puolukoita ja pipareita myös).
Valuta kanelikinuskia luskian avulla päälle.
Levitä vuokaan puolet täytevaahdosta.
Toista sama kuin äsken!!
Marenki, piparkakut, puolukat, kanelikinuski (säästä hieman kakun päälle!) ja lopuksi täytevaahto. Painele päälle muutama piparkakku, valuta loput kanelikinuskit lusikalla ja laita sen jälkeen kakku pakastimeen. Annoin itse kakun olla reilun 12h pakastimessa, mutta 6-8 tuntiakin riittää jo.

Ota kakku sulamaan tuntia ennen tarjoilua ja ripottele pinnalle puolukoita.

Kakku on ihana raikasta jäisenä! :)


Herkullisia kahvihetkiä! ;)

tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulupiparit

Nyt on pakko jakaa tänne ohje, vaikka olenkin ehkä joskus tämän jakanutkin, mutta no tulee uudelleen! ;)

Eli gluteenittomat ja karrageenittomat joulupiparit!

Aineet

150 g maitokolmio voita
1 dl sokeria
1 dl siirappia
2 tl inkivääriä
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
2 kpl kananmunia
3 ½ dl tattarijauhoa
3 dl mantelijauhoa (esim. risenta)
1 ½ tl leivinjauhetta

1. Kiehauta rasva, sokeri, siirappi ja mausteet. Annan seoksen jäähtyä.
2. Lisää munat jäähtyneeseen seokseen.
3. Yhdistä tattarijauho, mantelijauho ja leivinjauhe. Sekoita taikinaan
4. Anna kovettua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Paista 200 asteessa 8min.


Ja ystävät!

Mukavaa Itsenäisyyspäivää! ♥♥



perjantai 14. lokakuuta 2016

Häiden vieraskirja

En halunnut että olemme tylsiä.
En siis halunnut ihan mitään tavallista vieraskirjaa meidän juhliin.
Halusin jotain omaperäistä, jotain joka jää oikeasti meille ja josta on hyötyä.
Muutamat ehdottivat ihan normaalia kirjan tapaista vieraskirjaa, johon laitettaisiin tekstin lisäksi kuvia. Ei se tuntunut meidän jutulta.
Ehdotettiin myös tauluja ja ideoitakin niihin löytyi vaikka ja mitä.

Jonkun aikaa etsittyäni ja tutkittuani ja isännälle ehdotuksia myös antanen, päädyttiin vieraskirjaPENKKIIN. Ihan paras idea ikinä! Miten ihanan omaperäinen ja ainutlaatuinen.
Kenelläkään ei ole samanlaista.

Pinterest, se kaiken pahan alku. No ei nyt sentään! Sieltä kuitenkin etsin ideoita ja sieltä tämän idean meille sitten bongasin.



Tästä viereisestä kuvasta kaikki lähti alkuunsa.
Alettiin miettimään materiaalia, lähinnä siis mistä puusta se tehtäisiin. Isäntä päätti sitten, että penkki tehdään koivusta. Minulle kävi kaikki. :D

Sitä alettiin sitten appiukon kanssa keskustelemaan materiaaleista ja muutenkin määristä. Penkin pituudeksi tuli 140cm, tilaa kirjoittaa.

Päälimmäinen ajatus oli, että penkki jää nimenomaan puunväriseksi ja juhlavieraat saavat kirjoittaa viestinsä hääparille tusseilla penkin istuinosaan. Ja tämä toteutui. Lakkausta ei vielä ole tehty, se on työnalla.

Kun oli määrät ja muut tiedossa alettiin väkertämään palasia. Tässä penkissä ei ole ainuttakaan ruuvia, ainoastaan puutappeja, liimaa ja palaset joista penkki kasataan.





Seuraavassa kuvassa onkin sitten jo hommat edennee. Tässä näette miten se on kun se saadaan kasaan. Myöskin juhlapaikalta on yksi kuva, jossa istuin osalle oli varattuna omapöytä kirjoituksia varten.

Oli ihanaa saada erilaisia tervehdyksiä ja onnentoivotuksia ystäviltä, sukulaisilta, perheiltä ja kaikilta juhlijoilta.

Tämän parempaa vieraskirjaa emme olisi voineet toivoa. Kunhan vaan saan aikaiseksi lakata päälisen, niin sitten saadaan kasattua penkki ja aseteltua se omalle paikalleen sänkymme päähän. Siinä voi sitten mukavasti säilyttää vaatteita ja peittoa, ettei vaan tule lueskeltua tekstejä. :D

Tähän alle laitan itse istuinosasta ja sen teksteistä. On nää aika ihania vaan luettavaksi ja ihan vaan katseltavaksi. En kyllä mitään toista olisi halunnut tämän tilalle. Kyllä maailma on kaikenlaisia ideoita pullollaan! :)


torstai 13. lokakuuta 2016

Häiden koristeet

Kun tuli aika miettiä häiden teemaa, tiesin heti, että haluan oranssin ja liilan jotenkin näkyviin.
Näistä väreistä lähdettiin sitten miettimään tiimin kanssa, että mitä me oikein halutaan sitten näkyville. Kaikki päätettiin tehdä itse tai niin paljon kuin pystyttiin ja mihin osaaminen meillä riitti.



Ensiksi mietittiin pöytäkoristeet. Lasipulloja kun alettiin miettimään, niin isäntä ehdotti garage-pulloja ja ne oli kyllä ihan paras valinta. Niihin sitten piti ensin ostaa Ikeasta liilaa koristehiekkaa, koska muistin sitä siellä olevan. No se vaihtui sitten oranssiin, koska liilaa ei ollut ja oranssia hiekkaa oli poistohinnalla myynnissä. Kotona oli kuitenkin onneksi yksi paketti liilaa, niin saatiin meidän pöytään liilaa hiekkaa. :) No sitten pulloihin piti vielä miettiä kukat. En halunnu oikeita kukkia, koska meillä oli mahdollisuus saada koristella tila jo pari päivää ennen häitä sekä tiesin mitä erilaiset asetelmat tulisivat maksamaan. Vaikka loppujen lopuksi, kyllä ne tekokukatkin maksoivat jonkun verran. Päätin sitten, että tilataan morsiusharsoa ulkomailta. Samoin kimppuni kukat ja miesten viehekukat tilattiin ulkomailta. Viimisiin viikkoihin asti odoteltiin kukkia saapuviksi ja lopulta kaikki tulikin. ONNEKSI!

Koristeisiin hauskin liittyvä juttu, omasta mielestäni, on se kun unohdin vallan kynttilät pöydistä. Juhlapaikkaa kun käytiin heinäkuussa katsomassa, niin siellä sitten tuli puheeksi kynttilät ja että miten ne on ajateltu asetella pöytiin tai ylipäätään liinojen päälle, niin sanoin etten ollut ajatellut koko asiaa. :D HYVÄ SUVI! Kyllä hetken aikaa nolotti, mutta ajatuksia lähti heti lentoon. Pilttipurkit oli kuitenkin se mihin päädyttiin, niitä löytyi varastosta jo valmiiksi muutama kassillinen. Sitten piti päättää mitä niille tehtäisiin. Hääkutsuista jäi pitsiä sen verran, että tein yhden testi purkin ja liimasin siihen pitsiä sekä yhden koristetekstin, ettei olisi ihan tylsä.




Kun idea oli valmis keskusteltiin tiimin kanssa ja isäntä sai hyvän idean, että nehän voitaisiin maalata. No spray-maalit kehiin ja ruiskuttelemaan. Pilttipurkkien väreiksi tuli lopulta liila, paitsi kaksi maalattiin oranssiksi, kun ne tulivat meidän pöytään. Maalauksen jälkeen liimattiin pitsi ja siihen koristekuvat/tekstit.
Ennen kuin laitettiin purkkeihin kynttilöitä, niin laitoimme pohjalle hiekkaa, tai niin paljon, että kynttilä oli aika liki purkin suuaukkoa, jotta se oli helppo sytyttää sekä ettei lasi kuumenisi hirveästi. Kynttiläpurkeista tuli ihanat.



Sitten mietittiin että miten kukat ja purkit aseteltaisiin pöytiin. Isäntä ehdotti lautoja, pöytien keskelle, niihin sitten aseteltaisiin muut koristeet. Lautoja suunniteltiin viimiseen sahaukseen asti. Mutta nekin onnistuivat loistavasti! Lautojen yhdistysosaan hankittiin Ikeasta lasinaluset ja niihin sitten isommat liilat kynttilät. Pöytiin tuli myös kaksi vesipulloa.
Vesipulloihin teimme juhlan ohjelman. Dymo-tarrakoneella saatiin ne oivallisesti tehtyä, vaikkakin sitä teippiä meni metrikaupalla. Mutta idea onnistui hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä, ainakin kauppiaat. :D



Lisäksi me haluttiin koristella juhlapaikalla olevia "tauluja". Pappisten lavalla on PALJON mainostauluja. Juhlien ajaksi ne laitetaan halutessaan piiloon ja se on kyllä mielestäni hyvä, että ne saa piiloon. Kankaat, jotka peittivät mainokset, olivat melko paksua ja sen vuoksi niihin sai myös kiinnittää halutessaan jotain. Me tehtiin O ja S kirjaimia sekä punaisia sydämiä ja teeman mukaan kirjamet olivat oranssin ja liilan värisiä. :) Ja kaikki nämä toimi niin hyvin yhdessä!



Ulkona meillä tosiaan oli neljässä tonkassa auringonkukkia, joita me käytiin anopin kanssa poimimassa perjantaina ja toinen kaasoista hommasi niitä meille myös. Paikassa oli myös ulkona paljon pöytiä ja niille pöydille sitten laiteltiin metallipurkkeja, joita ystävät ja muut sitten toivat/antoivat meille, jotta pääsisin vähän naulalla hakkailemaan reikiä ja sitten maalaamaan niitä.
Purkeista tuli kivat ja sattuipa isäntä löytämään honkkarista purkkeihin mätsäävät ulkokynttilät, oranssia ja liilaa. ;)





tiistai 4. lokakuuta 2016

The Dress

Tiedätkö sen tunteen, kun valtaisa hymy nousee kasvoillesi, sydämesi lyö tuhatta ja sataa ja tiedät, että hän on se oikea...? 
Niin tiedän minäkin, nimittäin löysin sen oikean mekon! :D

Halusin alun alkujaan mekon, joka sykähdyttää, saa ihmiset ajattelemaan "miksi hän valitsi tuollaisen?", "ompa hän kaunis!", ja muita fraaseja mieleen tuovan. Loppujen lopuksi siinä kävikin niin, "olet todella kaunis!".

Mekkoa pidettiin visusti salassa. Äitin ei nähnyt mekkoa ennekuin kirkossa, samoin appivanhempani ja muut sukulaiset/ystävät. Ainoastaan kaasoni, bestman ja mieheni näkivät mekon (ehkä muutama superystäväkin näki ennen). Se tuntui todella, TODELLA vaikealta pitää salassa, mutta minä pystyin siihen. Halusin todella, että kaikki yllättyvät. Halusin huomata sen ilmeen ihmisten kasvoilla, ensimmäisen ajatuksen ilmeen. Ne on aina parhaita! :D 

Kaiken tämän jälkeen mietin, miksi niin täytyi tehdä? Miksi pidin sen salassa? Oliko siinä jotain hauskaa? Olen onnellinen, että pidin sen salassa. Näin äitini upeat silmät, kun hän näki tyttärensä ensimmäistä kertaa morsiuspuvussaan, puhumattakaan isän silmistä.


Hetkenä, jolloin olisin halunnut puhua mekostani, oli ennen mummin pois nukkumista. Silloin tunsin, että tämä ei ollut oikein. Tunsin valtavaa inhoa. Miksen voisi kertoa? Kuitenkin jätin sen kertomatta. Kirjoitin mummille kirjeen, jossa kerroin tulevasta. Ja onnekseni, tunsin hänen läsnäolonsa meidän päivänämme.

Mekko löytyi jo siis alkuvuodesta. Kävin Turussa outlet-myynnissä, jossa oli poistuvia pukuja. Siellä sitten muutamia malleja soviteltiin ja tämän puvun kanssa sanoin sitten tahdon. Ilmeeni oli kuulemma näkemisen arvoinen. Minkään toisen puvun kanssa en kuulemma hymyillyt yhtä leveästi. :D

Ostosten jälkeen mekko meni sitten odottamaan ompelua. Tottakai sitä tarvitsi pienentää, kun tämmösen päälle se piti laittaa. :D Kilot tuntui kesän aikana häviävän vaan entisestään (niin ne muut väitti) ja heinäkuun puolelle sitä sitten odotettiin, ennenkuin pienennettiin.

Pieniä fiksailuja piti tehdä, että puku saatiin muotoonsa, mutta olen siitä onnellinen. Itse ompelin oranssin napin nappirivistön joukkoon, jotain oranssia oli pukuun pakko saada. Täydellinen siitä tuli! Ja kiitos puvun laittamisesta kuuluu bestmanin äidille!

@ Kimmo Karvinen

Mekko on päällä mitä mukavin. Sen laahus ei painanut yhtään. Se kulki mukana täydellisesti (paitsi kun toisen kaason mies astui päälle :D).

Kaksi kertaa sanoin tahdon, toisen sanoin tälle mekolle alkuvuodesta ja toisen vähän myöhemmin, maailman ihanimmalle miehelle.

@ Kimmo Karvinen

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ensimmäinen askel

Kuten alkuvuodesta kerroimme, päätimme mennä avioon. Ottaa uuden askeleen ja ensimmäisen sellaisen molempien elämässä. Ja se oli täydellinen!

Tästä alkaa matka The päivään...

Kaikki lähti tietysti päivämäärän valinnasta, sen jälkeen alkoikin mietintä juhlapaikasta ja kirkosta.
Juhlapaikaksi valittiin Pappisten lava, joka sijaitsee Mellilässä, Loimaalla. Vihkikirkkomme oli Alastaron kirkko. Itse olen syntyperäisin Alastarolta, joten se tuntui sitten vanhojen perinteiden mukaan hyvältä. :)



Paikat oli kunnossa, entäs sitten hääpoppoo?! No saatiin mitä ihanimmat ihmiset meidän tiimiin. Mun kaasoina oli kaksi mun parhaista ystävistä ja toinen siskoistani. Isäntä sai sitten parhaan ystävänsä bestmanikseen. Kaiken häsellyksen tiimoilta saatiin aikamoiset pirskeet kasaan ja mein tiimi veti hommansa täydellisesti.



Alkuvuosi meni aikalailla suunnitellessa kaikkea. Jotain pientä saatiin kasaankin, muttei oikeastaan mitään näkyvää. Kaikki näkyvä alkoi syntyä kesälomilla ja ihan viimisten viikkojen aikana. Aluks ajateltiin, että kaikki saadaan hyvin kuntoon, ennen häitä, mutta kyllä sitä viimisinä iltoina vielä väkerreltiin kaiken maailman juttuja. :D

Tässä tämmönen "pidänteitäjännityksessä"-postaus. :D
Ens kerralla kirjoitan teille mun mekosta. Ja se on I H A N A

lauantai 24. syyskuuta 2016

Huomenta!

Tänään, olen ollut viikon verran Rouva ja Vaimo. Jep, aika hilpeetä! :D Miten tähän tottuu?! xD

Viikko aikaa oltiin kaasojen kanssa Alastaron metästysmajalla jännittämässä tulevaa päivää.
Itse en saanut alkuunsa oikein syötyä mitään, jännitti niin kovasti jo heti aamulla herätessä.
Tänään aamulla ei jännittänyt. Tänään aamulla tuntui onnelliselta ja normaalilta.



Viimeinen vuosi on ollut meille melko raskas, monimutkainen ja kysymyksiä täynnä oleva, mutta kaiken keskellä on kuitenkin paljon onnea ja rakkautta. Elämän pieniä piristyksiä, joita meidän parisuhteessa on ollut paljon ja jotka ovat auttaneet kantamaan heikoimmallakin hetkellä.

Rakkaus on vahva sana ja tunne. Sitä en vaihtaisi mistään hinnasta pois.

Vuosi aikaa kun häitä alettiin suunnitella, päivä päätettyä ja juhlapaikka valittua, en uskonut tämän kaiken menevän niin pian ohitse. Sunnuntaina maatessani kotona, aviomieheni vieressä, kaiken siivouksen jälkeen tuli sisälleni outo ja tyhjä tunne. Mitä seuraavaksi? Tiedän, se kuulostaa oudolta, mutta niin on moni sanonut tunteneensa. Onneksi se oli hetkellinen tunne, sillä kyllähän tässä on tekemistä. Kotia saa laitella, tavaroita saa järjestellä, laskujakin varmasti vielä monena vuotena maksaa, kissojen kanssa pitää muistaa temmeltää ja ennen kaikkea muistaa rakastaa ja näyttää rakkautensa puolisolleen. Onhan tässä tekemistä ja aikaakin on, eikö?

Kävin tässä aamutuimaan Kelan sivuilla ja siinä samassa huomasin, että hei! Mun nimi on muuttunut! Se tuntui aika jännältä. Nyt se on oikeasti virallista. Rouva Sihvonen...

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.  Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.  Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Näin luki rakas pikkusiskoni viime lauantaina meille kirkossa. Ja jokainen sana tuntuu todelta.



En tiedä miten kiittäisin kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet meidät tähän liittoon. Pian on yhdeksän vuotta tallailtu yhdessä ja nyt on sitten avioliittoretki aloitettu. Toivon meille monen monta ihanaa ja vielä ihanampaa vuotta yhdessä.

Kiitos kaasoilleni, kaiken jälkeen saatiin kunnon juhlat!
Kiitos bestmanille, joka sai pidettyä homman aina kasassa!
Kiitos molempien vanhemmille, hampaita saa vieläkin kiristellä! ;)
Kiitos pitopalvelu, baarimikko ja kakuntekijä, ilman teitä mein bileet olis ollut melko tylsät!
Kiitos juhlaväelle unohtumattomista juhlista!

Ja suurin kiitos kuuluu tietenkin Aviomiehelleni. 
Tähän hommaan kun ryhdyttiin, ei tiedetty mitä kaikkea oikeasti on edessä. Onneksi olet maailman paras ja kestät sun Vaimon typerätkin ajatukset ja jaksat vääntää asioita rautalangasta hänelle. 
Ei tässä ilman rautalankaa ois selvitty! ♥ Rakastan Sinua ♥

@Kimmo Karvinen

p.s. lupaan teille kunnon hääkuva ja teksti postauksia matkan varrelta tuohon ihanaan päivään! :)

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Seeprapiirakka.

Ihana kokeilla aina jotain uusia leipomuksia ja tässä yksi uusi suosikki! Kiitos Kinuskikissan, joka tekee maistuvia reseptejä.

Tässä on kuitenkin mun versio tuosta oikeasta reseptistä. 
Mun versio on täysin gluteeniton ja karrageeniton! 


Muropohja
150g Maitokolmio voita
1 dl hienoa sokeria
1 muna
3 dl gluteenittomia jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Mustikkatäyte
7 dl mustikoita
¾ dl perunajauhoja
½ dl sokeria

Rahkatäyte
¾ dl sokeria
½ dl perunajauhoja
200 g ehrmann maitorahkaa
2 dl arlan luomu kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon muna. Yhdistä jauho, leivinjauhe ja vaniljasokeri keskenään, lisää seos taikinaan. Levitä taikina jauhoja apuna käyttäen (tarttuu aika hyvin käsiin) voidellun piirakkavuoan (pyöreän halkaisija 24cm) pohjalle ja reunoille.

Soseuta mustikat sauvasekoittimella ja lisää perunajauhot ja sokeri mukaan.

Yhdistä seuraavaksi rahka ja kerma sähkövatkaimella sekoittaen (varo ettei kerma vaahtoudu!). Yhdistä sokeri ja perunajauhot ja lisää ne rahkan ja kerman joukkoon sekoittaen. 

Molempia täytteitä kannattaa sekoittaa lusikalla ennen kaatamisen aloittamista, perunajauhot voivat upota pohjaan.

Kaada täytteitä vuorotellen vuoan keskelle (jos teet neliskulmaiseenvuokaan, niin kaada pituus suunnassa). Jos täyte painuu pohjaan, kaada se lähempää, jos taas täyte jää kellumaan, kaada ylempää.

Paista 200 asteessa n. 30-35min, vähän uunista riippuen.
Jos pelkäät että pinta palaa, niin laitan uunipelti piirakan yläpuolelle suojaamaan pintaa.




Nautinnollisia kahvihetkiä!


sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannus 2016

Juhannus tuli ja meni, niinkuin aina kaikki pyhät ja ihan normi päivätkin. Huomenna alkaa taas arki ja parisen viikkoa pitäisi vielä pusertaa ennenkuin voi laittaa jalat hetkeksi loma-asentoon. Sen jälkeen saakin nauttia kolmisen viikkoa kotona olemisesta ja tekemisestä. Hommia kyllä riittää, ihan kotihommia sekä sitten hääjuttuja, mut eiköhän sitä pysty välillä lekottelemaankin. :)



Tää juhannus meni ihan kotosalla ollen. Tuli vähän leivottua ja syötyä! Aina täytyy muistaa syödä! :D
Sitten tuli myös erittäin inhottava kesäflunssa kylään, joka on tänään ollut pahimmillaan. Päätä särkee pelkästään ajatuksesta, mutta kyllä se ihan jumissa tuntuu myös olevan. Saattaa huomata tästä kirjoitustyylistäkin sen. :D

Muutaman kesäisen kuvan sain räpsittyä, kun pihalla jaksoi tallustella. Melkosen kuumaa ilmaa on pidellyt, vaikkei sovi siitä mitään huonoa sanoakaan. Mukavaa se on kun on lämmin. :)
Aurinkoa pitäisi itteensä vähän saada napattua, jotta olisi mukavan ruskea sitten syksyllä juhlissa. :P Jospa sitä lomalla sitten saisi aurinkoa vähän otettua.


Häiden osalta ollaan ihan aikataulussa, ainakin jotenkin. Kyllä me kaikki kuntoon saadaan, kun vaan halutaan ja mehän halutaan. Vaikka tuntuu että todo-lista on valtava, niin ei se sinäänsä kovin valtava ole. Pikkuhommia vaan siellä ja täällä. :D Kaikki aikanaan kuitenkin ja onhan tässä vielä aikaa kuitenkin...

Mutta hei!
Miten sun juhannus meni? Kävitkö jossain? :)
Ihanaa sunnuntain jatkoa ja katsellaan taas!



lauantai 11. kesäkuuta 2016

H-hetki lähestyy...

Hyvää kannattaa odottaa, vai miten se meni? 
Häiden järjestelyt on ihan hyvällä mallilla. Pikkujuttuja on osteltu ja on suurempiakin hankintoja jo tehty. Asiat melkolailla hallinnassa. Kuitenkin tuntuu, että kiire tuppaa tulemaan, vaikka onhan tässä nyt vielä 98 päivää aikaa! :D
98, hui! Mihin tää aika on kadonnut? Muistan kun huokailin 200päivän kohdalla, että vielä on piiiiitkä matka ja nyt tuntuu, että se on jo heti kohta huomenna! :D A P U A !
Odotan todellakin innolla tulevaa, vaikka tässä on monta muutakin asiaa samaan aikaan menossa, mutta kaikesta selvitään.

Kutsut on lähetetty matkaan jo muutama viikko aikaa. Muutama onkin jo ilmoittautunut ja sen myötä homma tuntuu vaan todellisemmalta. Ruokalistaa aletaan puimaan enemmän ensi viikolla. Muutamia puheluita pitäisi hoitaa, paikkojen jne suhteen. Erilaista tilpehööriä jne pitäisi käydä ostelemassa vielä jonkin verran ja askarrella pitäisi PALJON! :D Onneksi kaasot ja morsiusneito ovat valmiita tulevaan! Kesälomani kun starttaa, niin aletaan tosi toimiin, vaikkakin oon jo jotain tehnyt, mutta kaikkea pitää kokeilla ennenkuin voi lopullisia juttuja toteuttaa. :)

Kutsujen kanssa meni tovi, mutta se kannatti!
Ollaan tyytyväisiä lopputulokseen!

Kutsut saivat omanlaisen merkityksen vielä, kun lisättiin
meidän kuva postimerkiksi.
Kuinka moni huomasi? ;)

Kyllä tässä on kaikenlaisia ideoita tiputeltu joka suuntaan. Aina hoksaa jonkun jutun, joka pitää TO DO-listaan kirjata ylös. Se lista on muuten jonkunmoinen! :D Kyllä tässä aikaakin on, vaikka lista suuri olisikin. :)

Mitäpä muuta?
No kesälomia odotellaan molemmat isännän kanssa. Viikot menee suhteellisen nopeaan, mutta kyllä sitä lomaa jo kovasti kaipailen! Ilmat ei vaan oo ihan hirveen suotuisia ollee, eikä säätietoihin oo kauheesti uskomista. Just naurettiin töissä, että miten se muuttuu tunti tunnilta erisuuntaan. Mut onneksi ei olla sokerista, niin ulkona voi vesisateellakin seisoskella! :D

Viikko aikaa mun pikkuveli valmistui levyseppähitsaajaksi ja pikkusisko päätti peruskoulun. Oli yhtä juhlaa viime viikonloppu taas! Onneksi iloisissa merkeissä.

Myöskin rakas pikkusisko siunattiin isoseksi muutama viikko aikaa. Joten on tässä ollu yhtä jos toista juhlaa.






Tänään olen menossa itse "keikalle". Nimittäin ihanaiset häät odottavat tänään ja mielenkiinnolla odotan ideoita vähän. ;) Vaikka työstä tämä päivä meneekin, mutta jos vaikka muutama pienikin idea pomppaisi ylös. :)

Toivottavasti tuo aurinko vain alkaisi lämmittämään hiukan, jotta hääparilla olisi mukava ja lämmin päivä tänään ja saataisiin upeita otoksia!

Rentouttavaa viikonloppua! ;)

P.S. Huomenna oman hääpuvun sovitukseen

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Suru

Siitä on nyt kuukausi ja yksi päivä, kun mummi nukkui pois...
Sitä ei tahdo mitenkään uskoa koko asiaa. Monesti tekee mieli ottaa puhelin käteen ja soittaa tai laittaa viesti ja kysyä, mitä kuuluu, sitten kuitenkin havahtuu todellisuuteen...

Viime kuukausi on ollut todella raskas henkisellä tasolla. Sitä ajatuksissaan käy läpi menneitä vuosia ja sitä aikaa mihin se on kadonnut, miksen ehtinyt käymään useammin hänen luonaan. Jossittelu on turhaa.
Olen onnellinen, että näin mummin vielä suhteellisen hyvässä kunnossakin. Suurin suruni tässä on tuleva syksy. Mummi olisi halunnut tanssia häitä. Ensimmäisen lapsenlapsensa häitä.
Nyt hän tanssii enkeleiden kanssa tulevana päivänämme. Tuntuu inhottavalta, surulliselta ja pelottavalta. Elämä menee sujauksessa silmiemme edestä.
On hassua miten nopeasti viikot menevät. Nyt on JO toukokuu, melkein puoliväli.

Surun sanotaan helpottavan kun sen aika on. En usko, että se helpottaa koskaan. Luulen, että asiaa ajattelee vain harvemmin, mutta ei se surua silti pois vie. Ikävää ei vie mikään pois.




Onneksi meillä on muistos ♥ 

Lähti lentoon enkeli taivaan,
tuli luokse väsyneen, sairaan,
kosketti hiljaa posken nukkaa,
silitti hellästi punaista tukkaa.
Nosti siivilleen mummimme armaan,
vei turvaan paikkaan varmaan
papan viereen, tähtien taa,
luokse Jumalan kaikkivaltiaan.


Mummi


tiistai 5. huhtikuuta 2016

Huh-huh-huhtikuu jo!

Pieni hetki sitten viime kirjoittamiseni. Tiedän!
Ei ole ollut aikaa eikä kyllä pahemmin ajatustakaan mistä kirjoittaa.

Arkeen ei ole tullut pahemmin muutoksia. Molemmat ollaan työläisiä ja illat menee kotona maaten tai sitten kotihommia tehden. Ja kyllä! Häitä suunnitellaan edelleen, omalla painollaan!
Jotenkaan ei oo sitä oikeanlaista työstämisfiilistä niihin iskenyt, mutta tässä alkuvuodesta on ollut yhtä sun toistakin menemistä ja ajattelemista sekä unohtelemista.
Ärsyttävän usein unohtelen nykyään sellaisia asioita, jotka olisi pitänyt aikoja sitten jo tehdä.
Nyt niitä hoksaa aina mitä ihmeellisiin aikoihin ja sitten laittelen muistutusta puhelimeen ja milloin mihinkin, eikä nekään tunnu auttavan.
Ja sanontahan menee "tyhmästä päästä kärsii koko kroppa!", niinhän siinä on käynyt...

Tuossa huomasin, että tammikussa julkaisin meidän tulevan syksyn häähumun. Niiden suhteen lupailin kirjoittelevani kaikenlaista IhanaaÄllöSöpöäJNE. mutta eipä sitäkään ole tullut kirjoiteltua.
Meidän häät on aika salamyhkäiset, vähän suuntaan jos toiseen! :D
Juhlintapaikka, vihkimispaikka jne. on pysyneet salassa, koska halutaan yllättää ihmiset. :)
Tännekkää ei siis kauheasti tule niiden suhteen mitään laiteltua. Ja mitä koristeluun ja muuhun tulee, niin niistä saatan antaa jotain pieniä viuhahduksia tänne. Jos vaan kerkeän, kykenen ja jaksan.
Nyt justiinsa painaa aikamoinen flunssa, joka ei saisi kovin pahaksi päästä! Pahat pöpöt pois!! 

Eiköhän tämä kevät tästä ala paremmaksi muuttumaan. 




Lämmintä kevään alkua


sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivätorttu

Kinuskikissan innoittamana, päätin lähteä kokeilemaan ihanaa Rakkausrullaa.
Tein tästä gluteenittoman ja karrageenittoman version. :)

Sydänten taikina:
1 valkuainen
½ dl sokeria
¾ dl gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)

25 g huoneenlämpöistä voita (maitokolmio)
punaista elintarvikeväriä


Täyte:

3 banaania (mahdollisimman suoria!)
sitruunamehua
2 dl kuohukermaa (Arla Luomu kuohukerma Suomesta)
½ rkl sokeria
250 g mansikoita
n. ¾ dl vaniljakreemijauhetta


Vaalea taikina:
¾ dl gluteenitonta jauhoseosta (sunnuntai)
¾ tl leivinjauhetta
50 g voita (maitokolmio)
3 munaa
1 ¼ dl sokeria


Tee ensin punainen taikina. 

Laita kulhoon valkuainen, sokeri ja vehnäjauhot. Sekoita vatkaimella tasaiseksi massaksi. 
Sekoita joukkoon pehmeä voi. Värjää taikina elintarvikevärillä punaiseksi (oma väri oli punaista, mutta jäi vaaleanpunaiseksi, vaikka laitoin jonkun verran väriä).
Laita taikina kertakäyttöiseen pursotuspussiin (tai pakastuspussiin). Leikkaa päähän pieni aukko.

Pursota leivinpaperille 
sydämiä (pieniä v-kirjaimia). 
Voit pursottaa sydämiä melko tiheään ja laajalti.
Laita sydämet pakkaseen tai jääkaappiin ja odota niiden jäätymistä/kovettumista.

Tee sillä välin täyte. 

Leikkaa banaaneista kolme suoraa pätkää. 
Sivele niiden pintaan sitruunamehulla, se estää tummumisen. Mittaa kulhoon kerma ja sokeri. Vatkaa vaahdoksi. Soseuta mansikat. Sekoita kermavaahdon joukkoon mansikkasose ja vaniljakreemijauhe. 
Kreemijauhe tekee täytteestä paksumpaa ja sen tarve riippuu mansikoiden mehukkuudesta. 
Täyte jämäköityy vielä lisää jääkaapissa. Laita kylmään.


Yhdistä vaaleaan taikinaan tulevat gluteenittomat jauhot ja leivinjauhe keskenään. 
Sulata voi ja anna jäähtyä.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. 
Vaahdota ensin valkuaiset ja lisää vatkaamisen aikana joukkoon puolet sokerista pieni määrä kerrallaan. 
Älä vatkaa valkuaisia ”tönköksi” vaahdoksi, vaan jätä vaahto notkeaksi ja kiiltäväksi. 
Laita keltuaisten joukkoon loput sokerista. Vatkaa vaaleankeltaiseksi, kuohkeaksi vaahdoksi. 
Yhdistä vaahdot keskenään. Sekoita munavaahdon joukkoon ensin vähän jauhoseosta nuolijalla käännellen. 
Lisää sitten voisulaa pienissä erissä vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

Kaada taikina sydänkuvioiden päälle ja levitä tasaiseksi.

Paista 200 asteessa noin 7 minuuttia.

Kumoa kääretorttupohja leivinpaperille. Irrota leivinpaperi päältä. 
Ripottele toiselle leivinpaperille sokeria. Kumoa levy sen päälle, jotta kuviopuoli tulee alaspäin. 
Anna jäähtyä.

Täytä kääretorttu heti, kun pohja on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. 
Levitä levyn pinnalle mansikkatäytettä. Laita banaanit jonoksi levyn pidemmän sivun suuntaisesti.

Kääri leivinpaperilla auttaen rullaksi. Nosta rulla jääkaappiin jähmettymään.


Herkullista Ystävänpäivää!

torstai 28. tammikuuta 2016

We Do ♥


2016 Syksyllä olisi tiedossa jotain unohtumatonta, jotain mitä on odotettu. 
Jotain mitä ollaan suunniteltu jonkun aikaa. 

Me mennään naimisiin! ♥ 

Tässä ollaan isännän kanssa oltu semmonen päälle kahdeksan vuotta kimpassa. On koettu intti, taloprojektin ihanuus (joka jatkuu vieläkin) sekä monta ylä- ja alamäkeä. Mutta edelleen ollaan tässä! Lähes kaiken kokeneina. 
Nyt tulee kuitenkin se suurin sitten. 
Iso askel suhteessa. Vaikka kyllä me melkein jo avioparista muutenkin mennään. :D
Nii monta vuotta ollaan jo toisiamme katteltu. :P

Tulevissa postauksissa on siis mahdollisesti luvassa hömpötyksiä, häähulinaa, rakkautta ja kaikkea ällösöpöä ja VARMASTI!

Vaikkei ihan kaikki oo mennyt suunnitelmien mukaan, niin tämä suunnitelma pitää.
Me ollaan varmoja tästä!



torstai 7. tammikuuta 2016

minäkin kun muutkin

Kaikki uusi, hauska, hölmö ja pöhlökin idea tarttuu muhun.

Nyt viime aikoina on kuvattu paljon, kun ilmaan heitetään kiehuvaa vettä.
No tää tyttö halus kans kokeilla ja nää pakkaset olikin oikein sopivat siihen kokeiluun.


Koska muutkin, niin sitten minäkin!

Tuossa mun taidonnäyte tästä viimeaikaisesta huvituksesta. Yksin on vaikea ottaa kuvaa ja heittää tuo vesi ilmaan, mutta täytyy kokeilla vkl uudelleen, josko onnistuisi paremmin.
Ja kyllä tonne ulos saa vaatetta pukea PALJON ennekuin tarkenee! Ihan hetken olin ja nenä oli aivan jäässä! 
Huuurrrrr!



lauantai 2. tammikuuta 2016

Niinkuin joka vuosi

"Uusi vuosi ja uudet kujeet!"

Tää on tää ainainen klisee, jonka ihan varmasti jokainen toteaa, kun se uusi vuosi alkaa. 
Niin itsekin nyt juuri tein, mutta tilanne on kuitenkin toinen...

Meillä hommat jatkuu samoilla linjoilla mitä se on ollut tuolta talven alusta asti. 
Harmaita aamuja, suhteellisen pirteitä päivä ja harmaita iltoja. Toisinaan on niin, että se koko päivä on aikalailla harmaana, toisinaan koko päivä menee oikeinkin iloisina eteenpäin.
Erilaisia piristyskeinoja on koitettu testata. Milloin mitäkin ja onneksi isäntä osaa sen puolen.  
Ystävätkin osaavat tehdä niitä ja tänään sain puhelinsoiton ystäviltäni, 
jotka lauloivat myöhästyneen syntymäpäivälaulun!



Tosiaan! 25-vuotta tuli täyteen tuossa vuoden viimeinen päivä. Kyllä aika vaan rientää, kun ikäänsä katsoo ja kyllä ne vuodetkin melko nopeasti liikkuu eteenpäin. 2015 hävisi suoraan sanoen silmissä.
On vaikeaa/kummallista ajatella, että nyt on vuosi 2016.

2016
Se tuo meille uusia tuulia. Pirteitä tuulia. Mutta myös haikeutta.
Nyt jokainen varmasti mielessään miettii, että "mitä sinne nyt sitten tulee tai tapahtuu?" Siinäpäs mietitte. Ei pahalla.

Jokainen askel kerrallaan. Elämän polku on pitkä ja joskus hyvin kivinen.
Asiat on saatava järjestykseen, ennenkuin voi mitään mullistavia asioita tehdä saati niistä puhua sen kummemmin.


Meidän vuosi vaihtui muuten rauhallisin merkein. Oltiin kotona ja mun veli oli tyttöystävänsä kanssa meillä. Myös mun vanhemmat ja pari ystävää kävi kylässä.
Muutama rakettikin tuli ammuttua ja tuli myös paleltua jonkun aikaa, mutta ennen kaikkea, nää on semmosia vuoden vaihteita joita minä arvostan. Se että on rauhallista, lähimmäisiä paikalla ja muutama ilotulite paukutellaan, jotta saadaan sen vuoden vaihteen tuntumaa ja mun synttäreitä paukuteltua ilmoille.

Kaikkea hyvää Teille alkavaan vuoteen 2016!
Jatketaan seuraavassa postauksessa...