perjantai 13. heinäkuuta 2018

3kk

Uusi virstanpylväs on saavutettu! Tuukka on 3kk jo! Mihin tää aika on mennyt? Mitä tässä ajassa on tapahtunut?


Kolme kuukautta takaperin sitä oltiin laitoksella ja vietettiin yhteistä ensimmäistä päivää sinun kanssa. Oltiin vietetty yhteinen yö ja alettu tutustumaan toisiimme. Isi meni töihin siksi päiväksi, mutta illalla tuli meidän luokse. Se oli aikamoinen alku. Olin ihan ihmeissäni miten pieni olit ja niin suloinen. Miten elämämme oli muuttunut. Sinua oli ihana vain ihmetellä ja kun itkit, en tiennyt mitä kaipasit. Hellyyttä ja ruokaa osasin antaa ja niitä sinä lopulta tarvitsit vain. Edelleen kaipaat paljon syliä ja sitä tulet meiltä molemmilta paljon saamaan! Äidin ja isin minimies.



Nyt sinä tuhiset sohvalla ja mitähän mahdat oikein pohtia? Tai mistä mahdat uneksia? 

Kolme kuukautta ollaan harjoiteltu kaikenlaista. Tuukka osaa ottaa lelusta kiinni ja viedä suuhun. Kaikkea on kiva maistaa, jopa äidin hiuksia! Osaat jutella jo aivan valtavasti. Sinusta tulee niin seuraihminen, ettei varmasti toista ole. Onneksi äiti ei vielä ole tylsää seuraa! ;) 
Hän osaa seurata katseellaan ja on todella tarkkaavainen mitä ympärillä tapahtuu. Hän huomaa, jos lähettyviltä lähdetään toiseen huoneeseen tai vain pois näkökentästä.



Hän osaa kannatella päätään erittäin hienosti ja olisi mielellään halukas jo liikkeelle. Jaloilla saadaan ponnistettua vauhtia, jos alusta vain on sopiva. Hän osaa vetää lelut luoksensa ja tutkia niitä. Hän jaksaa leikkiä pitkiä aikoja omissa oloissaan ja tuntuu nauttivankin niistä. Kaikelle vastaantulevalle jutellaan, jos halutaan vain sylissä liikkua.

Tuukka tykkää kun lauletaan ja halutessaan, hän myös laulaa omalla tavallaan mukana. Hänet saa nauramaan, kun kutittaa kyljistä tai vain vähän hymyilee. Myös suukottelut on Tuukasta kivoja.

Hän osaa myös halutessaan kääntyä selälleen ja vatsalleen. Molemmat vaativat harjoittelua, mutta hienosti ne alkaa jo sujumaan.



Kaiken kaikkiaan, meillä alkaa olemaan aika iso poika jo ollakseen vasta kolme kuukautta.
Neuvolassa oltiin ihmeissään, miten paljon poika osaa ja miten oppiva hän on. Olen iloinen, että meidän höpötys tuokioista, leikki tuokioista ja kaikesta mitä ollaan touhuiltu, on ollut hyötyä ja tulee olemaan!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Äitiys

Mitä äitiys minun mielestäni on?

Olen monesti pohtinut, paljon ennen Tuukan syntymää, että onko minusta oikeasti äidiksi. Mitä se on ja miltä se tuntuu? Olenko edes valmis siihen? Kysymyksiä äitiyteen on PALJON ja nyt huomaan, että kokemalla niihin saa vastauksia. Vaikka sitä on lasten kanssa työskennellyt jo tovin ja aina haaveillut omasta perheestä, niin kyllä ne haaveilut ovat ihan jotain muuta kuin mitä todellisuudessa tää äitiys on.
Paljon on vielä edessä, mutta tämä alku on ollut mieletöntä menoa.
Imetyshormonit vievät voimia ja saavat aikaan milloin millaisiakin fiiliksiä. 



Mitä se äitiys on?

Äitiys on tällä hetkellä ruokavaununa olemista, lämpimän sylin tarjoamista, unilauluja, katsekontakteja, juttu tuokioita, leikkihetkiä, kädestä kiinni pitämistä ja joka päivä uuden oppimista. 
Äitiys on myös paljolti sitä, että huolehtii enemmän ja enemmän kaikista muista paitsi itsestään.
Olen aina ajatellut ensin kaikki muut ja sitten vasta itseni. Nyt vielä vähemmän ajattelen itseäni.


Miltä äitiys sitten tuntuu?

Rakkaudelta. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Itse koen sen suurena rakkauden tunteena. Tää tunne valtasi mun kehon, kun kuulin pojan äänen ensi kerran leikkaussalissa. Saan sen tunteen edelleen mieleeni ja ne kyyneleet jotka silloin tirautin, voi sentään...

Äitiys tuntuu hennolta kosketukselta. Lämpimältä, voimia tuovalta halaukselta. Isolta märältä suukolta poskelle.

Äitiys on aika mahtava tunne. Vaikka alku on ollut vähän haastavamapaa, olen silti onnellinen tuosta minimiehestä, joka jaksaa hymyilyttää meitä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Hänen naurunsa saa oman mielen kyllä hymyilemään. Ja häneen rakastuu kyllä joka päivä enemmän ja enemmän. En yhtäkään hetkeä vaihtaisi pois, en mistään hinnasta!




















Olenko ollut valmis?

Tämä kysymys on edelleen vaikea. Toisinaan tunnen, että "tämähän menee kuin heittämällä ja ihan helpolla", mutta sitten on niitä hetkiä, kun tuntuu ettei omat voimat riitä tai lähinnä omat keinot ei riitä. Kuitenkin oma puoliso muistuttaa useasti, kuinka vahva äiti olen. En osaa ajatella siinä kohtaa sitä, kun sitä eniten tarvitsisi, mutta näin jälkeen osaa arvostaa sitä, minkälaisia sanoja tuo ihana mies suustaan päästää. ♥ 

Ehkä sitä joka päivä vaan kasvaa tähän uuteen "ammattiin" ja niinhän se kuuluukin. Ei sitä kukaan ole seppä syntyessään tai niinhän sitä ainakin sanotaan. Kyllä itse olen sitä mieltä, että jos tätä ei itse koe, ei sitä voi arvostella tai ajatella edes ennen.




keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Arki

Ennen arki oli sitä, että herättiin aamulla molemmat kellonsoittoon. Puettiin, syötiin aamupala, pestiin hampaat ja lähdettiin töihin. Iltapäivällä tultiin kotiin, jompi kumpi nappasi matkalla postin, tehtiin ruokaa, syötiin ja jatkettiin iltaa kotihommissa tai sitten lähdettiin käymään jossain. Lopulta illalla/alkuyöstä nukkumaan ja seuraavana aamuna sama.

Nyt arki on sitä, että toinen meistä nousee aamulla töihin ja toinen jää kotiin.

Niin se arki muuttuu, pienen perheenlisäyksen myötä. Olen aina tiennyt, että ei se arki tule täysin samanlaisena pysymyään. Tykkään tästä arjesta, viikonlopuista eniten, kun saadaan koko perhe nousta yhdessä ylös.
Luksusta on, jos saadaan syödä aamupalaa yhdessä tai sitten päivällistä yhdessä.




Viikolla arki menee aikalailla tähän rytmiin.
Tuukka herää siinä 9 maissa viimeistään (nyt muutamana päivänä rytmi ollut erilainen, kun pieni ollut vähän kipeä). Aamulla vaihdetaan vaippa ja vaatteet. Äiti syö aamupalaa joko heti seuraavaksi tai sitten Tuukka aloittaa ensimmäisten aamupäikkyjen hakemisen jo. 9:30-10:30 aikoihin Tuukka menee ensimmäisille päiväunille ja nukkuu 30min-2h, riippuen miten yökin on mennyt. Tuukan nukkuessa, äiti hoitaa kotitöitä ja muita omia juttuja, kuten tämän blogin päivitystä. ;)
Tuukan heräiltyä päästään vaipan vaihtoon ja leikkimään. Ruokailut menee siinä ohessa. Tuukalla ei ole sinäänsä minkäänlaista rytmiä vielä, mutta pikkuhiljaa sekin sieltä kehkeytyy.
Iltapäivällä voidaan nukkua toiset 30min-2h unet tai sitten nukutaan 15-30min unia muutamassa erässä. Jokainen päivä on vähän erilainen ja riippuu myös siitä ollaanko menossa jonnekin.





Päivällä tehdäänkin sitten ruokaa yhdessä tai äiti yksin. Tuukka leikkii leikkimatolla ja kova keskustelu käy ruoanlaiton ohessa. Meidän talossa ei ole hiljaista! :D
Eikä se edes haittaa.
Välillä on todella pelottavaa, kun on pitkään kovin hiljaista, onneksi on radiot ja spotify!
Tvtä pidän päällä, kun on siihen itselle aikaa päivällä, eli aika harvoin. :D

Päivä kääntyy kohti iltaa ja isäkin on tullut töistä. Mahdollisesti saadaan syödä yhdessä ja Tuukka loikoilee omassa tuolissaan tai sitten toinen syö ensin ja toinen leikkii Tuukan kanssa. Tämäkin vaihtelee päivittäin! Päivällisen jälkeen onkin sitten reissujen tekoa tai sitten leikitään kotona tai Tuukka menee vielä unille ja isä ja äiti siivoilee nurkkia. :D

Ilta kun kääntyy myöhäisempään, niin aletaankin sitten yöunille. Tuukka menee viimeistään puolilta öin unille. Nyt reilun viikon verran ollaan menty 21-22:30 nukkumaan, mutta sekin lienee vaihe. Tuukka oppii koko ajan paljon kaikkea ja iltaisin häntä eniten harmittaa unille meneminen. Päivisin on samaa ollut havaittavissa, mutta onneksi antaa periksi jossain vaiheessa ja jaksaa sen jälkeen touhuilla taas pitkään.

Kun ilta kääntyy yöhön ja äiti ja isäkin menee nukkumaan, niin Tuukka saattaa jo heräillä yhden maissa yöllä tai sitten vasta lähempänä viittä, riippuen siitä milloin on mennyt unille. Nyt viime aikoina ollaan nukuttu tosi lyhyitä pätkiä, mutta eiköhän sekin tasaannu taas, kun päästään tämän vaiheen yli. Öisin heräillään sitten 2-6 kertaa syömään, vaippa vaihdetaan pariin otteeseen. Alkuun vaippaa sai vaihtaa useammin, kun tuntui ettei mikään vaippa pidä pojan pissamääriä. :D
Yöt meneekin sitten vähän miten sattuu. Äiti nukkuu miten sattuu ja heräilee vaikkei Tuukka heräisikään. :D Niin vaihtelee vielä nekin.

"Minähän en makuuasennossa viihdy!"
Arki on kuitenkin muuttunut siitä mitä se ennen Tuukkaa oli ja pidän todellakin tästä arjesta. Joka päivä näkee uutta, kun toinen kasvaa ja opettelee tähän maailmaan tottumista. Me osataan jo hienosti tarttua leluun ja pitää siitä kiinni. Varpaat kiinnostaa kovasti, muttei vielä yletä ottamaan kiinni. Kaiken voisi viedä suuhun, jos vaan kaikesta saisi oikeanlaisen otteen ja tähdättyä oikea käsi suuhun. Masullaan ollaan paljon ja kiinnostusta kääntymiseenkin löytyy. Pää nousee mahtavasti ääntä kohti ja mielellään loikoillaan masullaan. Myös liikkeelle lähtöä yritetään kovasti! 
Tuntuu, että kasvu tapahtuu todella vauhdilla, mutta eipä sillä, ensi viikolla me juhlitaankin jo 3kk päivää.


Tälläistä arkea meillä vietetään tällä hetkellä. :) 
Kirjoittelen uudelleen arjesta, kun se saa enemmän pysyvyyttä esim. päiväunien suhteen.