perjantai 14. lokakuuta 2016

Häiden vieraskirja

En halunnut että olemme tylsiä.
En siis halunnut ihan mitään tavallista vieraskirjaa meidän juhliin.
Halusin jotain omaperäistä, jotain joka jää oikeasti meille ja josta on hyötyä.
Muutamat ehdottivat ihan normaalia kirjan tapaista vieraskirjaa, johon laitettaisiin tekstin lisäksi kuvia. Ei se tuntunut meidän jutulta.
Ehdotettiin myös tauluja ja ideoitakin niihin löytyi vaikka ja mitä.

Jonkun aikaa etsittyäni ja tutkittuani ja isännälle ehdotuksia myös antanen, päädyttiin vieraskirjaPENKKIIN. Ihan paras idea ikinä! Miten ihanan omaperäinen ja ainutlaatuinen.
Kenelläkään ei ole samanlaista.

Pinterest, se kaiken pahan alku. No ei nyt sentään! Sieltä kuitenkin etsin ideoita ja sieltä tämän idean meille sitten bongasin.



Tästä viereisestä kuvasta kaikki lähti alkuunsa.
Alettiin miettimään materiaalia, lähinnä siis mistä puusta se tehtäisiin. Isäntä päätti sitten, että penkki tehdään koivusta. Minulle kävi kaikki. :D

Sitä alettiin sitten appiukon kanssa keskustelemaan materiaaleista ja muutenkin määristä. Penkin pituudeksi tuli 140cm, tilaa kirjoittaa.

Päälimmäinen ajatus oli, että penkki jää nimenomaan puunväriseksi ja juhlavieraat saavat kirjoittaa viestinsä hääparille tusseilla penkin istuinosaan. Ja tämä toteutui. Lakkausta ei vielä ole tehty, se on työnalla.

Kun oli määrät ja muut tiedossa alettiin väkertämään palasia. Tässä penkissä ei ole ainuttakaan ruuvia, ainoastaan puutappeja, liimaa ja palaset joista penkki kasataan.





Seuraavassa kuvassa onkin sitten jo hommat edennee. Tässä näette miten se on kun se saadaan kasaan. Myöskin juhlapaikalta on yksi kuva, jossa istuin osalle oli varattuna omapöytä kirjoituksia varten.

Oli ihanaa saada erilaisia tervehdyksiä ja onnentoivotuksia ystäviltä, sukulaisilta, perheiltä ja kaikilta juhlijoilta.

Tämän parempaa vieraskirjaa emme olisi voineet toivoa. Kunhan vaan saan aikaiseksi lakata päälisen, niin sitten saadaan kasattua penkki ja aseteltua se omalle paikalleen sänkymme päähän. Siinä voi sitten mukavasti säilyttää vaatteita ja peittoa, ettei vaan tule lueskeltua tekstejä. :D

Tähän alle laitan itse istuinosasta ja sen teksteistä. On nää aika ihania vaan luettavaksi ja ihan vaan katseltavaksi. En kyllä mitään toista olisi halunnut tämän tilalle. Kyllä maailma on kaikenlaisia ideoita pullollaan! :)


torstai 13. lokakuuta 2016

Häiden koristeet

Kun tuli aika miettiä häiden teemaa, tiesin heti, että haluan oranssin ja liilan jotenkin näkyviin.
Näistä väreistä lähdettiin sitten miettimään tiimin kanssa, että mitä me oikein halutaan sitten näkyville. Kaikki päätettiin tehdä itse tai niin paljon kuin pystyttiin ja mihin osaaminen meillä riitti.



Ensiksi mietittiin pöytäkoristeet. Lasipulloja kun alettiin miettimään, niin isäntä ehdotti garage-pulloja ja ne oli kyllä ihan paras valinta. Niihin sitten piti ensin ostaa Ikeasta liilaa koristehiekkaa, koska muistin sitä siellä olevan. No se vaihtui sitten oranssiin, koska liilaa ei ollut ja oranssia hiekkaa oli poistohinnalla myynnissä. Kotona oli kuitenkin onneksi yksi paketti liilaa, niin saatiin meidän pöytään liilaa hiekkaa. :) No sitten pulloihin piti vielä miettiä kukat. En halunnu oikeita kukkia, koska meillä oli mahdollisuus saada koristella tila jo pari päivää ennen häitä sekä tiesin mitä erilaiset asetelmat tulisivat maksamaan. Vaikka loppujen lopuksi, kyllä ne tekokukatkin maksoivat jonkun verran. Päätin sitten, että tilataan morsiusharsoa ulkomailta. Samoin kimppuni kukat ja miesten viehekukat tilattiin ulkomailta. Viimisiin viikkoihin asti odoteltiin kukkia saapuviksi ja lopulta kaikki tulikin. ONNEKSI!

Koristeisiin hauskin liittyvä juttu, omasta mielestäni, on se kun unohdin vallan kynttilät pöydistä. Juhlapaikkaa kun käytiin heinäkuussa katsomassa, niin siellä sitten tuli puheeksi kynttilät ja että miten ne on ajateltu asetella pöytiin tai ylipäätään liinojen päälle, niin sanoin etten ollut ajatellut koko asiaa. :D HYVÄ SUVI! Kyllä hetken aikaa nolotti, mutta ajatuksia lähti heti lentoon. Pilttipurkit oli kuitenkin se mihin päädyttiin, niitä löytyi varastosta jo valmiiksi muutama kassillinen. Sitten piti päättää mitä niille tehtäisiin. Hääkutsuista jäi pitsiä sen verran, että tein yhden testi purkin ja liimasin siihen pitsiä sekä yhden koristetekstin, ettei olisi ihan tylsä.




Kun idea oli valmis keskusteltiin tiimin kanssa ja isäntä sai hyvän idean, että nehän voitaisiin maalata. No spray-maalit kehiin ja ruiskuttelemaan. Pilttipurkkien väreiksi tuli lopulta liila, paitsi kaksi maalattiin oranssiksi, kun ne tulivat meidän pöytään. Maalauksen jälkeen liimattiin pitsi ja siihen koristekuvat/tekstit.
Ennen kuin laitettiin purkkeihin kynttilöitä, niin laitoimme pohjalle hiekkaa, tai niin paljon, että kynttilä oli aika liki purkin suuaukkoa, jotta se oli helppo sytyttää sekä ettei lasi kuumenisi hirveästi. Kynttiläpurkeista tuli ihanat.



Sitten mietittiin että miten kukat ja purkit aseteltaisiin pöytiin. Isäntä ehdotti lautoja, pöytien keskelle, niihin sitten aseteltaisiin muut koristeet. Lautoja suunniteltiin viimiseen sahaukseen asti. Mutta nekin onnistuivat loistavasti! Lautojen yhdistysosaan hankittiin Ikeasta lasinaluset ja niihin sitten isommat liilat kynttilät. Pöytiin tuli myös kaksi vesipulloa.
Vesipulloihin teimme juhlan ohjelman. Dymo-tarrakoneella saatiin ne oivallisesti tehtyä, vaikkakin sitä teippiä meni metrikaupalla. Mutta idea onnistui hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä, ainakin kauppiaat. :D



Lisäksi me haluttiin koristella juhlapaikalla olevia "tauluja". Pappisten lavalla on PALJON mainostauluja. Juhlien ajaksi ne laitetaan halutessaan piiloon ja se on kyllä mielestäni hyvä, että ne saa piiloon. Kankaat, jotka peittivät mainokset, olivat melko paksua ja sen vuoksi niihin sai myös kiinnittää halutessaan jotain. Me tehtiin O ja S kirjaimia sekä punaisia sydämiä ja teeman mukaan kirjamet olivat oranssin ja liilan värisiä. :) Ja kaikki nämä toimi niin hyvin yhdessä!



Ulkona meillä tosiaan oli neljässä tonkassa auringonkukkia, joita me käytiin anopin kanssa poimimassa perjantaina ja toinen kaasoista hommasi niitä meille myös. Paikassa oli myös ulkona paljon pöytiä ja niille pöydille sitten laiteltiin metallipurkkeja, joita ystävät ja muut sitten toivat/antoivat meille, jotta pääsisin vähän naulalla hakkailemaan reikiä ja sitten maalaamaan niitä.
Purkeista tuli kivat ja sattuipa isäntä löytämään honkkarista purkkeihin mätsäävät ulkokynttilät, oranssia ja liilaa. ;)





tiistai 4. lokakuuta 2016

The Dress

Tiedätkö sen tunteen, kun valtaisa hymy nousee kasvoillesi, sydämesi lyö tuhatta ja sataa ja tiedät, että hän on se oikea...? 
Niin tiedän minäkin, nimittäin löysin sen oikean mekon! :D

Halusin alun alkujaan mekon, joka sykähdyttää, saa ihmiset ajattelemaan "miksi hän valitsi tuollaisen?", "ompa hän kaunis!", ja muita fraaseja mieleen tuovan. Loppujen lopuksi siinä kävikin niin, "olet todella kaunis!".

Mekkoa pidettiin visusti salassa. Äitin ei nähnyt mekkoa ennekuin kirkossa, samoin appivanhempani ja muut sukulaiset/ystävät. Ainoastaan kaasoni, bestman ja mieheni näkivät mekon (ehkä muutama superystäväkin näki ennen). Se tuntui todella, TODELLA vaikealta pitää salassa, mutta minä pystyin siihen. Halusin todella, että kaikki yllättyvät. Halusin huomata sen ilmeen ihmisten kasvoilla, ensimmäisen ajatuksen ilmeen. Ne on aina parhaita! :D 

Kaiken tämän jälkeen mietin, miksi niin täytyi tehdä? Miksi pidin sen salassa? Oliko siinä jotain hauskaa? Olen onnellinen, että pidin sen salassa. Näin äitini upeat silmät, kun hän näki tyttärensä ensimmäistä kertaa morsiuspuvussaan, puhumattakaan isän silmistä.


Hetkenä, jolloin olisin halunnut puhua mekostani, oli ennen mummin pois nukkumista. Silloin tunsin, että tämä ei ollut oikein. Tunsin valtavaa inhoa. Miksen voisi kertoa? Kuitenkin jätin sen kertomatta. Kirjoitin mummille kirjeen, jossa kerroin tulevasta. Ja onnekseni, tunsin hänen läsnäolonsa meidän päivänämme.

Mekko löytyi jo siis alkuvuodesta. Kävin Turussa outlet-myynnissä, jossa oli poistuvia pukuja. Siellä sitten muutamia malleja soviteltiin ja tämän puvun kanssa sanoin sitten tahdon. Ilmeeni oli kuulemma näkemisen arvoinen. Minkään toisen puvun kanssa en kuulemma hymyillyt yhtä leveästi. :D

Ostosten jälkeen mekko meni sitten odottamaan ompelua. Tottakai sitä tarvitsi pienentää, kun tämmösen päälle se piti laittaa. :D Kilot tuntui kesän aikana häviävän vaan entisestään (niin ne muut väitti) ja heinäkuun puolelle sitä sitten odotettiin, ennenkuin pienennettiin.

Pieniä fiksailuja piti tehdä, että puku saatiin muotoonsa, mutta olen siitä onnellinen. Itse ompelin oranssin napin nappirivistön joukkoon, jotain oranssia oli pukuun pakko saada. Täydellinen siitä tuli! Ja kiitos puvun laittamisesta kuuluu bestmanin äidille!

@ Kimmo Karvinen

Mekko on päällä mitä mukavin. Sen laahus ei painanut yhtään. Se kulki mukana täydellisesti (paitsi kun toisen kaason mies astui päälle :D).

Kaksi kertaa sanoin tahdon, toisen sanoin tälle mekolle alkuvuodesta ja toisen vähän myöhemmin, maailman ihanimmalle miehelle.

@ Kimmo Karvinen

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ensimmäinen askel

Kuten alkuvuodesta kerroimme, päätimme mennä avioon. Ottaa uuden askeleen ja ensimmäisen sellaisen molempien elämässä. Ja se oli täydellinen!

Tästä alkaa matka The päivään...

Kaikki lähti tietysti päivämäärän valinnasta, sen jälkeen alkoikin mietintä juhlapaikasta ja kirkosta.
Juhlapaikaksi valittiin Pappisten lava, joka sijaitsee Mellilässä, Loimaalla. Vihkikirkkomme oli Alastaron kirkko. Itse olen syntyperäisin Alastarolta, joten se tuntui sitten vanhojen perinteiden mukaan hyvältä. :)



Paikat oli kunnossa, entäs sitten hääpoppoo?! No saatiin mitä ihanimmat ihmiset meidän tiimiin. Mun kaasoina oli kaksi mun parhaista ystävistä ja toinen siskoistani. Isäntä sai sitten parhaan ystävänsä bestmanikseen. Kaiken häsellyksen tiimoilta saatiin aikamoiset pirskeet kasaan ja mein tiimi veti hommansa täydellisesti.



Alkuvuosi meni aikalailla suunnitellessa kaikkea. Jotain pientä saatiin kasaankin, muttei oikeastaan mitään näkyvää. Kaikki näkyvä alkoi syntyä kesälomilla ja ihan viimisten viikkojen aikana. Aluks ajateltiin, että kaikki saadaan hyvin kuntoon, ennen häitä, mutta kyllä sitä viimisinä iltoina vielä väkerreltiin kaiken maailman juttuja. :D

Tässä tämmönen "pidänteitäjännityksessä"-postaus. :D
Ens kerralla kirjoitan teille mun mekosta. Ja se on I H A N A