keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Painavat silmäluomet...


Tähän mennessä viimisen viikon ellei jo kohta kahden oon ollu klo 18 jälkeen jo aivan kuitti. Kroppa on ihan nuutunut ja tuntuu ettei jaksa kantaa itseään. Sitten tälläi yhdeksän maissa tulee pieni piristys ja kun kello läheneekin jo 22 oon jälleen aivan kuitti. Ehkä tää "kaamos" tai mikä lie pistää vaan kropan sekasin. Mitä tää ikinä sitten onkin, mukavalta se ei tunnu. Sen tiedän ainakin, että influenssa tekee tuloaan. Nuha on pahempi aamuisin ja kurkkukin oli tänä aamuna hieman kipeä. Päivisin paleltaa ja iltasin tuntuu ku ois kuumetta likimain 40 astetta vaikkei mitään olekkaan. Hohhoijaa!

On kyllä paljon hyvääkin! Vaikka itse olisi erittäin nuutunut, niin silti ollaan hyvin jaksettu tehä kotona hommia. Yläkerrassa, lastenhuoneissa, on ovet ja karmit paikoillaan. JES! Näyttää muuten hieman oudoilta, ku pitkään kuitenkin olivat vain avoinna. "Kehykset" tekee paljon! :)
Isäntä ja isänsä kanssa tehny hommia mukavasti. Mäkin oon nyt iltasin maalaillu vessan karmeja ja sitten "kynnyksiä". Hommaa riittää vielä paljon, mutta kyllä me tästä selvitään. Kunhan vaan jaksetaan olla ahkeria ja tehdä, niin tästä tulee mahtava talo!

Unelmakotia rakentamassa. ♥ 


Molemmissa lastenhuoneissa on ovet paikoillaan.
Kyllä ne näyttää hienoilta!
Pian saa maalata niitä ihan rauhassa, ovien takana. ;)


Jottei työnteko ala maistua puulta, niin on hyvä pitää melua! ;)

Parin viimisen päivän homma.
Yläkerran vessan karmit maalauksessa.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Laiska...

Olen todellakin lintsannut kirjoittamisesta. Myönnän, että kirjoittaminen on ollut työn ja tuskan takana viime kerrasta, joten päätin siirtä sitä sikseeksi, että varmasti ehdin kirjoittamaan. 
Prinsessa
Nytpä siis kertaan teille kuulumisia tekstinä ja kuvina. ;)

Sain vihdoin ja viimen hankittua meidän postilaatikkoon uuden kyltin!














Täällä on hihat heiluneet niin töiden kuin rempan suhteen. Hommat etenee omalla painollaan, mutta ollaan me jotain aikaankin saatu. :) Ja se tuntuu hyvälle! Kiitos murun.

Koko loppuviikko ja no viikonloppu vietettiin remppajutuissa ja muutenkin kotihommissa. 
Lauantaina käytiin shoppailemassa remonttitarvikkeita. Ostettiin tuleviin lastenhuoneisiin ovet + karmit ja kahvat sekä vessojen oviin kahvat. Oli kyllä aika mahtavaa kun löytyi "antiikkiset" kahvat vessojen oviin. Lastenhuoneisiin otettiin sitten mahdollisimman tavalliset ja ehkäpä pelkistetyt. 




Lauantaina myöskin käytiin tuttavan syntymäpäivillä ja siellä se loppuilta sitten oikeastaan menikin. Kotiin kun tultiin niin mentiin samointein melkeinpä nukkumaan. Oon ollu koko viime loppuviikon ja nyt myös tän alkuviikon tosi väsynyt, nytkin voisin hyvin mennä nukkumaan. En tiedä mikä väsyttää, mutta toivon ettei ois alkamassa mitään influenssaa täällä. Ei ois varaa maata sänkynpohjalla. :(


No mutta sunnuntaina tehtiin sitten puuhommia. 
Haettiin kassaneiti meille hommiinja! :D 
Mukavasti saatiin kolmeenpekkaan hoidettua hommat. Päätinpä sitten kokeilla samana päivänä uutta suklaakeksi ohjetta, tai mulle uutta. Äijät hoiti mulle uunipellit ja sit sain ruveta hommiin. Tosin, fiksuina oltiin laitettu fariinisokeri kaappiin ilman pussia, joten viimiset n. 2dl oli sitten kivikovaa. No meilläpä oli niin kovat leipurit, että alkoivat vasaran kanssa sitten takoa sitä pieniksi. Lopulta päädyttiin siihen, että lämmitin sen mikrossa, jotta alkoi murenemaan. Kyllähän ne piparit hyviltä maistu. Pitää vaan opetella leivinuunia käyttämään vieläkin paremmin. Jotta saadaan leivottua suht. oikeissa lämpötiloissa kaikkea mahdollista. Harjoitusta se vaatii, mutta siitä selvitään! :)




Sunnuntaina oli meitin uuvatin synttärit. Kolli täytti täydet 5-vuotta. Iso poika on. ♥ 
Ja taisi kissa tietää sen itsekkin, kun koko sunnuntai aamun hamuili kunnolla huomiota ja vasta iltapäivästä tajusin puuhommien lomassa, että hällä on synttärit. :D Reilu minä!

Sunnuntaina - Sankari oli väsyny ♥
Muru otti tänään uuvatista kuvan,
tykkäs maata mun tyynyllä, muttei miehen sylissä. :D

Tänään alkoi uusi viikko. Perjantaina olis pikkusiskon synttärit ja pitäisi ehtiä tällä viikolla tekemään pientä korttia ja hänen lahjaansa valmiiksi. Ehkä mä saan kaiken hoidettua, pitää muistaa kuitenkin pitää oma pää kunnossa, ettei tuu liikaa ajateltua. Onneks muut hommat on aikalailla tiedossa jo, nää synttärit sekottaa ny hommia. ;) 

Mä otan itteäni niskasta kiinni ja kirjottelen niin useasti kuin pystyn ja ensinnäkin ehdin ja muistan! Se muistaminen tässä on pahinta. Hyvä kun muistaa omat työvuoronsa seuraavalle päivälle, huhhuh! Ehkä tää tästä rauhottuu. :)


Leikin muuten kameralla taas tuossa lauantaina samalla kun syötiin suklaakeksejä. ;) 
Tässä nyt yksi kuva niistä yrityksistä!


Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

P.S. Mitä sinulle kuuluu? :)



keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mikä minusta tuli isona

Ajattelin nyt vähän kertoa itsestäni. Faktoja olen teille antanut aiemminkin, mutta ajattelin, että kirjoitan teille siitä mikä minusta tuli isona.

Täytin siis vuoden viimein päivä 23-vuotta. Olen siis aina ollut luokkani nuorin. 
Kuitenkin olen tuntenut itseni joissain tapauksissa vanhemmaksi kuin muut ikätoverini. 
Minulla on 3 pienempää sisarusta, kaksi pikkusiskoa ja pikkuveli, jotka ovat maailman parhaat pikkuset. ♥ 
Olen aina ollut heille tuki ja turva ja tulen aina olemaan. Heistä tää mun urani aikoinaan on lähtenyt.
Olen hoitanut ja hoivannut sisaruksiani. Olen ollut heille hädän tullen avuksi, jos äiti tai isä evät ole ehtineet. 



Aloitin 15-kesäisenä hoitamaan tuttava perheiden lapsia. 
Kiersin yhden kesän kolmessa eri perheessä. Oli vaippaikäistä ja esikouluikäistä.
Yläasteelle mennessäni tiesin jo mikä minusta tulee isona. Kahdeksannella luokalla taisi olla ensimmäiset pohdinnat tulevaisuuteen, eli mitä teet yläasteen jälkeen. Yhdeksännellä sitten kaikki alkoi olla varmaa. Minä laitoin hakemuksen kolmeen paikkaan ja ensimmäisenä oli lähihoitajan koulutus. Kesällä 2006 meidät kutsuttiin haastatteluihin ja psykologin kokeisiin.
Ollessani haastateltavana psykologi kysyi minulta: "miksi juuri sinä haluat lähihoitajaksi?",
minä sitten vastasin niinkuin asia oli: "olen seitsemännestä luokasta asti tiennyt, että minusta tulee isona lastenhoitaja ja siksi haluan lähihoitajaksi."
Siinä samassa psykologin suusta tuli "et sinä voi tietää asioita noin pitkälle!"
Sen jälkeen kun psykologi oli minulle saarnannut siitä miksi en voi tietää tulevaisuuttani pitkälle, päätin mielessäni, että minä teen itseni ja tulevaisuuteni eteen kaiken, että minusta todella tulee lastenhoitaja. 

Kokemuksista ja virheistään oppinut.

Ja niin, lapsia rakastava, empaattinen, ystävällinen ja omalaatuinen neitonen astui 2006 elokuussa ensimmäisen askeleen kohti tulevaisuuttaan. Minä tein ja saavutin kaiken minkä halusin. 
Toukokuussa 2009 sain käteeni lähihoitajan paperit. Olin valmistunut ja hoitanut itselleni ammatin.
Sinä syksynä löysin itseni ensin seurakunnan päiväkerhosta, avustajana. Olin erikokoisissa ja erilaisissa ryhmissä mukana. Kuitenkin vuoden vaihteessa lähdin oman kuntani päiväkotiin sijaiseksi. Tein silloin tällöin sijaisuuksia ja etsin samalla vakaampaa työpaikkaa. 
Olen ollut monessa eri päiväkodissa töissä ja tänä kesänä sain itselleni pysyvän paikan, toistaiseksi.
Monet eri tavat, monet eri kulttuurit ja mielettömät uudet opit ja kokemukset ovat rikastuttaneet minua. Silloin 15-kesäisenä en ollut näin varma itsestäni kuin nyt. 



Olen oppinut paljon. Olen opettanut itselleni uusia työskentelytapoja. Olen ottanut vastaan paljon neuvoja, kysynyt paljon kysymyksiä ja saanut paljon vastauksia ja oppinut omista virheistäni. Ja tällä hetkellä tiedän sen, että joka päivä opin jotain uutta ja osaan sen myöhemmin paremmin. 
Tänään esimerkiksi sain uuden opin. 
Opin nimittäin tämän;
alle 2-vuotias lapsi, joka päiväkodin aloittaessaan on erittäin takertuvainen, tarvitsee erittäin paljon syliä. Aina kun on mahdollista pitää lapsi ottaa syliin. Lapsen itkuun on reagoitava nopeasti, oli se sitten pientä itkua tai suurta, silti on reagoitava nopeasti. Lapsi pitää ottaa syliin. Heidän aivonsa kehittyvät kaikesta mitä he kokevat. Jos heitä hyljitään heidän aivoissaan stressin sietokyky laskee. Mitä enemmän lapsi oppii vanhemmistaan sen, että he saavat aina sylin kuin on mahdollista, sitä helpompi stressin sietokyky lapselle tulee. Lapsen aivolohkot liikkuvat, ne kasvavat lapsen kasvaessa ja oppiessa. Kun lapsi on saanut tarpeeksi syliä aikuiselta, on hänen helpompi lähteä tutkimaan maailmaa. Hän tietää sen, että aikuinen on lähellä ja että hän on turvassa. 
Älä siis ikinä sano lapselle ei, jos hän haluaa syliin. Olen itse syyllistynyt siihen joskus ja tiedän että moni muukin on. Itseäni harmittaa se, että aika ei riitä jokaiselle. Minä olen kuitenkin sen verran empaattinen ja lapsirakas ihminen, että pistää sydämeen kovasti, jos hylkää toisen. Antakaa siis lapselle syli! He tarvitsevat sen. ♥



Minä siis tiedän mikä minusta tulee isona. Olen se jo. Kuitenkin toivon, että minusta tulee mielttömän ihana ja rakastava äiti vielä jonain päivänä. Se miten ihanaa aamulla on saapua töihin ja nähdä miten iloisia lapset ovat siitä kun saavut paikalle, se on ihan mieletön tunne. Ne huudahdukset ja kiljahdukset ovat jotain äärettömän upeaa. On mahtava tietää, että olet hoitanut työsi hyvin, kun lapset arvostavat sinua. He haluavat oppia joka päivä jotain uutta ja he haluavat sinut leikkihin mukaan. 

Jos joku vielä miettii miksi minä haluan tehdä tätä työkseni, niin tässä teille vastaus:
Minä rakastan ja arvostan työtäni. Lapset ovat meidän tulevaisuus. 
Työn pitää olla lapsilähtöistä ja se pitää tehdä lasten ehdoilla. 

Minä olen sanojeni takana. Arvostan sitä mitä teen ja sitä kenen kanssa työtäni teen. :)



Mikä sinusta tulee isona? Tai mikä sinusta tuli?

maanantai 20. tammikuuta 2014

Herkuttelua & rehkimistä!

Uusi viikko alkanut ja uusine kujeineen. Tänään olin nostamassa rautaa ja oli kyllä mieletön rehkiminen jälleen kerran. Kyl mä oon vaan aika rautanen mimmi, ku jaksan käydä ahkeraan. 
Ja näinpä tuttuja pitkästä aikaa. :)

mun lilat reinot

Tässä on muutaman päivän ajan jo tehny mieli pannukakkua. 
Tänään sitten päätin tehdä vohveleita meille pitkästä aikaa ja oli muuten hyviä. Nam! 
Tää neiti on kyllä niin jauhopeukalo ettei mitään määrää. 
Ootan innolla, että pääsen leipomaan ja kokkailemaan enemmän uudessa keittiössä, meidän keittiössä. :) ♥ 




Huomenna ei tiedossa mitään erikoista, eikä kyllä tänäänkään ollut. 
Keskiviikkokin on jälleen kysymysmerkillä.. Piti tai suunnitelmissa oli että menisin katsomaan vanhempiani ja sisaruksiani. Tänään iltapäivällä kuitenkin suunnitelmat muuttui osittain, katsotaan miltä ne näyttää huomenna, pitääkö perua koko homma taas.
No katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Todennäköisesti ainakin paljon pakkasia... huiii!!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

top 3 listalla

Olen nyt tässä parin päivän ajan kuolannut EMP:n sivuja. Ja nimenomaan sieltä huppareita. Yhdellä työkaverilla oli sieltä tilattu huppari päällään ja mä ihastusin siihen HETI. Nyt sit mulla on kolme suosikkia tällä hetkellä, jotka haluaisin sieltä tilata pitää vielä miettiä niitä ennenko tilailee



Itse yllätyin siitä, että haluaisin nämä juuri näillä väreillä kun kuvissa ovat. Yleensä valitsen sen mustan, koska se on perus ja helpoin ja luulotaudin kanssa se hoikentaa muka enemmän

Mitkä ovat tällä hetkellä sun top-listalla? Vaatteita? Asusteita? Vai jotain muuta?

Mulla olisi lisäksi vaikka mitä top-listalla, mutta ootan nyt että tasottuu tilanteet. 
On meinaan toivottavasti jo matkalla tilattu uudet kuoret puhelimeen ja ne oli toivelistalla ja no jos eivät tuu ni sitte ovat edelleen mun toivelistalla.


Oli muuten todella mukava ilta eilen. Käytiin tosiaan syömässä meidän hyvän ystävän kanssa ja sen jälkeen mentiin miehen kanssa leffaan. Käytiin katsomassa Nälkäpeli 2 ja vaihteeksi minä en tiennyt, että siitäkin tulee kolmas, joten jäi vähän harmittamaan. 
Ennen leffaa käytiin kahvilassa ja mä otin ihanan donitsin ja sen lisäksi vaahtokarkkikaakaon, ihana. 


Tänään tehtiin puuhommat ja saatiin ne tosi rivakkaan vauhtiin hoidettua kun kassaneiti oli apuna. ;P
Nyt tarttis saada takka sopivan lämpöiseksi, niin voisi laittaa ruoan uuniin tulemaan. Sen jälkeen saakin nauttia vain sunnuntai-illasta ja eilisestä putouksesta.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa kaikille.

lauantai 18. tammikuuta 2014

talven ihmemaa

Miten ihanaa on herätä aamuun, kun aurinko paistaa suoraan makuhuoneeseen... ♥
Aamu alkoi tavallisesti. Noustamme syötiin aamupala ja ruvettiin suunnittelee lähtöä. Auton lämmitysjohdon päähän ja odottelemaan hetkeksi. 
Puettiin lämpimästi vaatetta, jotta varmasti pysyy lämpimänä koko ulkoilun ajan. Sitten eikun ulos ja menoksi... Paitsi että auto ei sitten lähtenytkään käyntiin. Ja toisessa autossa kun ei ole peräkoukkua, niin sillä ei kauheasti puita lähdetä peräkärryjen kanssa hakemaan. No päätettiin sitten siirtää homma huomiselle, jotta saadaan toisen auton akkuun virtaa. Tyhmät pakkaset! Mä kyllä tykkään lumesta ja pakkasesta ja näistä ilmoista muutenkin, mutta toisinaan nää ilmat vihottelee, kun ei kaikki toimi. Onneksi vettä kuitenkin tulee.

No mä sitten päätin, että otanpa kameran kauniisiin kätösiin ja paljaisiin ja lähdin takapihalle ottamaan talvisia kuvia. Niitä kun tänä vuonna ei vielä ole tullut otettua. Ja kerran on kunnon kamera, niin totta kai sitä pitää käyttääkin! Ja oon niin ylpee mun kuvista. En halua mahtailla asialla, mutta siis minusta kuvat onnistu loistavasti.

Tässä teille mun ihanat talviset kuva ja ainoa muokkaus niihin on kehykset ja sitten tuo leima;











Tänään illalla luvassa ystävän näkemistä pitkästä aikaa ja todennäköisesti hyvän syöminkien lomassa. ;) Sitä siis odotellessa ja huomenna rehkitään si oikkee kunnol!

MUKAVAA LAUANTAITA!

Valinnainen kuva

Tää perjantai päivän postaus jää kyllä yön postaukseksi. Olin nimittäin ensin päivän töissä. Kotiin saavuttuani aloin siivoileen pakastinta, kun isäntä oli sen sulattanut päivän aikana. Sitten se piti vielä täyttää ja otettiin sitten yhdestä tv-tasosta kuvat ja sekin piti pistää myyntiin jo, mutta taitaa suosiolla jäädä huomiseksi. Nimittäin sen verran paljon painaa silmäluomet, että ihmettelen miten vieläkin oon hereillä. Sitkeesti vaan tuntuu jaksavan kroppa. 
Tuossa ennenko alettiin tv-tasoa kasailemaan, syötiin ruoka ja sen jälkeen tuli hirvee kipu vatsaan. :( 
En tiedä miksi ja mistä, mutta ei ollut närästystä. Oli kuin joku olisi puukolla pistänyt kovin selästä vatsaan. Tälläkin hetkellä sattuu selän puolelta, kuumottelee. 
Toivottavasti nyt ei mitään vatsatauteja tähän suuntaan ilmaannu, koska nyt ei olisi semmoisten aika. 
Tää kroppa ei sitä kestä kyl sit yhtään! 

Tänään tai siis eilen vuorossa valinnainen kuva joka onkin sitten kuva haasteen viimeinen kuva, eli nro. 30. Tässä oon pitkään yrittäny miettiä, että minkä kuvan haluan teille julkaista ja lopulta päädyin tähän;

Sara, Sini, minä ja Santeri

Mulla ei oo mitään hajua, että koska tää kuva on otettu, mutta hyvän kuvan äiti tai isä on meistä saanut. Me ollaan edelleen keskenämme ihan samanlaisia. Varsinkin minä ja pikkuveli. Yhtä kaheleita.
Tähän on hyvä päättää tämä haaste. 

Ja tähän on hyvä päättää tämä koko päivä. Pitää nukkua hyvät unet, jotta huomenna jaksaa tehdä puuhommia. Toivottavasti pakkanen ei ole liian kireällä päällä aamupäivällä, jotta hommat onnistuu.

Hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua!

torstai 16. tammikuuta 2014


Uusin kuva minusta...

Yläpuolella siis tämän päivän kuva haasteen kuva. Meikäläisen naamavärkki. :D 

Ei mitenkään erikoinen päivä tänään. Mukavasti ulkoilua ja mukavasti pakkasta. Ja no aamulla olin ihmeissäni, kun tänään olikin jo torstai. Ei ollenkaan huono aamu nousta ylös. 

En oo sitten tuntenu itteäni näin väsyneeksi pitkään aikaan. Jotenkin nää reenit ja tuo ilmanmuutos on saanu mut tosi väsyneeksi. Ehkä mä tästä saan herätettyä itseni. Kevättä odotellessa. ;)

Tänään postissa saapui uusi muumimuki. Ihan hirmu kivaa, vaikkei niitä erikoismukeja tullutkaan. :( No mutta sainpa itselleni uuden mukin ja sitten ostettiin siskon kanssa puoliksi äidille lahjaksi samainen muki. Kyllä äitin kelpaa. ♥ 

Aiemmin tällä viikolla tilattiin mun puhelimeen uusia kuoria, niitä oottelen saapuvaksi, ja näytettäväksi teille. Ne on upeat! Suomesta ei saa ostettua mitään lumia 900, joten oli sitten mentävä ulkomaan sivustoille möyrimään ja oli kyllä mahtavaa kun löytyi enemmän mitä aattelin. 

Huomenna onkin haasteen viimeinen kuva tulossa ja aiheena on valinnainen kuva. Sitten saa etsiä uutta haastetta tai sitten jätän haasteet hetkeksi. Tosin tälläiset "joka päiväiset" haasteet tuntuu mukavilta. Koskaan tiedä mitä keksii. ;)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

piilosta ja pakkasta

Tänään heräsin jälleen 05:00. Ei tehnyt niin tiukkaa kuin eilen aamulla, kummallista kyllä. Heitin vaatteet niskaan, kamat kasaan ja kahvinpurut mukaan ja lähdin työmaalle. Meinas koko aamu mennä jo siinä vaiheessa pilalle kun astuin autoon istumaan. Ei meinannu käynnistyä, ei sit millään. Kellokytkin oli niin jäässä, ettei se sitten ollut lähtenyt käymään. No onnekseni lähdin ajoissa ja sain kuin sainkin auton lopulta käymään.

No työpäivä liukui mukavasti. Ulkona oli ihana ilma. 
Ja seuraavassa tulee sää kuva, joka siis on tämän päivän haaste kuvan aihe;




Mielekkään työpäivän jälkeen lähdin sitten katsomaan ihanaista kummityttöä ja tietysti siskoani. Olivat sitten leiponeet suklaaneliöitä mulle. nam! Tosin Lulu oli vaan syönyt taikinaa, kun Sini oli leiponut. :D 

Ihana tyttö.


Leikittiin piilosta ja katottiin elokuvaa, joka oli pyöriny jo koko päivän ja yritin saada selvää mitä ihmettä neitonen mulle halus kertoa. Oli kyllä tohkeissaan mun laukun kimpussa ja innostui enemmän, kun annoin laukusta heidän purkin, jossa oli vielä Lulun herkkuja. Lähtöä tehdessäni neiti halus leikkiä mun pipolla ja hanskoilla. Jäipä neitiä harmittamaan kun ei saanutkaan pitää mun pipoa, mutta kuvan sain ikuistettua. Mein sieni päästä. ;)


Tänään tiedossa enää vain lötköttelyä. ♥ 
Huomenna jälleen treenipäivä ja tämän päivän herkuista päätelleen, on ihan hyvä mennä huomenna. Vaikkakin oon ajatellu tän homman niin, että en tuu ruokavaliota muuttamaan mitenkään. Tietysti ei herkkuja joka päivä, ei missään nimessä, mutta tuntuu tyhmältä jos taas otan jonkun suunnan itselleni. Pyrin syömään monipuolisesti joka päivä. Normaalia kotiruokaa ja joskus herkuttelen. :)

Huomenna kuva haasteen aihe on uusin kuva minusta. ;)

tiistai 14. tammikuuta 2014

postaus nro. 100

Vaikka tänään onkin teema "kaksi" vuorossa, niin tänään on myös mun sadas postaus teille! 
Ihan huisia! 

Otetaan tähän alkuun tämän päivän haaste kuva;

Teema "kaksi"


Näillä kyllä jaksetaan kulkea ja pitkälle. Tämänkin päivän reenin jälkeen on taas hyvä huomenna pitää lepopäivä. Ja oli muuten jälleen kerran hyvä reeni, itseasiassa niin hyvä, että oon ihan väsynyt. Ehkä tää kroppa tottuu tähän. Torstaina uudelleen!


Mutta hei! Se on todellakin sadas postaus. Mieletöntä! 
Ensimmäinen postaus tänne tuli ystävänpäivänä 2013, joten pian tulee vuosikin täyteen.  
Ja tänä vuonna tähän päivään mennessä oon kirjottanu joka päivä. 
Tästähän tulee tapa! Ja parempi vaan. Tää on tällä hetkellä mun juttu. 
On ihana kirjottaa teille lukijoille omasta elämästä. 
Sattumuksista, kommelluksista, onnesta, rakkaudesta ja kaikesta. 
Te ootte kyllä mun inspiroijat täällä. Kiitos teille. ♥ 
Ja odotan innolla 200 postaustani. ;)

Huomisen kuva haasteen aiheena on sää. Ja huomenna meen työpäivän jälkeen kattomaan ihanaa kummityttöä ja tietty siskoa. Huomenna siis erittäin paljon leikkimistä tiedossa.

Nyt mä meen kyllä lämmittelee murun kainaloon, alkaa tulee vilu, pakkanen kiristyy. Huih!


maanantai 13. tammikuuta 2014

tämä naurattaa aina

Mua hävettää oikein laittaa tää seuraava kuva, mutta musta tää on oikeesti sopiva tähän
tämä naurattaa aina aiheeseen. :D

Ja tämä yllä oleva kuva on siis otettua 2010 vuonna kun rakas isäntä oli intissä. 
Kaamea vuosi! Onneksi se on takanapäin. Ja toisaaltansa oli se ihan mukava kokea, miltä se tuntuu kun toinen on viikot pois. Onneksi oli lähes jokaisen viikonlopun lomilla. ;)
Tästä kuvasta muuten huomaa, että oon ollu suhteellisen isossa kunnossa. Ja kyllä sitä painoakin sillon oli. Jotkut väittää että parisuhde lihottaa, lieneekö tuo totta? ;P

Tänää on ollu kylmä päivä! 
Oltiin töissä ulkona kyllä aika paljon, kun lapset kuitenkin nauttii ulkoilusta. 
Ja hyvä se itsellekkin on olla ulkona. Raitis ilma tekee aina hyvää!
Eilisen reenin jälkeen oon kävelly tänään ihan kummallisesti. Melkein ku ois keppi takapuolessa! :D Ihan järkyttävää! Kunnon venyttelyt on tiedossa vielä, töissä yritin hiukan venytellä. Jospa huomenna sitten on taas erilainen fiilis, ku huomenna on jälleen salipäivä.

Ruoka on uunissa ja seuraavaksi päästään syömään, broilerkiusausta & salattia, nam!

Huomisen aiheena on teema "kaksi"
Mielenkiinnolla jään oottelee, että mitä kehittelen huomiselle. ;)

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kaikessa kiireessä

Tänään, kaikessa kiireessä, ehtii sitä viettää aikaa ystävienkin kanssa.



Illalla ollaan menossa kattoo M&M ja heidän ihanaa koiruutta. :) Tilattiin viimeksi pinkkiä shokkiväriä, jotta pääsee emäntä värjäilee tukkaansa taas ja tänään saapi ne! 

On ollut valtavan mahtava viikonloppu. Eilen alkoi huikea Putous kausi maikkarilta ja oltiin sitä kattomassa kassaneidin luona. Tehtiin pizzaa ja mässättiin oikeen kunnolla. Oli kyllä aika etova olo eilen, kun tultiin kotiin. Huh!

Sunnuntai aamu alkoi mukavasti kupilla kahvia ja lasillisella appelsiinimehua, sekä voileivillä. 
Sen jälkeen kävin nostelemassa rautaa. Oon aina vihannu tän huikean urheiluharrastukseni ajan juoksumattoa ja tänään mä itseasiassa tykkäsin siitä. Päätin lopettaa reenin kevyeeseen lenkkiin ja onnistuin siinä. Kokeilen varmasti seuraavillakin kerroilla juoksumattoa. Lisäksi en muista koska olisi kyykännyt viimeksi, mutta tänään ainakin 3x10 sarjan jälkeen jalat oli aika tulta. Ehkä se tästä, kun alkaa taas tottumaan tähän rehkimiseen. 

Lopussa kiitos seisoo!

Kaiken tän ohella, oon huomannut, että en oo kyllä onneks saanu kiloja nostettua melkein laisinkaan. Ainakin kasvot on pysynee suht litteinä. :D Oon kyllä ittestäni ylpee ja siitä että oon ryhtyny tähän mun harrastukseen
Toivon, että mä oikeasti saan tästä kunnon harrastuksen, joka säilyy hamaan tulevaisuuteen asti. :)

Huomenna aiheena onkin tämä naurattaa aina




Näillä mennään! ;)

Nauttikaa tämän viikonlopun viimeisistä tunneista. 


lauantai 11. tammikuuta 2014

Epätietoisuus

Tämä tekee minut surulliseksi


Epätietoisuus omasta itsestä. Epätietoisuus siitä, mikä sisälläni velloaa. Olenko sairas vai ovatko vatsakivut vain luonnollisia minun kroppaani?

Ammattikoulun alusta asti olen kärsinyt närästyksestä ja kummallisista vatsakivuista. Toisinaan mitään kipuja ei ole ja toisinaan niitä on paljonkin. Yleensä tunnen nopeaa polttoa alavatsalla, toisinaan kauheaa kouristelua ylävatsalla. Joskus tuntuu siltä vain, että vatsa on kuin suuri ilmapallo. Niitäkin päiviä kyllä on, kun ei ole kipuja. Harvemmin syön lääkettä enää, koska tuntuu että se on turhauttavaa. Maitohappoja ja närästyslääkettä tulee otettua viikon aikana pariin kertaan. 

Paras lääke on tällä hetkellä vain miettiä mitä suuhunsa laittaa ja oikeasti mihin kellon aikaan. Muutama ystävä on ihmetellyt ja ehkä naureskellut asialle hieman kun olen sanonut etten voi nauttia alkoholia kello yhdeksän jälkeen. Jos haluan nauttia siitä, pitää se aloittaa jo ajoissa. Ja kyllähän sen toisaalta ymmärtää. Eihän se ole terveellistä enää illalla syödä runsasta ateriaa. Joten ei se juominenkaan hyvästä ole. Mutta ei se juominen ole pelkästään, kyllä minulla on tarkka aika siitäkin koska voin syödä ja mitä voin syödä. 
Viime aikoina en kauheasti ole katsonut sitä mitä suuhuni laitan. Rasvaisimmat, mausteisimmat etc. jätän syömättä. Tiedän sen aiheuttavan hallaa. 


Toiset tottuvat siihen mitä tuntevat. Minä en ole tottunut kipuihini. Olen oppinut säätelemään sitä.

Olin 2012 alkuvuodesta muutaman päivän sairaalassa tarkkailtavana. 
Eräänä lauantai aamuna alkoi järkyttävät poltot. Poltto tuntui ylävatsalla, pallean kohdalta. Päivän aikana otin närästyslääkettä ja päiviystyksen ohjeiden mukaisesti lääkettä. Kun mikään ei enää auttanut ja olin oksentanut sappinesteet, lähdimme mieheni kanssa Loimaan aluesairaalaan. Päivystyksessä minut otettiin vastaan ja sinne sitten jäin. Valkosoluni olivat niin korkealla, että halusivat minut tarkkailuun. Tulehdusta ei kuitenkaan ollut missään. Sen päivän ja yön aikana oksensin sappinesteitä kuuteen otteeseen. Yöllä suonensisäisesti saadut lääkkeet helpottivat oloani. Lääkärit eivät löytäneet kuitenkaan mitään. Minut tähystettiin siellä ollessani ja samaisena päivänä pääsin sitten kotiin. Kivut olivat tiessään. 
Tähystyksessä ei kuitenkaan näkynyt mitään. Koepalat otettiin ja veriarvot. Ei mitään.
Kävin samaisena vuonna, keväällä, uudelleen tähystyksessä. Eikä edelleenkään mitään.
Sen jälkeen ei ole ollut niin kovaa kohtausta. Olen oppinut tuntemaan missä vaiheessa täytyy lopettaa esim. mausteisen ruoan syöminen, jotten saa kipukohtausta. 


Ehkä minunkin kohdallani syyt selviävät joskus.

Tämä vuosi on kuitenkin alkanut ihan hyvin. Viime syksykin meni hyvin, vaikka lieviä kohtauksia onkin tullut toisinaan. On yllättän helppoa kuitenkin elää, kun tietää milloin täytyy lopettaa. Ja nimenomaan täytyy. On pakko. 

Nyt olen löytänyt vatsalleni sopivan kahvin. Watsa kahwin, josta olenkin maininnut täällä pariin otteeseen. Tämäkin aamu aloitettiin sillä. Eikä tunnu miltään. Olen työmaalla juonut kupin tavallista kahvia melkein joka päivä tällä viikolla ja heti huomaa, että se ei vain sovi minulle. Eli tietyistä asioista on luovuttava, jotta tuntee olonsa hyväksi. 

Oman kropan oppiminen on ollut minulle haastavaa. Ei enää. Tiedän ja tunnen.
On helpompaa elää kun osaa elää omien kipujensa kanssa. Osaa kertoa toisille, että miltä tuntuu ja milloin voi jatkaa. Milloin pitää vetää syvään henkeä. 

Onneksi ympärilläni on ystäviä ja rakkaita ihmisiä, jotka ymmärtävät minun tilanteeni. 
Onneksi omistan heidät.
Ilman heidän tukea ja turvaa, en varmaan olisi jaksanut oppia taistelemaan itseäni vastaan. Tällä hetkellä on erittäin hyvä olla. :) 

Nyt ei satu! :)

Huomisen kuvan aiheena on kaikessa kiireessä
Huomiseen sitten! ;)

perjantai 10. tammikuuta 2014

Kesäkuva


En löytänyt hauskaa kuvaa kesäkuva aiheeseen, mutta löysin tälläisen rauhallisen ja kauniin. Tämä on muistaakseni otettu 2010 kesällä, Multialla. Oltiin viettämässä suomipopfestivaali viikonloppua ja yövyttiin miehen isovanhempien mökillä. Kaunis maisema...

Huomisen kuvan aiheena on tämä tekee minut surulliseksi

Kävin tänää salilla ja oli aikamoinen reeni taas! Sain sitten oikean reiden täysin jumiin ja kyllä hetki meni, että sen sai liikkumaan. No sunnuntaina varmaankin uusiksi, jotta rytmi pysyy ja ettei tuu takapakkia heti alkuun. Huomenna voi olla vaikea nousta aamulla ylös...

No mutta me jatketaan alkanutta viikonloppua. Nauttikaa tekin siitä! :)


torstai 9. tammikuuta 2014

Riippuvainen

Jos pitää valita vain yksi asia josta olen riippuvainen, niin se on perhe.

Kuva otettu kummitytön ristiäisistä
Vasemmalta ylhäältä: Siskoni mies, siskoni, isäni, äitini ja mieheni
Vasemmalta alhaalta: Pikkusiskoni, kummityttöni, pikkuveljeni ja minä

Elämässä on paljon hyvää. Paljon ystäviä, sukulaisia, tuttuja. Elämässä voi olla monenlaisia perheitä. Mutta lapsuuden perheitä voi mielestäni olla vain yksi. 

Ja minulla on täydellinen sellainen.

On paljon ylämäkiä, mutta niin on niitä alamäkiäkin. Ja niitä kuuluu olla...
Sisarukset repii toisiltaan hiukset päästä. Äiti ja isä ovat vihaisia kun et ole toiminut ohjeiden mukaan. 
Aina ne samat virret
Mutta vaikka kuinka laitamme vastaan jokaisessa pienessäkin asiassa, on se äiti ja isä ne jotka auttavat sinut jaloillesi tai ovat ylipäätään auttaneet sinut elämään. 

Minulle perhe tarkoittaa suurta. Lähinnä sitä, että siihen kuuluvat tällä hetkellä minun perheeni, mieheni perhe ja tietenkin kummityttöni perhe. Sukulaisia meillä on paljon, minun puolelta ja mieheni puolelta vielä enemmän. Perhe on siis suuri käsite minulle ja kaikkein arvokkain. Periaatteessa meidän perhe vaikkei omia lapsia olekkaan, voiko siis perheeksi kutsua täysin on etusijalla, mutta tietysti siinä ohella tulee meidän molempien perheet.


Lisätäkseni tähän perhe teemaan, saavuimme kotiin juuri ravintola Harald:sta, Turusta. Olimme siellä pitämässä keskustanuorten vaihtokokousta. Ja näin olleen keskustanuoret on omalla tavallaan minulle perhe. Meillä on ympäri Suomen paljon ihania ystäviä, joiden tunnen kuuluvan perheeseeni. Nuorten perheeseen.


Huomisen aiheena onkin kesäkuva, ja mitä todennäköisemmin kuva tulee olemaan viime vuoden kesältä, ellen sitten löydä jotain yltiö vanhaa ja hauskaa kesäkuvaa menneiltä vuosilta. I can try! :D

Nyt mä meen laittaa itteni lähestulkoon univalmiuteen. Huomenna on perjantai ja se tietää sitä, että alkaa viikonloppu ja myöskin sitä, että huomenna on reeni päivä! 

BOOMKAH! Että roppa kiittää.

Huomisiin...