tiistai 4. syyskuuta 2018

Aika rientää

Huomasin tuossa juuri, että en ainuttakaan postausta kirjoittanut elokuussa, hups! 
No mutta onneksi se ei ole niin tarkkaa. Itseäni kuitenkin harmittaa, kun olisi ihana kirjoittaa teille, mutta tuntuu etten saa jutun aiheesta kiinni, kun olisi sellainen hetki.

Nyt kuitenkin aion kertoa teille mitä meille kuuluu näin melkein 2kk jälkeen. :D

Tuukka on oppinut ryömimään! Miten suloinen näky toinen on, kun kovalla kiireellä menee eteenpäin ja pian on aivan hikinen, kun huhkii niin kovin. Olimme lomareissulla, kun Tuukka meille tempun näytti.
Reissusta kirjoittelen myöhemmin, lähinnä millaista oli matkustaa pienen miehen kanssa - mitä ottaa kotoa mukaan ja mitä hankkia paikan päältä. :)



Tuukka täyttää pian 5kk, siis VIISI kuukautta! Aika rientää oikeasti niin nopeasti!
Muutama viikko takaperin käytiin isännän kanssa Cheekin keikalla ja silloin Tuukka oli ensimmäistä kertaa lähes 12h ilman meitä ja lähinnä ilman äitiä. Pullon oli huolinut onneksi hyvin, pientä harmistusta oli tullut, mutta onneksi äiti pyykkää harvemmin, niin oli saanut helpotusta äidin paidasta. Oli se aikamoinen tunne itselle jättää yhtäkkiä moneksi tunniksi pieni kotiin, mutta luojan kiitos kaikki meni paremmin kuin hyvin!

Täytyykin jakaa teille Cheekin keikasta tunnelmia myös tänne. Oli se aika uskomaton! Monen jännityksen ja harmituksen jälkeen, kuitenkin päästiin sinne ja onneksi päästiin! Kyllä sitä oli ihan erilainen katsoa uusintana tvstä ja sitten kuitenkin ajatella, että mehän oltiin tuolla oikeasti! :D

Nyt kun tässä pohdin ja kirjoittelen, niin koko ajan hoksaa, että mistä ootte jääny paitsi. Tuukasta aion kirjoitella vielä paljon ja nyt kun aloitellaan kiinteiden maistelu urakalla, niin täytyy niitäkin tunnelmia jakaa tänne. Jää itselle muistiin myös eritavalla.

Nyt muutaman luonnoksen kimppuun ja ollaan kuulolla! Kahvia kitaan myös, kun pienimies päätti puoli seitsemän jälkeen, että harmittaa nukkua, niin ollaan sit oltu tovi pystyssä. Onneksi pienimies meni pienille unille ulos kuitenkin jo!





perjantai 13. heinäkuuta 2018

3kk

Uusi virstanpylväs on saavutettu! Tuukka on 3kk jo! Mihin tää aika on mennyt? Mitä tässä ajassa on tapahtunut?


Kolme kuukautta takaperin sitä oltiin laitoksella ja vietettiin yhteistä ensimmäistä päivää sinun kanssa. Oltiin vietetty yhteinen yö ja alettu tutustumaan toisiimme. Isi meni töihin siksi päiväksi, mutta illalla tuli meidän luokse. Se oli aikamoinen alku. Olin ihan ihmeissäni miten pieni olit ja niin suloinen. Miten elämämme oli muuttunut. Sinua oli ihana vain ihmetellä ja kun itkit, en tiennyt mitä kaipasit. Hellyyttä ja ruokaa osasin antaa ja niitä sinä lopulta tarvitsit vain. Edelleen kaipaat paljon syliä ja sitä tulet meiltä molemmilta paljon saamaan! Äidin ja isin minimies.



Nyt sinä tuhiset sohvalla ja mitähän mahdat oikein pohtia? Tai mistä mahdat uneksia? 

Kolme kuukautta ollaan harjoiteltu kaikenlaista. Tuukka osaa ottaa lelusta kiinni ja viedä suuhun. Kaikkea on kiva maistaa, jopa äidin hiuksia! Osaat jutella jo aivan valtavasti. Sinusta tulee niin seuraihminen, ettei varmasti toista ole. Onneksi äiti ei vielä ole tylsää seuraa! ;) 
Hän osaa seurata katseellaan ja on todella tarkkaavainen mitä ympärillä tapahtuu. Hän huomaa, jos lähettyviltä lähdetään toiseen huoneeseen tai vain pois näkökentästä.



Hän osaa kannatella päätään erittäin hienosti ja olisi mielellään halukas jo liikkeelle. Jaloilla saadaan ponnistettua vauhtia, jos alusta vain on sopiva. Hän osaa vetää lelut luoksensa ja tutkia niitä. Hän jaksaa leikkiä pitkiä aikoja omissa oloissaan ja tuntuu nauttivankin niistä. Kaikelle vastaantulevalle jutellaan, jos halutaan vain sylissä liikkua.

Tuukka tykkää kun lauletaan ja halutessaan, hän myös laulaa omalla tavallaan mukana. Hänet saa nauramaan, kun kutittaa kyljistä tai vain vähän hymyilee. Myös suukottelut on Tuukasta kivoja.

Hän osaa myös halutessaan kääntyä selälleen ja vatsalleen. Molemmat vaativat harjoittelua, mutta hienosti ne alkaa jo sujumaan.



Kaiken kaikkiaan, meillä alkaa olemaan aika iso poika jo ollakseen vasta kolme kuukautta.
Neuvolassa oltiin ihmeissään, miten paljon poika osaa ja miten oppiva hän on. Olen iloinen, että meidän höpötys tuokioista, leikki tuokioista ja kaikesta mitä ollaan touhuiltu, on ollut hyötyä ja tulee olemaan!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Äitiys

Mitä äitiys minun mielestäni on?

Olen monesti pohtinut, paljon ennen Tuukan syntymää, että onko minusta oikeasti äidiksi. Mitä se on ja miltä se tuntuu? Olenko edes valmis siihen? Kysymyksiä äitiyteen on PALJON ja nyt huomaan, että kokemalla niihin saa vastauksia. Vaikka sitä on lasten kanssa työskennellyt jo tovin ja aina haaveillut omasta perheestä, niin kyllä ne haaveilut ovat ihan jotain muuta kuin mitä todellisuudessa tää äitiys on.
Paljon on vielä edessä, mutta tämä alku on ollut mieletöntä menoa.
Imetyshormonit vievät voimia ja saavat aikaan milloin millaisiakin fiiliksiä. 



Mitä se äitiys on?

Äitiys on tällä hetkellä ruokavaununa olemista, lämpimän sylin tarjoamista, unilauluja, katsekontakteja, juttu tuokioita, leikkihetkiä, kädestä kiinni pitämistä ja joka päivä uuden oppimista. 
Äitiys on myös paljolti sitä, että huolehtii enemmän ja enemmän kaikista muista paitsi itsestään.
Olen aina ajatellut ensin kaikki muut ja sitten vasta itseni. Nyt vielä vähemmän ajattelen itseäni.


Miltä äitiys sitten tuntuu?

Rakkaudelta. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Itse koen sen suurena rakkauden tunteena. Tää tunne valtasi mun kehon, kun kuulin pojan äänen ensi kerran leikkaussalissa. Saan sen tunteen edelleen mieleeni ja ne kyyneleet jotka silloin tirautin, voi sentään...

Äitiys tuntuu hennolta kosketukselta. Lämpimältä, voimia tuovalta halaukselta. Isolta märältä suukolta poskelle.

Äitiys on aika mahtava tunne. Vaikka alku on ollut vähän haastavamapaa, olen silti onnellinen tuosta minimiehestä, joka jaksaa hymyilyttää meitä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Hänen naurunsa saa oman mielen kyllä hymyilemään. Ja häneen rakastuu kyllä joka päivä enemmän ja enemmän. En yhtäkään hetkeä vaihtaisi pois, en mistään hinnasta!




















Olenko ollut valmis?

Tämä kysymys on edelleen vaikea. Toisinaan tunnen, että "tämähän menee kuin heittämällä ja ihan helpolla", mutta sitten on niitä hetkiä, kun tuntuu ettei omat voimat riitä tai lähinnä omat keinot ei riitä. Kuitenkin oma puoliso muistuttaa useasti, kuinka vahva äiti olen. En osaa ajatella siinä kohtaa sitä, kun sitä eniten tarvitsisi, mutta näin jälkeen osaa arvostaa sitä, minkälaisia sanoja tuo ihana mies suustaan päästää. ♥ 

Ehkä sitä joka päivä vaan kasvaa tähän uuteen "ammattiin" ja niinhän se kuuluukin. Ei sitä kukaan ole seppä syntyessään tai niinhän sitä ainakin sanotaan. Kyllä itse olen sitä mieltä, että jos tätä ei itse koe, ei sitä voi arvostella tai ajatella edes ennen.




keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Arki

Ennen arki oli sitä, että herättiin aamulla molemmat kellonsoittoon. Puettiin, syötiin aamupala, pestiin hampaat ja lähdettiin töihin. Iltapäivällä tultiin kotiin, jompi kumpi nappasi matkalla postin, tehtiin ruokaa, syötiin ja jatkettiin iltaa kotihommissa tai sitten lähdettiin käymään jossain. Lopulta illalla/alkuyöstä nukkumaan ja seuraavana aamuna sama.

Nyt arki on sitä, että toinen meistä nousee aamulla töihin ja toinen jää kotiin.

Niin se arki muuttuu, pienen perheenlisäyksen myötä. Olen aina tiennyt, että ei se arki tule täysin samanlaisena pysymyään. Tykkään tästä arjesta, viikonlopuista eniten, kun saadaan koko perhe nousta yhdessä ylös.
Luksusta on, jos saadaan syödä aamupalaa yhdessä tai sitten päivällistä yhdessä.




Viikolla arki menee aikalailla tähän rytmiin.
Tuukka herää siinä 9 maissa viimeistään (nyt muutamana päivänä rytmi ollut erilainen, kun pieni ollut vähän kipeä). Aamulla vaihdetaan vaippa ja vaatteet. Äiti syö aamupalaa joko heti seuraavaksi tai sitten Tuukka aloittaa ensimmäisten aamupäikkyjen hakemisen jo. 9:30-10:30 aikoihin Tuukka menee ensimmäisille päiväunille ja nukkuu 30min-2h, riippuen miten yökin on mennyt. Tuukan nukkuessa, äiti hoitaa kotitöitä ja muita omia juttuja, kuten tämän blogin päivitystä. ;)
Tuukan heräiltyä päästään vaipan vaihtoon ja leikkimään. Ruokailut menee siinä ohessa. Tuukalla ei ole sinäänsä minkäänlaista rytmiä vielä, mutta pikkuhiljaa sekin sieltä kehkeytyy.
Iltapäivällä voidaan nukkua toiset 30min-2h unet tai sitten nukutaan 15-30min unia muutamassa erässä. Jokainen päivä on vähän erilainen ja riippuu myös siitä ollaanko menossa jonnekin.





Päivällä tehdäänkin sitten ruokaa yhdessä tai äiti yksin. Tuukka leikkii leikkimatolla ja kova keskustelu käy ruoanlaiton ohessa. Meidän talossa ei ole hiljaista! :D
Eikä se edes haittaa.
Välillä on todella pelottavaa, kun on pitkään kovin hiljaista, onneksi on radiot ja spotify!
Tvtä pidän päällä, kun on siihen itselle aikaa päivällä, eli aika harvoin. :D

Päivä kääntyy kohti iltaa ja isäkin on tullut töistä. Mahdollisesti saadaan syödä yhdessä ja Tuukka loikoilee omassa tuolissaan tai sitten toinen syö ensin ja toinen leikkii Tuukan kanssa. Tämäkin vaihtelee päivittäin! Päivällisen jälkeen onkin sitten reissujen tekoa tai sitten leikitään kotona tai Tuukka menee vielä unille ja isä ja äiti siivoilee nurkkia. :D

Ilta kun kääntyy myöhäisempään, niin aletaankin sitten yöunille. Tuukka menee viimeistään puolilta öin unille. Nyt reilun viikon verran ollaan menty 21-22:30 nukkumaan, mutta sekin lienee vaihe. Tuukka oppii koko ajan paljon kaikkea ja iltaisin häntä eniten harmittaa unille meneminen. Päivisin on samaa ollut havaittavissa, mutta onneksi antaa periksi jossain vaiheessa ja jaksaa sen jälkeen touhuilla taas pitkään.

Kun ilta kääntyy yöhön ja äiti ja isäkin menee nukkumaan, niin Tuukka saattaa jo heräillä yhden maissa yöllä tai sitten vasta lähempänä viittä, riippuen siitä milloin on mennyt unille. Nyt viime aikoina ollaan nukuttu tosi lyhyitä pätkiä, mutta eiköhän sekin tasaannu taas, kun päästään tämän vaiheen yli. Öisin heräillään sitten 2-6 kertaa syömään, vaippa vaihdetaan pariin otteeseen. Alkuun vaippaa sai vaihtaa useammin, kun tuntui ettei mikään vaippa pidä pojan pissamääriä. :D
Yöt meneekin sitten vähän miten sattuu. Äiti nukkuu miten sattuu ja heräilee vaikkei Tuukka heräisikään. :D Niin vaihtelee vielä nekin.

"Minähän en makuuasennossa viihdy!"
Arki on kuitenkin muuttunut siitä mitä se ennen Tuukkaa oli ja pidän todellakin tästä arjesta. Joka päivä näkee uutta, kun toinen kasvaa ja opettelee tähän maailmaan tottumista. Me osataan jo hienosti tarttua leluun ja pitää siitä kiinni. Varpaat kiinnostaa kovasti, muttei vielä yletä ottamaan kiinni. Kaiken voisi viedä suuhun, jos vaan kaikesta saisi oikeanlaisen otteen ja tähdättyä oikea käsi suuhun. Masullaan ollaan paljon ja kiinnostusta kääntymiseenkin löytyy. Pää nousee mahtavasti ääntä kohti ja mielellään loikoillaan masullaan. Myös liikkeelle lähtöä yritetään kovasti! 
Tuntuu, että kasvu tapahtuu todella vauhdilla, mutta eipä sillä, ensi viikolla me juhlitaankin jo 3kk päivää.


Tälläistä arkea meillä vietetään tällä hetkellä. :) 
Kirjoittelen uudelleen arjesta, kun se saa enemmän pysyvyyttä esim. päiväunien suhteen.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Hyvää Juhannusta!


Hyttysen hyrinä,
ukkosen jyrinä, 
purojen juoksu, 
mataran tuoksu, 
matojen tonkija, 
onnekas onkija, 
mansikkamaito - 
kesä on aito!

Rauhallista Juhannusta meidän perheeltä!

-ton omenapiirakka

Tein tässä taannoin omenapiirakkaa, joka on täysin gluteeniton, maidoton ja munatonkin vielä. Totaalinen -ton piirakka!

Samaisena päivänä meillä kävi kaksplussasta toimittaja sekä mukana hänellä oli kuvaaja.
He pääsivät maistamaan valmistamaani piirakkaa ja ainakin tykästyivät siihen itse.
Nyt sitten jaan teille tämän omenapiirakan ohjeen ja suositellen kokeilemaan, oli herkullista!

Taikina
(tarvittset pyöreän, n.27cm, korkeareunaisen vuoan.)


1 ½ dl ruokosokeria
4 dl gluteenitonta jauhoseosta
½ tl suolaa
2 ½ tl leivinjauhetta
2 ½ tl vanilliinisokeria
2 ¼ dl vettä
1 dl öljyä

Päälle

Omenan viipaleita
Kanelia
Ruokosokeria

Valmistus
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja öljy ja sekoita puuhaarukalla, että kaikki menee sekaisin (älä vaivaa!). Taikina näyttää hieman öljyiseltä, mutta sen kuuluukin.
Levitä taikina vuokaan (itse vuorasin silikonivuoan leivinpaperilla). Ripottele päälle omenoita mielesi mukaan (itse otin pakkasesta viime syksyn omenoita). Lisää päälle kanelia ja sokeria.
Paista 200 asteessa n. 25min., kunnes piirrakka tuntuu keskeltä tikulla koitettuna kiinteältä, ettei tikkuun jää taikinaa.



Anna piirakan jäähtyä ja nauti vaikka vaniljajäätelön kanssa, mutta voin taata, että maistuu ilmankin! ;)


keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kaksplus - Sairaalakassi

Odotusaikana minulle linkattiin facebookissa juttu, jossa etsittiin mukaan erilaisia sairaalakasseja.
Olin aikaisemmin jo kirjoittanut jutun omasta sairaalakassistani ja tämä osui sitten sopivasti. Ystävät ehdottivat ja oma mieskin sitten sanoin, että hakisin mukaan. No minäpä sitten hain mukaan ja pääsin!

© Kuvaaja, Suvi Elo

Päivä oli sateinen ja vähän kolea, kun odotin toimittajaa, Oili Urmas, ja kuvaajaa, Suvi Elo, saapuvaksi.
Olin leiponut -ton piirakkaa, josta on luvassa postaus vielä.
Meidän laskettu aika oli 1.4.2018 ja sen myötä jutun tekemisen kanssa kiirehdittiin, vaikkakin meille tultiin juttua tekemään vasta 5.4 ja olin hyvin kasassa vielä silloin. Viikon päästä oltiinkin sitten synnyttämässä, mutta niin Oili sanoi, "ennen ei ole lupaa synnyttää, ennekuin tämä haastattelu on hoidettu." ja niinhän siinä kävi. :)



Oli ihana päästä kameran eteen, vaikka tiesin että jälkeenpäin kuvien katsominen voisi saada silmät suuriksi itselleni. Ja no onhan sitä muutosta tullu! :D Ei enää ole noin pyöreät kasvot saati sitten tuo vatsa! Miten sitä välillä tunteekaan hentoisia haamu potkuja ja se jos mikä hämmentää, kun tuo pieni mönkii tuossa kainalossa kuitenkin!

© Kuvaaja, Suvi Elo

Tuukka on vatsassa jo siis tullut julkkikseksi. Varmasti jonain päivänä poika tulee nauramaan äidilleen, kun kaiken maailman juttuihin sekin menee mukaan.

Suuri kiitos Kaksplussalle ja kuvaajalle kokemuksesta!
Kuvat sekä lehti jäävät muistoksi tästä kokemuksesta, josta on mukava jutella, kun joku asiasta kysyy joskus. Täytyykin pitää silmät auki, sekä korvat, josko tulisi vastaan joku muu mahdollisuus näin kun Tuukkakin on jo maailmassa. ;)

© Kirjottaja, Oili Urmas Kuvaaja, Suvi Elo

Juttu on luettavissa edelleen digilehtenä tai sitten jos kotoa sinulta löytyy, niin huhtikuun lehdestä 
Kaksplus 4/2018. 

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Ristiäiset

Meillä juhlittiin ristiäisiä 27.5 ja tilaisuus pidettiin kokonaisuudessaan meillä kotona ja vielä ulkona.
Sää suosi meitä, vaikka tuuli, oli silti tunnelma oikein ihana.

En koe tässä kohtaa tarpeelliseksi kirjoittaa sen enempää itse tilaisuudesta.
Kuvat antakoon teille sen tunnelman, jonka me koimme. Kiitos kuvaajalle! ;)

Poikamme sai nimekseen: Tuukka Johannes








































Kaunis tilaisuus kokonaisuudessaan.