keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Ensilumi

Minulle tuli aivan puskista, että tällä viikolla saataisiin nauttia ensilumesta!
Enpä ole kovin seurannut säätiedotuksia saati uutisiakaan, pitäisikö vähän olla ajanhermoilla näissä kahdessa?

No, mutta oli miten oli, Tuukka ainakin on nauttinut lumesta.
Ikkunasta oli jännittävä katsoa, kun maa oli yhtäkkiä valkoinen ja ihmeteltiin taivaalta satavaa lunta.

Olihan sitä ihan pakko päästä ulos! Maanantaina käytiin naapurissa ihmettelemässä yhdessä lunta ja pojat olivat kyllä innoissaan.
Eilen ihmeteltiin kotosalla, pulkan kyydissä!









Joululahjaksi ollaan toivottu vauvapulkkaa, jotta pulkkailu olisi mukavampaa. Toivottavasti saamme nauttia lumesta jouluna ja muutenkin ihan tämä talvikauden ajan. Pienet pakkaset ja lunta, ihan parasta! :)

tiistai 20. marraskuuta 2018

11 vuotta

Vuodessa on 365 päivää (paitsi karkaus vuonna).
Vuodessa on 52 viikkoa (paitsi karkaus vuonna).
Kuukaudessa on 28-31 päivää. 
Päivässä on 24 tuntia.
Minuutissa on 60 sekuntia.


Olemme olleet kimpassa tasan 11 vuotta tänään.
Se siis on eri ajan yksiköissä:
4018 päivää.
132 kuukautta.
574 viikkoa.
347155200 sekuntia.


Näihin 11 vuoteen on mahtunut paljon iloa, rakkautta, joskus myös vihaakin (ei elämä saa olla ruusuilla tanssimista), levottomuutta, hiljaisuutta, huumoria, naurua, odottamatonta surua, yhdessä selviämistä, vastuuta, uuden kokemista, kyyneleitä, halauksia ja vanhemmuutta.


20.11.2007
19.09.2008 
04.01.2009 
11.05.2011 
17.09.2016 
12.04.2018 

Pian päivä valkenee seinän viertä vuoteeseen
Mä oon vain sun vielä monta kasteista aamua
Monta tuulista iltaa 



Olemme rakentaneet meille kodin. 
Olemme rakentaneet meille suhteen, joka kestää. 
Olemme rakentaneet perheen. 
Olemme rakentaneet yhteisenpolun, jota kuljemme. 






















Näen sinussa edelleen saman huumorintajuisen, herttaisen ja huomioonottavan pojan, johon silloin tutustuin ja rakastuin. Nyt kun olet ollut vierelläni sen 11 vuotta, olen oppinut, että olet vahva luonteinen, rakastavainen, huolehtivainen, ymmärtäväinen, luottavainen ja sinusta on tullut ihana isä, joka pitää huolta perheestään.






















Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan...

Kiitos kaikista jaetuista hetkistä. 
Kiitos, että olet ollut vahva, kun minä en ole jaksanut olla. 
Kiitos, kun jaksat kuunnella mun höpötyksiä. 
Kiitos, kun ymmärrät. 
Kiitos, että jaat ilot ja surut kanssani.
Kiitos, ihanasta huumoristasi.
Kiitos, että heräät kanssani uuteen aamuun ja annat edelleen sen hymyn mulle.
Kiitos, näistä menneistä vuosista ja tulevista vuosista jo etukäteen.
Kiitos rakas.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kakku puolivuotiaalle

Juhlittiin pienesti menneenä perjantaina puolivuotis päivää ja sen myötä tein sitten kakun, joka sopi myös itse sankarille! :) Ja nyt jaan ohjeen teillekin!


Ainesosat:

3 keskikokoista kypsää mangoa
2 isohkoa banaania
6 liivatelehteä
400ml kookosmaitoa
1 tl luomu vaniljajauhetta

Koristeeksi (nämä on aikuisille tarkoitettu, mutta kauniin näköinen kun koristelee)
Muumi mustikkakauralastuja
Marenkia

Pingota leivinpaperi irtovuoan pohjalle ja voitele reunat rypsiöljyllä.

Aloita kakku laittamalla liivatteet kylmään veteen. Kuori ja pilko mango tehosekoittimeen, mukaan myös banaanit ja vaniljajauhe. Surrauta sekaisin ja lisää osa kookosmaidosta joukkoon. Loppu kookosmaito kiehautetaan ja siihen sekoitetaan liivatelehdet mukaan. Kaada kookosmaito ja liivateseos ohuena nauhana tehosekoittimen käydessä muiden aineiden joukkoon. Anna surrata hetki, jotta seos on kunnolla sekaisin. Kaada seos vuokaan!

Annan kakun hyytyä yönyli jääkaapissa.
Seuraavana päivänä voit koristella kakun haluamasi mukaan. Itse laitoin muumikauralastun puolikkaita sekä tein marenkia.

Sitten kahvit kiehumaan ja herkuttelemaan! :)

Meillä ainakin tykättiin kovasti kakusta, myös poika tykkäsi! :)




perjantai 12. lokakuuta 2018

6kk

Meidän mahdottoman ihana, suloinen, vallaton, veikeä, kauan odotettu, niin paljon rakastettu ja elämän iloinen poika täyttää tänään 6kk.

Niin mahdottomalta tuntuu tämä! Aika on mennyt T O D E L L A nopeasti!

Tähän puoleen vuoteen mahtuu paljon naurua, uuden oppimista, huutamistakin, kiljumista myös ja ei sovi unohtaa, että tää pieni mies osaa jo ryömiä ja kiivetä tukea vasten!

Kävimme eilen kuvailemassa tätä suloista poikaa ja mummu oli mukana auttamassa!

Tässä teillekin ihailtavaksi meidän vekkuli poika!





Kuvaus paikkana toimi Pöytyän Kyntäjäntuvan maisemat ja allekirjoittanut otti kuvat.
Ethän kopioi kuvia!








tiistai 9. lokakuuta 2018

P I A N puolivuotias poika

Tulevana perjantaina Tuukka täyttää 6kk. K Y L L Ä ! Puoli vuotta tulee täyteen ja olen vain ihmeissäni siitä, että mihin tää aika on mennyt? Mitä kaikkea on tapahtunut? Vasta me haaveiltiin tästä perheenä olemisesta, nyt kuitenkin takana päin on vaikka mitä, mutta lopulta meillä on tässä ihan mahtavan ihana, suloinen, vekkuli poika!



On se ihmeellistä miten elämä etenee eteenpäin. Muistan monen suusta kuulleeni "pian se jo menee kouluun ja sitten se pääsee jo ripille!", NIINPÄ! Mutta onneksi me saadaan nauttia vielä paljon! Ensi askeleet on näkemättä, liikeelle on lähdetty ryömien, kontausta vasta harjoitellaan hitaasti mutta varmasti, joka paikkaan mihin vain on mahdollista täytyy päästä kiipeämään, meillä osataan istua syöttötuolissa muttei nousta itse vielä istumaan ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu on mielenkiintoista. Meillä on ihanan utelias pieni poika, joka ei malttaisi olla P I E N I! :D



Sormiruokailua ollaan myös harjoiteltu ja se tuntuu Tuukan mielestä olevan ihan hauskaa, ainakin kun saa jutella ruoalle kovaan ääneen. :D



Mun on tarkoitus tulevana viikolla vielä ennen puoli vuotis päivää mennä Tuukan kanssa ottamaan kuvia tuonne luonnonhelmaan ja toivon todella, että sää suosii silloin! Olisi ihana ikuistaa syksyisen maiseman kanssa meidän pieni puolivuotias suloisuus! Ja varmasti muutama otos tulee tännekin, kunhan pääsen niihin sitten käsiksi ensin ja ennen sitä saadaan ne otettuakin! :)



Tässä nyt muutama kuva menneiltä viikoilta ja kuukausilta! :) Viimeisin on aika ihana! Vaikka tuosta pojasta ei muuta saa kuin ihania kuvia!

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lomareissu pienen vauvan kanssa

Päätimme tosiaan kesällä, että teemme miehen kesälomalla reissun johonkin koko perheen kanssa. Mies ei halunnut olla kesähelteillä lomalla, joten menneet elo- syyskuun ilmat olivat parhaat mahdolliset kesäloman pitämiseen ja oli kyllä aika ihanaa olla perheen kesken kotosalla!


Lomareissuun! Luvassa on muuten P A L J O N kuvia!

Ajatuksena oli, että emme kovin kauaksi lähtisi, koska Tuukka on kuitenkin todella pieni vielä ja lentokoneeseen en halua pienen vauvan kanssa lähteä. Laivamatka ei kuulostanut mitenkään huonolta ajatukselta saati sitten matkustaa auton kanssa. Päädyimme sitten naapurimaahan, Viroon. Katselimme erilaisia hotelleja, mutta lopulta päädyimme kerrostalo asuntoon, Airbnb:n kautta. Lomakohde olisi siis Pärnu ja sen hiekkarannat. Omalla autolla laivan kanssa yli ja reissu sujuisi mutkitta! Maanantaista torstaihin varasimme asunnon, kerrostalon ylimmästä (ilman hissiä), ihan sopivan pituinen lomareissu tälle porukalle.

Reissuun lähti mukaan Tuukan molemmat kummisedät ja kyllä heistä oli apua tällä reissulla. Ehditään ihan perheen kesken tekemään varmasti monenlaisia reissuja vielä, mutta nyt oli kyllä onni kun lähtivät mukaan. Oli apukäsiä enemmän paikalla, kun niitä tarvittiin. :)



No mitä sitten pakata itselle saati pienelle vauvalle mukaan?
Tunnetusti minusta kun on kyse, niin pakkaan paljon ja yleensä aika turhaakin mukaan. Tällä kertaa päätin, että enemmän Tuukalle kuin itselle. Sää tiedotuksia seurailtiin pitkin viikkoja ja toivottiin hyviä kelejä. Silti kaikenvaralta pakattiin sadesuojat, paksummat haalarit ja makuupussitkin mukaan pojalle. Koskaan kun ei tiennyt miten ennusteet muuttuisivat.

Pakattiin sitten tietenkin vaunut, turvakaukalo ja vaipat sun muut oletettavasti tarpeelliset mukaan tottakai, mutta vaatetus oli se ongelmallisin. Niitäkin tuli ylimääräisiä mukaan, mutta eipä se haitannut. Parempi varautua, kuin kärsiä kylmyydestä/kuumuudesta. Särkylääke, kynsisakset, nenäfriida, keittosuola, talkki, sinkkivoide ja tops-puikot olivat lähes jokainen käytössä, joten kannatti pakata mukaan. Vaikka paikan päällä oli tietenkin apteekkeja ja kauppoja, niin silti omat on tutut ja turvalliset, vaikkakin keittosuolatipat ostettiin paikanpäältä, kun kotoota ne ehti loppumaan.
Itselle tuli sitten pakattua vain tarpeelliset vaatteet, pyyhe, hygieniatarpeet jne mahdollinen. Mitään ei kuitenkaan jäänyt uupumaan, vaan kaikki tarpeellinen oli otettu mukaan. Jopa kaikilla oli passit mukana! :D


Reissu alkoi kokonaisuudessaan oikein hyvin! Kotoa lähdettyämme ja toisen kummisedän noudettuamme, Tuukka nukkui Helsingin satamaan asti. Laivassa sitten otettiin pienet unet kantorepussa ja se on muuten ollut oikein hyvä hankinta ylipäätään! Tuukka tiesi matkalla, että jos ei unta muuten saanut päivällä, niin äiti kun nappasi kantoreppuun, niin unikin alkoi maistua hyvin.

Tallinnan päässä Tuukka otti unet pienen ravintolan nojatuolissa ja se oli aika suloista. :)

Matka Pärnuseen sujui sitten muutamalla pysähdyksellä. Tuukka ei nukkunut matkalla, mutta eipä se haitannut. Onneksi ei ollut mikään kiire, kun olimme sopineet saapumisemme iltapuolelle joka tapauksessa. Ylipäätään automatkat Tuukan kanssa sujui mukavasti. Ainoastaan Suomen päässä, Helsingistä pois lähtiessä, Tuukalla oli niin kova uni, ettei malttanut saada unesta turvakaukalossa ollenkaan. Lopulta pienten sylittelyjen jälkeen kotimatkakin sujui unisissa tunnelmissa.


Ruokahan oli tämän reissun tärkein! No ei sentään, mutta kuvat jotenkin painottui aikalailla upeisiin annoksiin joita sai syödä. Tuukka sai reissulla tyytyä äidin tarjoamaan ruokaan ja se jos mikä on parasta! 

Kävelimme päivien aikana yllättävän paljon. Autolla kuljimme ainoastaan, kun lähdimme kauemmaksi kaupoille. Asuntomme liki oli pieni kauppa ja sieltä hoidimme meidän aamupala ja iltapala tarpeet, sekä pienet herkut. ;)

Eikä sovi muuten unohtaa! Pakattiin tottakai leluja Tuukalle mukaan! Pari leikkipeittoa ja sitten erilaisia helistimiä ja lähinnä Tuukan mieluisia leluja, kun emme osanneet ajatella löytyisikö paikan päältä mitään. Tuukalle mieluinen lomapaikan lelu oli pallo, jonka perään hän sitten lähtikin yks kaks ryömimään heti toisen lomapäivän aamuna. Oli meillä kaikilla ihailemista ja varsinkin isille ihana ajankohta, kun oli loma juuri alkanut ja näki kun pieni poika pääsi ensi kertaa liikkeelle.


Tuukka viihtyi mukavasti vaunuissa ja välillä pääsi myös jaloittelemaankin. Pärnun hiekkarannalla päästiin kaikki vilvoittelemaan meriveteen jopa Tuukka sai kastella varpaansa sinne. Oli aika kylmää, itse en uskaltautunut uimaan mutta mies ja toinen kummisedistä lähti sitten polskimaan. Me loikoiltiin rannalla ja Tuukka nautti merituulessa pitkät unetkin.







Onnellinen pieni mies!

Ajatus pienen lapsen kanssa matkustamisesta voi kuulostaa hurjalta, mutta minun mielestäni reissaaminen onnistuu oikein hyvin, jos mukana on kaikki tarpeellinen ja muutama muukin apukäsi, kuin vain äiti ja isi! Näin me ainakin todettiin, että oli mukava, kun apuna oli kummisedät ja matka oli kyllä oikein onnistunut! Tuukka ehtii meidän kanssa reissaamaan vielä monet kerrat ja me ehditään perheen kesken reissaamaan varmasti kyllästymiseen asti!
Suurimpana ehkä nousee tästä matkasta se, että varautuu vaan kaikkeen mahdolliseen. Itsensä, mutta varsinkin pienen vauvan kohdalla! Parempi olla paljon kaikkea mukana, kuin se että iskisi paniikki, kun jotain tapahtuu!


On se ihana saada vauvakirjan väliin jo ensimmäisestä matkasta kuvia ja kirjoituksia mitä kaikea matkalla tapahtui! Ja ehkä Tuukkakin tykkää vanhempana lukea mitä pienenä on tullut tehtyä. ;)

tiistai 4. syyskuuta 2018

Aika rientää

Huomasin tuossa juuri, että en ainuttakaan postausta kirjoittanut elokuussa, hups! 
No mutta onneksi se ei ole niin tarkkaa. Itseäni kuitenkin harmittaa, kun olisi ihana kirjoittaa teille, mutta tuntuu etten saa jutun aiheesta kiinni, kun olisi sellainen hetki.

Nyt kuitenkin aion kertoa teille mitä meille kuuluu näin melkein 2kk jälkeen. :D

Tuukka on oppinut ryömimään! Miten suloinen näky toinen on, kun kovalla kiireellä menee eteenpäin ja pian on aivan hikinen, kun huhkii niin kovin. Olimme lomareissulla, kun Tuukka meille tempun näytti.
Reissusta kirjoittelen myöhemmin, lähinnä millaista oli matkustaa pienen miehen kanssa - mitä ottaa kotoa mukaan ja mitä hankkia paikan päältä. :)



Tuukka täyttää pian 5kk, siis VIISI kuukautta! Aika rientää oikeasti niin nopeasti!
Muutama viikko takaperin käytiin isännän kanssa Cheekin keikalla ja silloin Tuukka oli ensimmäistä kertaa lähes 12h ilman meitä ja lähinnä ilman äitiä. Pullon oli huolinut onneksi hyvin, pientä harmistusta oli tullut, mutta onneksi äiti pyykkää harvemmin, niin oli saanut helpotusta äidin paidasta. Oli se aikamoinen tunne itselle jättää yhtäkkiä moneksi tunniksi pieni kotiin, mutta luojan kiitos kaikki meni paremmin kuin hyvin!

Täytyykin jakaa teille Cheekin keikasta tunnelmia myös tänne. Oli se aika uskomaton! Monen jännityksen ja harmituksen jälkeen, kuitenkin päästiin sinne ja onneksi päästiin! Kyllä sitä oli ihan erilainen katsoa uusintana tvstä ja sitten kuitenkin ajatella, että mehän oltiin tuolla oikeasti! :D

Nyt kun tässä pohdin ja kirjoittelen, niin koko ajan hoksaa, että mistä ootte jääny paitsi. Tuukasta aion kirjoitella vielä paljon ja nyt kun aloitellaan kiinteiden maistelu urakalla, niin täytyy niitäkin tunnelmia jakaa tänne. Jää itselle muistiin myös eritavalla.

Nyt muutaman luonnoksen kimppuun ja ollaan kuulolla! Kahvia kitaan myös, kun pienimies päätti puoli seitsemän jälkeen, että harmittaa nukkua, niin ollaan sit oltu tovi pystyssä. Onneksi pienimies meni pienille unille ulos kuitenkin jo!