keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Voi elämä!

Erittäin hyvin alkoi sitten hiihtoloman jälkeinen työelämä. Selkä sano riksrakspoks ja nyt sitä sitten ollaan saikulla loppuviikko. Miksi juuri nyt?! Sitä kun ei vaan voi tietää. Pitää ilmeisesti enemmän vaan ruveta selkä jumppailemaan sun muuta, nottei tulis enempää tällaisia. No nyt sitä sitten kirjoitellaan yömyöhään, kun ei nukkuakkaan pysty. Sänkyyn on vaikea mennä, kipulääkkeitä siis kehiin ja odottamaan lievitystä. 

Itseä ärsyttää tälläiset tilanteet ja sattumukset. Kun olisi paljon tehtävää, niin sitten tulee tälläinen ja sotkee kaiken ja ihan täysin. Ja tämä ei ole ensi kerta. Olen aiemmin ollut samassa tilanteessa, olleesani ammattikoulussa ensimmäisellä päiväkoti jaksolla. Oli mukava aloittaa harjoittelu, kun ensimmäisen viikon jälkeen sain kahdeksi viikoksi nosto kiellon ja tulehduskipulääkkeet päälle. Itsellä oli turhautunut olo ja lapsistakin näytti silloin tuntuvan pahalta. Tällä hetkellä tilanne on aikalailla sama. Paitsi, että en ole harjoittelussa ja nyt olen kotona, koska en kykene tekemään työtä. Miten ihmisen vartalo voikaan muuttua niin paljon muutaman vuoden varrella. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että olen kuitenkin vasta 22 ja silti tälläisessä kunnossa. Selkä vaivat ovat suhteellisen yleisiä ihmisillä ja taidan kuulua siihen yleiseen porukkaan joilla niitä on. Harmittavaa, että jo näin nuorena.

No, ehkäpä sitä tästä petraantuu, kun pysyy paikoillaan ja yrittää olla rentona, vaikka se vaikealta tuntuu.

Lepo on kuitenkin kaikkein tärkein!


maanantai 25. helmikuuta 2013

Hiihtoloman päätös

Siinä se sitten meni, nimittäin yksi lomaviikko. No tuli nyt ainakin hiukan saatua jotain aikaiseksi tuolla meidän remonttipuolella. Keittiöliikkeissä tuli ainakin käytyä! Notta onpahan sitten kuvia joiden kanssa sitten katsoa keittiötä itselle ja sitten voi näyttää muillekin, että minkälainen siitä olisi tulossa. Innolla jo odotan sitä, kun se on paikallaan!!! :) Mutta sitä saa nyt vielä vain odotella...

Viikonloppu meni sitten juhliessa synttäreitä ja korjaillessa tietokoneita. Ja nimenomaisesti juuri noin.
Tähän on kuitenkin pakko mainita viikolta se, että tulipa torstaina ostettua meikäläiselle kunnon remppahousut! Kyllä niillä kelpaa remontoida, kunhan vain pääsee hommiin taas, eli toisinsanoen, kun on aikaa!! No mutta sitten viikonloppuuuuun..

Lauvantaina oltiin juhlistamassa meitin kaverin synttäreitä, kun täytti tuossa torstaina sitten 23v. Itsellekin tulee tänä vuonna samanmoinen luku täyteen, mutta siihen nyt on vielä moooonta päivää, onneksi! Hänelle sitten annettiin lahjaksi iittalan turkoosi kuppi ja House merkillä varustetut patalaput. Ja taisipa mies olla tyytyväinen, ainakin väri valintaan. ;) No mutta siellä meni sitten lauantai-ilta ja tulipa sitten katsottua ihhana putous finaali. Uhh! Ihhana voitto! Kyllä oli jälleen naurussa pidättelemistä. Kyllä ne vain osaa ja hieno taito se on minusta. Enemmän tuollaisia ohjelmia kiitos!

Sunnuntai aamu koittaa ja televisio avataan ja alkaa jääkiekkomatsi. Mies tykkää kovasti jääkiekosta, niin sitä katsotaan tässä taloudessa paljon ja toisinaan pelataan suhteellisen paljon. No kyllä sitä itsekkin tulee katsottua lätkää, mutta enemmän katson sitten ihan SM-liiga pelejä. NHL ja muut tälläiset, ei ole oikein meikäläisen juttuja. Anyway! Sunnuntaina oli tiedossa isäni 44-vuotispäivä. Sinne siis suuntasimme noin kahdeksi ja ajallaan oltiin. Vietiin samalla mun vanhempien koiralle peuranluita, jotta ois sit sillekkin kerrankin jotain vietynä. Toivottavasti oli syötäviä. ;)
Läsnä oli sitten, vanhempieni ja pienempien sisarusteni lisäksi, pikkusiskoni, hänen miehensä ja kummitustyttöni. Olipa sitten mummikin paikalla. Lahjaksi annettiin isälle whiskyä: JackDaniels pullo. Toteamus isältäni saamaansa lahjaan: "ajattelit sit mut viinalla tappaa". Ajatus kuitenkin oli tärkein ja olisi tainnut riittää sekin kun vain saavuimme paikalle, mutta mukava se on jotakin kuitenkin viedä.
Siinä tuli sitten kaffiteltua ja juteltua kummiajuttuja, niinku yleensä. Kummitustyttönen oli jällee ihana oma ihtensä. Suloinen kuin mikä ja puheliaskin. Siinä me mumistii toisillemme ja sitte kun pappa tuli siihen viereen, niin loppu juttelu. Katse kun käänty muhun takasin ni alettii juttelee ja kun katsottii pappaa, niin juttu lakkas. Olipa siinä muilla nauramista, kun pidettii pappalle mykkäkoulua, vaikka olikin hänen juhlansa. :D Pikkusiskon, eli kummitustytön äitin kanssa sitten juteltiin tulevasta viikonlopusta. Heikäläisillä olisi tiedossa jotain menoa, joten mulla olisi ehkä tiedossa ensimmäinen hoitokeikka kummitytön luokse. Olisi mielenkiintoista päästä hoitamaan jo, joten tässä innolla odotellaan. ;) (Rehvastelipa sisko tulevasta kampaajareissustaan. Tulipa siinä sitten kateus päälle ja nyt haluaisin sellaisen ihanan koko lilan tukan itselleni. ♥ oon niin love siihen ♥)
No me kaksi sitten pikkuhiljaa lähettiin siitä pois. Loppuillasta oltiin sitten ystäväpariskunnan kanssa luistelemassa Kumilan kaukalossa. Oli kiva olla kiprakassa pakkasessa luistelemassa ja meikäläinen taisi jopa  kolme kertaa kiertää kaukalon ympäri. Ei sitä siinä ehtinyt kun tuli vaan juteltua kuulumisia. No viikonloppu päättyikin sitten siihen, kun tultiin kotiin, käytiin suihkussa ja mentiin nukkumaan, jotta aamulla jaksoi nousta reippaana uuteen työviikkoon.

Ja niin, ne jotka ovat facebookissa tänään lukeneet minun aamuisen tilapäivityksen, niin ovat varmasti nauraneet tai sitten vain nyökytelleet päätään, että samanlaisit on meillä tehty. Aamulla siis kellon soidessa alkoi makkarin oven takaa kuulua naukunaa ja kissojen tassujen ääniä. Hetken oli hiljaista ja sitten joku hyppäsi oven kahvaan. Ovi oli hiukan raollaan ja sitten alkoi tassu hamuta ovea auki. Näytti hauskalta, miten pieni tassu ujuttautuu ovesta sisään ja yrittää avata sitä. No sittenpä nousin sänkyyn istumaan ja huomasin, että kolme kissaa istuu sievästi keskellä makkarin lattiaa ja yksi naukuu siihen malliin, että pitipä sitten nousta ja antaa ruokaa heille. Joten mitä tästä opimme? Kissat ovat suhteellisen viisaita, katsotaan käykö huomen aamulla samanlaisti, vai oliko vain yhden kerran juttu, sitten se nähdään.
Työviikko tuli aloitettua mukavan rennosti. Tein tänään kärrynpyöriä! Ja en muista koska viimeksi olisin niitä tehnyt. Oli muuten mukavaa, hypittiin hyppynauruilla, heiteltiin koripalloja koreihin ja sitten tehtiin kärrynpyöriä. Jännä juttu, miten sitä osaakaan kaikkea monen vuoden jälkeen, mutta kivaa se oli. Lisää on pakko päästä tekemään! :)
Mutta tämä päivä ei kuitenkaan päättynyt niin kuin olisin halunnut. Piti sitten hakea yksi tilaus tänään Turun puolesta ja olipa sitten käynyt niin, että kyseinen paketti ei ollut edes siellä missä sen luulin ensin olevan. No sitten sieltä ajelin kaupan kautta koti suuntaan ja päätin poiketa Auran matkahuollossa selvittämässä, josko siellä olisi tietoa meikäläisen paketista. No turhaan menin. Sain sieltä onneksi numeron, josta saan kiinni Turun alueen matkahuollon, joten sinne huomenna vihainen soitto tiedossa ja kysyttävä missä on pakettini! Eräpäiväkin siinä paketissa lähenee... Turhattavaa! Ikinä pitäisi luottaa pakettitoimituksiin. No tämän tästä oppii sitten. Ensi kerralla teen varmasti toisin!

No mutta mikäs tässä. Ilta jatkuu siinä, että mies ja hänen kaverinsa korjailevat jotain konetta/koneita ja meikäläinen jatkaa hommia tässä koneella. Huomiset työtkin on saatu suunniteltua ajallaan, joten niitä ei tarvitse murehtia. Joten mikäs tässä ollessa. Rennosti vaan... ;) Ja huomenna mennään juhlimaan mun pikkusiskon 21v. synttäreitä! Katsotaan sitten kuinka käy lahjan, että pidetäänkö siitä...

Loppuun kuvia teille ihailtavaksi...
hiukset, jotka haluan!

Iskän lahja

Mun työhousut!

Keittiötä..

torstai 21. helmikuuta 2013

Kiertelyä ja kaartelua

Keittiöliikkeissä käyty tänään. Onhan se mukavaa, kun jälleen pääsee ajattelemaan, että miltä se oma keittiö nyt sitten todellisuudessa näyttäisi. No tarjouksia tänään käyty ahmimassa ja huomenna ainkin yksi vielä lisää. Ensi viikon alusta sitten odotellaan innolla, että sähköpostiin saapuisi ilmoituksia muutamista liikkeistä, että nyt voisi tulla katsomaan. Mukavinta on kuitenkin, että voi kotona katsoa ennekuin liikkeeseen pitää mennä. Saa sitten rauhassa katsoa ja miettiä muutoksia, jos tulee mieleen. Eli siis keittiö suunnitelmat ja muut ovat tällä hetkellä suurimmat jännityksen aiheet täällä suunnalla. Tarjouksia odotellessa...


omia piirrustuksia.

Tarjousjahdin jälkeen kävin sitten myllyssä ostelemassa synttärilahjoja. Omalla isällä on sunnuntaina, mutta hälle on hankittu Espanjasta lahja. Pikkusiskolla on ensi tiistaina, joten hälle piti käydä hakemassa myös jotain jännää. Eräällä ystävällämme on tänään, joten hänen syntymäpäivälahjansa odottelee jo täällä. ;) Ja maanantaina on myöskin yhden ystävämme syntymäpäivä. Juhlaa, juhlaa, pelkkää juhlaa! Miten mahtaa ollenka jaksaa ensi viikolla tehdä töitä, kun vain tulee juhlittua koko ajan. 
lahjoja,lahjoja 


No näillä mennään. Nyt jatketaa miekkosen kanssa matkaa. Täytyy hakea vähän remonttokamoja ja muutakin.

Huomenta


Rakkaus on,
ikiaikainen ja suunnaton,
se on rajoittamaton,
täysin viaton,
vaikka miten se kahlitaan.

Rakkaus on,
vastasyntynyt ja suojaton,
se on rajoittamaton,
täysin viaton,
vaikka miten se tuomitaan. 

 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Keskellä viikkoa

"Tänään on keskiviikko ja se on helppo muistaa siitä, kun se on ihan keskellä viikkoa." - Näin olisi luultavasti tänään aamulla sanottu töissä lapsille, jos siellä olisi ollut, mutta lomallahan minä. Yksi päivä takana ja remonttia hommattu eteenpäin taas. Tekemistä piisaa vielä ja paljon, mutta on se kuitenkin hyvä, että jotakin saavutuksia saa tehtyä lyhyilläkin lomilla. 
Huomenna otan suunnakseni Sitten tuon Aura/Raisio/Turku suunnan. Pääsee keittiötarjouksia hakemaan. Onneksi itsellä on tiedossa jo kaikki mitä keittiöön haluaa ja mitat ovat myös suhteellisen kunnossa. Mutta nämä ovat vasta tarjouksia mitä haetaan, tarvitaan hiukan osviittaa siihen, mitä tulee hinta olemaan lopullisesti. 

Keittiön suunnitelu on kivaa, mutta oikeanlaisen ohjelman löytäminen on vaikeaa. Kyllähän sellaisen voisi piirtää, mutta ei se olisi yhtä hienoa jälkeä kuin tietokoneella tehdyssä. Viimeisin vedokseni on mielestäni parhain, vaikka siitä puuttuu likimain puolet. Mutta päässä on kuitenkin kaikki tiedossa, että mitä mihinkin kohtaan haluaa. Huomenna siis saa monta eri vaihtoehtoa, monesta eriliikkeestä ja sen tiedän, että ne mallit ja suunnitelmat jotka on mun mielessä ja mitä ollaan yhdessä avokin kanssa katsottu, niin niitä ei tulla enää muuttamaan. Kaikki on siis kunnossa.
Harmittavaisesti kone ei suostu lataamaan keittiömallistamme, joten kuva jää siltä osin nyt tulematta. Katsotaan jos liikkeistä saisi vaikka sähköiset versiot sitten, niin voisi myöhemmin laittaa. Ja pitää muutenkin vähän tuosta sitten kuvia antaa tänne suuntaan jahka saa kameran pysymään mukana remonttin puolella.


Se olisi sitten viikonloppu tuloillaan ja se tietää juhlimista! Oma isä täyttää sunnuntaina ja yksi ystävämme täyttää huomenna ja ensi viikon alussa maanantaina että tiistaina täyttää pari ystävää, tosin tiistaina täyttää pikkusiskoni. :D Se olisi niinkuin juhlaa, juhlien eteen. Mitähän siitäkin mahtaa tulla? Jännityksellä saa odottaa oikein ja mikä tässä on inhottavinta... No LAHJAT!?!?!? Isälle onkin jo hankittu viime joulukuussa, kun olimme Espanjan reissulla, mutta ystävämme ja siskoni, ovatkin sitten ihan eriasia. Siinä on siis huomenna myös miettiminen. Voihan sentään...
No mutta ehkä siitä selvitään jotenkuten, uskoisin!

Sitä saakin sitten odotella omaa isäntää kotiin saapuvaksi ja sitten saa laittaa sapuskaa. Loppuilta taitaakin mennä television ja iltahommien parissa. Kissojen kanssa töllötellään nytkin välillä televisioo. Se on mukava kun on tuommoisia lisäkanavia olemassa, niin on edes jotain katsottavaa (lastenohjelmat ♥ - pieni lapsi elää vielä minussa...)
Notta mutta, katsotaan sitten minkälainen huomisesta päivästä tulee, jos nyt terveinä selvitään sinne asti. Johan sitä on taas koko ehtoo paleltu tässä taas. Viltti vaan niskaan ja sit jatkuu.
meidän vauvat ♥



tiistai 19. helmikuuta 2013

Edistystä

Wou, mikä päivä! Tuli tehtyä remonttia sitten piiiitkästä aikaa ja suht kunnollaki vielä. Olen ylpeä itsestäni ja siitä mihin pystyin! Huomenna homma jatkuu ja torstaina on sitten tiedossa Aura/Raiso/Turku reissu. Pitää käydä muutamia liikkeitä läpi ja hakea tarjouksia. :) Mukava vaihe, vaikka onkin vähän pitkävetinen, mutta on se hienoa löytää kotiin keittiö. Joten työntäyteinen viikko edessä...




Ilta on jo erittäin pitkällä. Ajatukset pyörivät ja pää on särkenyt monta tuntia jo. Pelottaa ajatus sairastumisesta. Asioita on paljon tehtävänä ja viikko on suhteellisen lyhyt aika. Jokseenkin jännittynyt olo. Tuntuu omituiselta kuitenkin. Ajatukset ja yleiset fiilikset ovat siis sekaisin. 
Mietin usein paljon, mutta en kuitenkaan osaa pysyä ajatuksissani kiinni. Mistähän se johtuu? Ympärilläni on kaikki hyvin. Minulla on mies, joka rakastaa ja huolehtii. Minulla on ystävät, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä. Minulla on vanhemmat, jotka rakastavat ja antavat tukea minulle. Minulla on siis kaikki hyvin. Miksi siis ajatella niin paljon? Puuttuuko minulta jotakin? Mielestäni ei... Mutta onko se kuitenkaan niin?

Tämä postaus tuntuu olevan tunteita täynnä. Täynnä elämää. Täynnä edistystä. Sisältäen ja kertoen sen, että olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, mutta kuitenkin odotellen jotain. Jotain mitä ei ole vielä tapahtunut. Elämä on odotuksia täynnä. Elämä on aikaa täynnä, mutta se aika pitää ansaita. Pitää tehdä töitä sen eteen, että ansaitsee aikaa löytää uusia odotuksia, uusia tuntemuksia ja uusia yllätyksiä. Uusia ystäviä, ihmisiä joihin tutustua. Löytää haaveita, joita on haaveillut. Ja ehkä eniten... Löytää aikaa itselleen. Tutkia itseään ja miettiä mitä elämässään tarvitsee ja mitkä ovat juuri sinun elämäsi tavoitteet. Kukaan muu ei niitä tiedä. Ainoastaan tiedät ne vain itse. Joten mieti... Mitä sinulla on ja mitä sinulta vielä puuttuu. 

Minulta ei puutu tällä hetkellä mitään. Joskus aikaa on ja paljon, mutta sitä ei osaa käyttää oikein. Sitä vain on paikallaan ja nauttii hetkestä. Minulla on elämä ja minä rakastan elämääni. Rakastan jok' ikistä hetkeä elämässäni. Myötä ja vasta mäet ovat takana tai edessä. Niitä tulee ja menee. Niistä opitaan uutta. 

Minä tiedän mitä minä haluan ja aion saavuttaa kaiken sen. Mutta vain sillä ajalla mitä minulle on annettu. Aika on rajallista, mutta kun sen käyttää oikein pystyy tekemään mitä vaan.

Ilta on siis edelleen pitkällä. Päätä särkee edelleen ja tuntuu, että silmätkin alkavat väsyä. Suljen silmäni. Painan pääni tyynyyn. Ajelehdin uneen...



Aamua

Hyvää huomenta! Ja nimen omaan huomenta! 
Meikäläisellä menossa hiihtoloma ja kun saisi nukkua about yhdeksään ainakin, niin sitten meikä herää siinä seittemän aikaan ihan pirteenä ja vielä väkisin yrittää nukkua. Eihän siitä mitään tullut!

Tosiaankin, hiihtoloma alkoi tuossa viime perjantaina ja eilen tuli lusittua ensimmäinen päivä tästä viikosta. Tänään pitäisi sitten jatkua meidän taloprojektimme. Katsotaan kauanko sitä sitten tehdään, että missä vaiheessa alkaa vatsa kiertämään, kun on tuota vatsatautia ilmeisesti täällä suunnalla nyt liikkeellä ja siltä se on vähän vaikutellut tässä tämän viikon alussa.. Not nice at all!  Sitä tässä sitten on jännityksellä odoteltu, mutta ei ainakaan vielä ole tullut. Gefilusjuomia tuli eilen kaupasta osteltua ja kyllä niitä on sen jälkeen sitten vedeltykin.

Niukan aamupalan jälkeen olikin mielenkiintoista tulla jo hiukan ennen kahdeksaa koneelle, kun yleensä lähden sitten töihin suoraan koneella oltuani, mutta tänäänpä en lähde, saati sitten koko viikkona. 

Ohjelmaa riittää tälle viikolle, toivon että ehdin kaiken totetuttaa! Remontti on siis se tärkein tällä viikolla, toisena tulee keittiöliikkeiden läpikäyminen ja sitten kolmantena on ystävät! Jospas pääsisi kaffitelemaan immeisten kanssa jossakin vaiheessa tällä viikolla. Luultavasti käyn sitten ennen keittiöliike reissua tai sen jälkeen sitten illan päätteeksi. Sitten sen näkee, miten viikko todellisuudessa menee.
Ja tulipa juuri mieleeni! Että pitäisi tämän viikon aikana myös laittaa muutamia tavaroita myyntiin kirppikselle tuonne facebookkiin, Kyrön osastolle ja sitten luultavasti tori.fi sivustolle myös. Olisi kosketinsoittimia myynnissä ja muuta jännä. Jos vain ehtisi katsomaan niistä kuvat ja muuten kaikki kuntoon, niin saisi sitten homman hoidettua. Voi olla, että menee loppuviikkoon vasta, mutta olisi sekin saavutus, jos niinkin pian saisin ne hoidettua. Oikeasti! :D

Viikolle on tiedossa paljon menekkiä, joten toivotaan että tästä selvitään täysin terveinä!

C Ya!


perjantai 15. helmikuuta 2013

Kummitustyttö ♥

Otsikko sen jo kertoo! Tänään olin sitten piiiitkästä aikaa katsomassa mun kummitustyttöä ja tietty hänen vanhempiaan. 
Mieletöntä, miten pieni ihminen voi sulattaa sydämen. Suloista katsoa miten tunnustellaan kaikkea uutta ja hymyillään, kun toiset hymyilee. Ihmetellään mitä ympärillä tapahtuu. Osataan laittaa tutti itse suuhun ja maistellaan välillä varpaita. Ja mikä parasta, saa olla toisten hemmoteltavana! ♥

Päiväni siis alkoi mukavasti. Töissä oltiin pulkkamäessä KOKO päivä ja kyllähän siellä lopulta vilu tuli, mutta kivaa oli. Siitä sitten jatkoin matkaani Loimaalle kaupoille äidin kanssa. Mummilla on sunnuntaina syntymäpäivä, niin käytiin katsomassa lahjaa. Ja tulipa sieltä itsellekin lahja mukaan. ;)
Loimaa reissun lopuksi kävi äiti hakemassa iskän töistä ja käytiin sitten kahveilla. Oli kiva jutella molempien kanssa ja tietysti mukava nähdä molemmat yhdessä. ♥

Matka jatkui sen jälkeen Oripäähän sisokin ja hänen miehensä luokse, jossa odotteli pieni tylleröinen. Saapuessani paikalle, oli ruokahetki menossa. Neitonen oli niin tohkeissaan, ettei meinannut suostua syömään ruokaa loppuun, joten oli pakko piiloutua hetkeksi. 
Ruokailun päätyttyä saimme Lulun kanssa jutustella. Ihana miten toinen iloitsi toisen näkemisestä. :) 
Tuliaiset kun oli tutkittu (vein haalarin, kirjan, tutteja ja sukat, jotka sain äidiltä mukaan, tosin sukat oli minulta täysin!) alettiin leikkimään. Ensin luettiin Kaapo-koira kirjaa, sitten köröteltiin ja leikittiin Lulun leluilla. Musiikki on se mistä tämä neiti tykkää, ainakin minun mielestä. Ja lastenohjelmat. ;)
Noh aikaa riitti jos mihikin ihmetyksiin. Minun hiukseni ja silmälasit olivat suurimmat ihmetykseen aiheet minussa. Hiuksia ei sentään revitty, mutta naurettiin kyllä kovasti kun kutitti sormia tai varpaita. :) Silmälasit haluttiin koko ajan ottaa pois ja leikkiä niillä, mutta kummitäti ei suostunut moiseen leikkiin. :D

Kello alkoi hiipua unia aikaa pikkuhiljaa, mutta neitosen mielestä ei ollut mikään kiire vielä mihinkään. Sängyssä leikittiin sitten Aapo-apinan ja Siiri-Seepran kanssa. Ja tulipa niitä omia varpaitakin maisteltua. Suloisuus. ♥ Pikkuhiljaa alkoi näyttää siltä, että neiti oli aika unenpöpperössä ja sitten pistettiikin jo päätä sänkyä vasten aikalailla. Simmut alkoivat painua kiinni ja hassua ääntelyä kuulua. Pian tuhistiin suloisesti vanhempien sängyssä. 
Mutta eipä mennyt kauaa, kun jo sitten haluttiin herätä ja tulla tietysti sanomaan heipat kummitädille. :) Vielä hetki syötiin varpaita ja tutkittiin mun hiuksia. Sitten pitikin sanoa heipat, kun tuli ruoka-aika ja kummitädin aika lähteä kotia päin. 
Sovittiin kuitenkin, että nähtäisiin taas pian. ♥

Mhhhhmm ♥ Suloisia pieniä ihmisiä ♥

Päivä päätty sitten tässä kotona olellessa ja miestä odotellessa kotiin. Pyykkikone hurisee ja pitäisi varmaan tiskatakkin, mutta se taitaa jäädä huomisaamuun. Jospa sitä vain rentoutuisi ja ihmettelisi itsekin muailmaa. ;)
itselle hankittu lahja ♥

leikkihetki

nami varpaat.

ensi kerralla nähdään taas!


torstai 14. helmikuuta 2013


Olla onnellinen saan hetken sen,

kun kuulla sun äänesi saan.
Silloin silmäni sulkea tahdon
ja kulkea jaksan mun polkua vaan.
Tie on tuskallinen, vaarallinen,
jos kuulla en ääntäsi saa.
Tahdon silmäni sulkea, kanssasi kulkea,
jäävät mun murheeni taa. ♥


Valentine's Day ♥


Ystävyytesi merkitsee
ymmärtämystä,
iloa ja jaksamista...
Kaikkea, mikä tekee
elämästä arvokasta.
Sinun ansiostasi
nauran enemmän,
kuivaan kyyneleeni
jo ennen kuin
ne puhkeavat
ja hymyilen ilman näkyvää syytä.
Sinun ansiostasi
elämä tuntuu mukavalta
ja maailma viihtyisältä,
olet opettanut,
miltä tuntuu
hyvä ja kestävä
ystävyys.

Hyvää Ystävänpäivää ihanaiset! ♥
Happy Valentine's Day! ♥