P I A N puolivuotias poika

Tulevana perjantaina Tuukka täyttää 6kk. K Y L L Ä ! Puoli vuotta tulee täyteen ja olen vain ihmeissäni siitä, että mihin tää aika on mennyt? Mitä kaikkea on tapahtunut? Vasta me haaveiltiin tästä perheenä olemisesta, nyt kuitenkin takana päin on vaikka mitä, mutta lopulta meillä on tässä ihan mahtavan ihana, suloinen, vekkuli poika! ♥

On se ihmeellistä miten elämä etenee eteenpäin. Muistan monen suusta kuulleeni "pian se jo menee kouluun ja sitten se pääsee jo ripille!", NIINPÄ! Mutta onneksi me saadaan nauttia vielä paljon! Ensi askeleet on näkemättä, liikeelle on lähdetty ryömien, kontausta vasta harjoitellaan hitaasti mutta varmasti, joka paikkaan mihin vain on mahdollista täytyy päästä kiipeämään, meillä osataan istua syöttötuolissa muttei nousta itse vielä istumaan ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu on mielenkiintoista. Meillä on ihanan utelias pieni poika, joka ei malttaisi olla P I E N I! :D

Sormiruokailua ollaan myös harjoiteltu ja se tuntuu Tuukan mielestä olevan ihan hauskaa, ainakin kun saa jutella ruoalle kovaan ääneen. :D

Mun on tarkoitus tulevana viikolla vielä ennen puoli vuotis päivää mennä Tuukan kanssa ottamaan kuvia tuonne luonnonhelmaan ja toivon todella, että sää suosii silloin! Olisi ihana ikuistaa syksyisen maiseman kanssa meidän pieni puolivuotias suloisuus! Ja varmasti muutama otos tulee tännekin, kunhan pääsen niihin sitten käsiksi ensin ja ennen sitä saadaan ne otettuakin! :)

Tässä nyt muutama kuva menneiltä viikoilta ja kuukausilta! :) Viimeisin on aika ihana! Vaikka tuosta pojasta ei muuta saa kuin ihania kuvia! ♥

Viimeinen kolmannes vauhdissa!

Viime kerrasta on tovi! Vuosi on vaihtunut ja tämä nainen on jäänyt äitiyslomalle ihan viime viikonloppuna! :)
Tästä onkin hyvä aloittaa uusia tuulia meidän kodissa ja elämässä ylipäätään.

Tulevina viikkoina (toivon mukaan) tulette saamaan postauksia kaikista vauvahankinnoista jne.
Lähes tulkoon kaikki mahdollinen löytyy, tänään tilattiin jopa vaippoja valmiiksi! :D

Alkaa päivät käymään vähiin..
Tänään porskutetaan 35+2 viikoilla ja eteenpäin mennään kovaa vauhtia!
Mihin tää aika on kadonnut?
Viime viikolla juteltiin työkaverin kanssa siitä, kun just vasta ihmeteltiin "miks mun takamus on näin levinnyt?" :D Ja nyt kohta on kuukausi laskettuun aikaan.

Tänään oon ottanu aika rauhallisesti. Aamupäivällä iski todella huono olo pitkästä aikaa ja sen myötä sitten päivän suunnitelmatkin vähän muuttui. Olin reilun tunnin ulkoilemassa ja testailemassa mihin tuo mun "uus" puhelin oikein pystyy, tosin sormet siinä paleli (ens kerralla laitan ne älysormikkaat!).

Sain tosiaan loppuvuodesta uuden OnePlus 5t puhelimen ja oon ollu todella tyytyväinen! En voi kun suositella vaan tätä OnePlus-mallia. Aikaisempi malli oli se ihan ensimmäinen OnePlus One ja mies otti sen omaan käyttöönsä, kun emäntä sai itselleen uuden luurin! :P On kyllä kelvannut ottaa kuvia ja mikä parasta, tuo uusi lataus on ihan huippu! 30min kestää kun puhelin lataa itsensä täyteen, mutta sitä ei meinaa itse muistaa ollenkaan. Lämpimästi suosittelen OnePlus merkkiä ihan jokaiselle. :)

Seuraavan vuorossa onkin talon lämmitys! Mukavaa tiistaita kaikille ja ollaan kuulolla! :)

Vuosikatsaus vol. 2

Eilen saitte alkuvuoden postauksen ja tänään saatte loppuvuoden postauksen.
Ei montaa postausta oo, mutta kyllä tästä jotain irtoilee...

Heinäkuun alussa, meidän perheen nuorimmainen pääsi ripiltä.
Niin kaunis pikkusisko meillä. ♥

Kesäloman alkaessa oli muutamia kauniita päiviä, ei kovin lämpöisiä, mutta kauniita.
Me aloitettiin meidän kuistin kunnostaminen siinä mun loman alussa. Maalaamista ja nikkaroimista oli tiedossa jonkun verran, mutta kyllä se vaan kannatti! :)

Rakkausloma tuli tehtyä heinäkuun lopulla ja se jos jokin teki meille hyvää. ♥♥♥
Puolassa oli sää mitä mainioin, yhden kerran sateli vettä. Tää oli mein ensimmäinen, kahdestaan, tehty matka ulkomaille ja ihana matka olikin. ♥

Kuistin kunnostaminen oli odotettua pidempi homma, kun sateisetpäivät vain jatkuivat ja jatkuivat ja jatkuivat... No lopulta elokuun ja syyskuun vaihteessa saatiin hommat päätöksen sen suhteen!

Elokuussa vietettiin myös häitä! Ihana Aino ja Henri saivat toisensa. ♥

Suurin niistä on rakkaus ♥

Syyskuussa tuli kokeiluta uudenlaista kakkua, seeprakakkua. Upealta näyttävä kakku maistui myös huikealta!

Elämäni ensimmäiset revontulet näin tänä syksynä ja ihan omalta pihalta!
Ne oli kauniita! Taivas loisti täysin vihreänä!

Loppuvuosi ei mennytkään ihan suunnitelmien mukaan.

Syyskuusta eteenpäin on asiat menneet ihan vinksalleen.

Marraskuun puolesta välistä asti ollaan kävelty polkua, joka tulee kestämään vielä pitkään. Viimeisen kuukauden olen ollut sairaslomalla, kerännyt voimia ja ajatuksia. Vieläkään ei käsitä mitä oikeasti on tapahtunut. Kaikki on edelleen sekaisin, vaikka hyvässä hoidossa ollaankin.

"Kaikki on kyllä hyvin! Kaikesta selvitään!"
Noita sanoja ei kauheasti ääneen uskalla sanoa, saati ajatellakkaan. Toiveikkaita ollaan, mutta varovaisin askelin, hyvin varovaisin, tässä kuljetaan eteenpäin.

Aikanaan, kun se aika vain tulee, kerron ja selvennän minkälaisia aikoja täällä ollaan eletty ja eletään ties kuinka pitkään. Vielä ei ole sen aika. Lähimmäisille ollaan kerrottu, koska asiat vain suureni, ja sieltä tulee meille se suurin tuki.

Kuitenkin pieniä ilojakin on ollut tässä loppuvuodessa, kuten Joulu, jolloin murheet jätettiin kotiin ja nautittiin ilosta ja rauhasta. ♥

Hiustyylikin tuli päivitettyä, jotta saisi pientä väriä elämään. Radikaalimuutos, mutta miellyttävä!
Vai ootteko te erimieltä? :D

Avopuoliso ♥ 

Perhe ♥ 

Ystävät ♥

Kolme tärkeintä sanaa tällekin vuodelle! ♥

Omalle, komealle, rakkaalle ja tärkeimmälle ihmiselle, avopuolisolleni, SUURIN KIITOS! ♥

&

Sinulle, juuri Sinulle, SUURI KIITOS, että kuulut elämäämme ja annat tukesi ja ymmärryksesi! ♥

Uusi tukka ja joulun odotusta...

Yksi pitkä viikko jälleen takana ja huomenna alkaa jouluviikko.
Mitähän kaikkea mahtaakaan kätkeä sisälleen...

Tällä viikolla tuli sitten vaihdettua ulkonäköä oikein urakalla. Pieni muodonmuutos tähän kohtaan elämää teki terää, ainakin hetkellisesti.

Pitkään olen kaivannut itseeni jotain uudistusta ja nyt sen uskalsin sitten toteuttaa. Melko rohkea olin!

Viimeiset lahjaostokset lienee olevan tehty. Paketointia on ollut koko viikonloppu täynnä ja tää viikko, jos niin voisi sanoa. Ainakin lahjojen metsästystä, vaikka isä mulle sanoi, että uskon kuulemma vielä joulupukkiin. Lieneekö totta? 

Joulukuusi haettiin myöskin jo sisälle sekä koristeltiin hetimiten. Tulee mukava tuoksu sisälle jo ennen jouluaattoa. Ja kisuille on taas ihmettelemistä hetken aikaa. Saapa nähdä lähteekö koristeita paljon liikenteeseen vai saako olla omillaan. :)

Joululahja nurkkaus on olohuoneessa ja siellä se paketointipajakin touhuili.

Pian pääsee availemaan paketteja perheen kanssa. ♥

Ensimmäiset joululahjat odottaa kuusenalle pääsyä.

Tämä ihanuus löytyi omasta pihasta ja on todella kaunis yksilö.

Toivottavasti ensi jouluksi löydetään yhtä kaunis. ♥

Pian siis alkaa jouluviikko ja sen sisältämät tohinat + kaikki muu. 

Ei täysin tunnu joululle, vaikka on valoja saatu ulos ja sisälle, kuusi koristaa, lahjoja on paketoitu ja pipareitakin on muutamaan otteeseen leivottu ja jonkun verran syötykin. Eiköhän se sieltä tule vielä. Viimeistään aattona, kun tosiaan saa niitä lahjoja itsekin varmaan toivottavasti availla. 

Joulu on ilon ja rauhan aikaa ja sitä odotetaan isännän kanssa. ♥

Nyt pötkölle, jotta jaksaa aloittaa uuden viikon!

Have a nice sunday evening! ♥

postaus nro. 100

Vaikka tänään onkin teema "kaksi" vuorossa, niin tänään on myös mun sadas postaus teille! 
Ihan huisia! 

Otetaan tähän alkuun tämän päivän haaste kuva;

Teema "kaksi"

Näillä kyllä jaksetaan kulkea ja pitkälle. Tämänkin päivän reenin jälkeen on taas hyvä huomenna pitää lepopäivä. Ja oli muuten jälleen kerran hyvä reeni, itseasiassa niin hyvä, että oon ihan väsynyt. Ehkä tää kroppa tottuu tähän. Torstaina uudelleen!


Mutta hei! Se on todellakin sadas postaus. Mieletöntä! 
Ensimmäinen postaus tänne tuli ystävänpäivänä 2013, joten pian tulee vuosikin täyteen.  
Ja tänä vuonna tähän päivään mennessä oon kirjottanu joka päivä. 
Tästähän tulee tapa! Ja parempi vaan. Tää on tällä hetkellä mun juttu. 
On ihana kirjottaa teille lukijoille omasta elämästä. 
Sattumuksista, kommelluksista, onnesta, rakkaudesta ja kaikesta. 
Te ootte kyllä mun inspiroijat täällä. ♥ Kiitos teille. ♥ 
Ja odotan innolla 200 postaustani. ;)

Huomisen kuva haasteen aiheena on sää. Ja huomenna meen työpäivän jälkeen kattomaan ihanaa kummityttöä ja tietty siskoa. ♥ Huomenna siis erittäin paljon leikkimistä tiedossa.

Nyt mä meen kyllä lämmittelee murun kainaloon, alkaa tulee vilu, pakkanen kiristyy. Huih!

Kun olin pieni...

Kun olin pieni, olin ryöstöretkellä pikkusiskoni Sinin ristiäisissä. Ryöstön kohteena oli äidin tarjoilemat herkku pullat. Ja minulla oli niin ihana lapsenvahti, että sai napattua minusta kuvan pulla varkaissa. ♥ Tästä kuvasta tulee juteltua usein, varsinkin lapsenvahdin ja oman äitini kanssa.

Tänä päivänä silloinen lapsenvahtini on mieheni enon kanssa ja heillä on ihanat tytöt, joiden kanssa käyn silloin tällöin leikkimässä ja jotka mielellään tulisivat meillekin useammin käymään. Ihana ajatella miten maailma muuttu, nyt minä olen hoitajani lapsille hoitaja. :) ♥ 


Huomenna kuva aiheena vuorossa olisi tästä olen riippuvainen. Olen monestakin asiasta riippuvainen, mutta en tiedä mistä eniten riippuvainen valinnanvaikeus. 

Asiasta eiliseen iltaan. Katsottiin sen uuden sarjan, Sleepy hollow, avaus jakso ja se oli loistava! Suosittelen seuraamaan kyseistä sarjaa, jos vähänkin tykkää mysteereistä, menneestä ajasta ja päättömästä ratsastajasta. ;)

Nyt me alotetaan Under the Dome sarja, eli siis ruutu.fi pyörimään!

Mustavalkoinen Minä

Tänään siis mustavalkoinen omakuva, huomenna hetki.

Eilen oli tosiaan laitoin vain kuvahaasteen kuvan ja siis aiheet tälle päivälle ja sen eilisen. Oli ollut pitkä päivä.

En osaa puhua itsestäni. Olen erikoinen luonteeltani. Huomaavainen, riippuvainen, empaattinen etc. Kaikki me kirjoitamme ne samat adjektiivit itsestämme esim. työhakemukseen. Huvittavaa sinäänsä. Ajattelen harvoin itseäni. Sen takia mustavalkoinen Minä kuulostaa hyvältä tähän kohtaan ja osuvasti siis tämän päivän kuva aihekki on mustavalkoinen omakuva.

Elämässäni on paljon hyvää. Ja olen onnellinen kaikesta mitä minulla on. Kunhan vain ajattelisin vielä kaiken niin ja kokonaisuudessa ajattelisin ensin itseäni, ennen muita. Minulla on tapana ajatella enemmän muita kuin itseäni, mutta minä opettelen. Opettelen ajattelemaan itseäni ensin ja sen jälkeen muita.

"Sinun pitää ensin rakastaa itseäsi, niin voit rakastaa muita." 

Näinhän se menee!

Minä rakastan näitä

iltojani kanssans sun

kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja

silmiämme pyyhimme ja

helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta

jotka aikoinaan

puolivahingossa lähti

samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

-Juha Tapio-Kaksi Vanhaa Puuta-

Olen jossakin postauksessa varmaan sanonut, että täytyy elää siinä hetkessä kuin on. En ole sitä kuitenkaan toteuttanut täysin. Tästä lähin elän oikeasti tässä hetkessä. Kaikki rakentuu tämän ympärille. Rakennamme itse maailmaa. Jokainen omalla kohdallamme. Kaikki pitää kuitenkin kolahtaa itselle, että ymmärtää elämisen merkityksen, oman merkityksen, tarkoituksen elämiselle.

Aamulla herätessäni tiedän, että vieressäni makaa mies, jota rakastan enemmän kuin mitään tai ketään.

Aamulla herätessäni tiedän, että haluan lähteä töihin, koska se on työ jota rakastan.

Aamulla herätessäni haluan tietää, että ajattelen olevani tärkeä ja minulla on merkitys ja todellakin tarkoitus.

Ajatuksia...

Nauttikaa, eläkää ja rakastakaa. Rakastakaa itseänne. Rakastakaa lähimmäisiänne. Eläkää päivä kerrallaan eteenpäin. Eläkää ennenkaikkea.

Rakkaudella huomiseen:

Uusi vuosi 2014

Vanha vuosi on mennyt vuosi ja uusi vuosi on tuleva vuosi. 

Niin...

Mitähän kaikkea tämä vuosi tuo tullessaan. Tuntuu mahdottomalta, että aika kuluu kuin siivillä. Totaalisesti liian nopeaan. Vanheneminen on pahasta! Ikää tulee lisää ja ihminen muuttuu vain kärttyisemmäksi, niinkuin vauvana oli. Ehkä tästäkin ikääntymisestä kuitenkin selvitään ennekuin seuraava tulee jo vastaan. Onhan tässä 364 päivää aikaa valmistautua vanhenemaan.

Meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmia uudeksi vuodeksi. Ainut mikä oli suunnitelma, olin töissä ensin päivällä ja sen jälkeen sitten oli kaikki hiukan avoinna. Käytiin katsomassa kuitenkin klo 18.00 lapsiperheille tarkoitettu ilotulitustapahtuma Kyrön torilla ja oli se kyllä upea kameran jätin kotiin vaihteeksi. 

Sen jälkeen tultiin sitten kotiin ja ystävämme kassaneiti tuli meille ja avopuolisoni vanhemmat. Sain kassaneidiltä kukkakimpun ja arvan josta en voittanut mitää. Appivanhemmilta sain Hello Kitty unipöksyt tai jotkut sen tapaiset. 

Mukavan pehmeän tuntuiset on ainakin en oo vielä kokeillu jalkaan. 
Kahviteltiin ja juteltiin.

Olin aamulla avannut pari muuta lahjaa, jotka jo sain viime viikolla ja toinen oli ihana muurlan minni hiiri kuosilla varustettu keksipurkki, jonka sisällä oli muumi kynttilälyhty - Yhdessä. Lisäksi sain avokin tädiltä käsikorun.

Minulla ei ollut synttärifiilistä vielä ollenkaan, mutta kyllä se sieltä sitten tuli. Mentiin kassaneidin luokse alottelee ja avopuoliso toimi kuskin ominaisuudessa. No ennen vuoden vaihtumista mentiin torille sitten katsomaan 00:00 ilotulitus ja oli sekin upea, vaikkakin jäi aika vähälle, kun ystäviä tuli jokapuolelta halailemaan. Siitä sitten lähdettiin paikallisessa käymään ja siellä oli aivan kaikki. Älytöntä!
 
Sieltä sitten kotiin nukkumaan.

23-vuotias MINÄ!

Tää päivä on menny häärätessä. Tällä hetkellä on kolmas pyykkikoneellinen menossa ja vielä pitäisi neljäskin laittaa talon lämmittäjä! Sitten leikkelin tuossa uusia lorukortteja ja niitä pitäisi sitten tämän jälkeen aloittaa väsäilemään, liimata kartongille ja sitten laittaa laminointikone hurisemaan. Muutamia työjuttuja siis. Sitten kävin maalaamassa toiseen otteeseen yhden oven karmit. 
Sais nekin nyt kuntoon, niin voisin siirtyä seuraaviin ja sitte jo toivottavasti uuteen hommaan. 

Kuva haasteen kuva oli eiliselle se valo joka oli tammikuun ilotulite kuva, valitan kun unohdin sen mainita, tälle päivälle olisi sitten luvassa lumikuva. Mietin kovasti, että mistä saan tähän aikaan vuodesta normaalisti kun on sentään ollut lunta otettua talvisen kuvan, varsinkin kun sitä lunta 
EI OO! 
No päätin, että laitan vuoden 2012-2013 välistä olevan talvikuvan:

Jospa nyt alkuvuodesta tulisi edes vähän lunta, niin olisi tämäkin talvi vietetty. Kevättä ootellessa! ♥

Mutta hei! Tästä tää lähtee kaikki! Vuosi 2014!

Luukku 19.

Tänään on viimein se torstai, jota jo tiistain odottelin. Meni päivä suhteellisen nopiaan lasten kanssa töissä touhuten. Ennen kotiin saapumista, pitipä käydä hakemassa sapuska tarpeet ja tänään tehtiin kirjolohikiusausta jälleen, oli viimeksi niin hyvää. ♥
Riittää viikonlopuksi siitä ruokaa ja alkuviikosta alkaa sitten ne jouluiset ruoat. Ehkä ensi viikon kestää jotenkin. Todennäköisesti aikamoiset turvotukset tulossa!

Tämän päivän kuvan aiheena on perheenjäsen. 
Tänään julkaisen mun rakkaimmasta ihmisestä kuvan...♥ ♥

Rakkaus on kädet, jotka tiukentavat otettaan ympärilläsi.

Huomenna odotettavissa pientä loma fiilistä! Töiden jälkeen mennään miehen enon nimipäiville ja siellä se ilta sitten meneekin parin ihanan tyttösen ja koiruuden kanssa. :) Saas nähä mennäänkö siitä sitten vielä ystäväpariskunnalle pelailee lätkää ja juoruilee. ;)

Luukut alkaa käydä vähiin ihan jokaisella. Enää viisi yötä ja sitten ois aatto. Aika on mennyt todella nopeasti ja toisinaan ihmettelee, että mihin tämän kaiken ajan on tänä vuonna käyttänyt. Tuntuu ihan mahdottomalta, että olisi ehtinyt edes tehdä jotain. Mutta tässä sitä taas ollaan. Yksi vuosi tulee täyteen ja jää taakse. Hyviä muistoja tämäkin vuosi sisällään pitää, mutta harmittaahan se, että vuosi on taas takana päin. No mutta jos ensi vuonna tulisi lisää mahtavampia muistoja. ;)

Enempi on maailmaa kuin ikkunasta näkyy.

Viikonloppu suhahti silmissä valonnopeudella!
Tuli nähtyä pitkästä aikaa ihania ystäviä, tuli ensimmäistä kertaa käytyä Stand Up:ssa (minun ensimmäinen kerta), leivoin pullia pitkästä aikaa, hiukseni saivat uuden värin (parhaimman!♥) ja sain kuulla suloisen pojan nimen. Eli oikein loistava viikonloppu takana!

(Kuvat tulevat kertomaan enemmän kuin minun tuhat sanaa.)

Tänään olen ollut jotenkin todella väsynyt ja tuntenut kummallisia tuntemuksia. Olen iloinen, että sain viikonloppuna jutella ihanaisen ystäväni kanssa viime aikaisista tapahtumista. Näitä viikonloppuja toivon rutkasti lisää! Viikon päästä tähän aikaan ollaan todennäköisemmin PALJON väsyneempiä kuin nyt. Nimittäin Keskustanuorten Liittokokous on käyty siinä vaiheessa tältä vuodelta ja meille on luultavasti valittu uusi puheenjohtaja ja hänelle uusia johtokuntalaisia joukkoon. Jännä viikko edessä ja jännempi viikonloppu.

Minä laitan itseni lämpimän peitonalle ja toivottavasti jossain vaiheessa myös uneen.

Lopussa teille palanen Ismo Leikolaa, jota oltiin siis lauantaina Salon Provinssi teatterissa katsomassa ja oli muuten mahtava show! Suosittelen kovasti!

Litran pullataikina, josta tehtiin sitten
korvapuusteja ja pullapitko!

Perjantaina sain uuden värin hiuksilleni,
josta olen haaveillut jo KAUAN! ♥

Illan fiilikset.. Onneksi sentään on hymyä
hiukan ilmassa, onhan sentään ollut
mahtava viikonloppu!

Ismo Leikola Stand Up Show

Tämä kuva ja me neljä lauantaina ♥ kiitos Johanna ja Tommy! ♥

rakkaudella S

Edistystä

Wou, mikä päivä! Tuli tehtyä remonttia sitten piiiitkästä aikaa ja suht kunnollaki vielä. Olen ylpeä itsestäni ja siitä mihin pystyin! Huomenna homma jatkuu ja torstaina on sitten tiedossa Aura/Raiso/Turku reissu. Pitää käydä muutamia liikkeitä läpi ja hakea tarjouksia. :) Mukava vaihe, vaikka onkin vähän pitkävetinen, mutta on se hienoa löytää kotiin keittiö. Joten työntäyteinen viikko edessä...

Ilta on jo erittäin pitkällä. Ajatukset pyörivät ja pää on särkenyt monta tuntia jo. Pelottaa ajatus sairastumisesta. Asioita on paljon tehtävänä ja viikko on suhteellisen lyhyt aika. Jokseenkin jännittynyt olo. Tuntuu omituiselta kuitenkin. Ajatukset ja yleiset fiilikset ovat siis sekaisin. 

Mietin usein paljon, mutta en kuitenkaan osaa pysyä ajatuksissani kiinni. Mistähän se johtuu? Ympärilläni on kaikki hyvin. Minulla on mies, joka rakastaa ja huolehtii. Minulla on ystävät, jotka ovat minulle hyvin tärkeitä. Minulla on vanhemmat, jotka rakastavat ja antavat tukea minulle. Minulla on siis kaikki hyvin. Miksi siis ajatella niin paljon? Puuttuuko minulta jotakin? Mielestäni ei... Mutta onko se kuitenkaan niin?

Tämä postaus tuntuu olevan tunteita täynnä. Täynnä elämää. Täynnä edistystä. Sisältäen ja kertoen sen, että olen tyytyväinen siihen mitä minulla on, mutta kuitenkin odotellen jotain. Jotain mitä ei ole vielä tapahtunut. Elämä on odotuksia täynnä. Elämä on aikaa täynnä, mutta se aika pitää ansaita. Pitää tehdä töitä sen eteen, että ansaitsee aikaa löytää uusia odotuksia, uusia tuntemuksia ja uusia yllätyksiä. Uusia ystäviä, ihmisiä joihin tutustua. Löytää haaveita, joita on haaveillut. Ja ehkä eniten... Löytää aikaa itselleen. Tutkia itseään ja miettiä mitä elämässään tarvitsee ja mitkä ovat juuri sinun elämäsi tavoitteet. Kukaan muu ei niitä tiedä. Ainoastaan tiedät ne vain itse. Joten mieti... Mitä sinulla on ja mitä sinulta vielä puuttuu. 

Minulta ei puutu tällä hetkellä mitään. Joskus aikaa on ja paljon, mutta sitä ei osaa käyttää oikein. Sitä vain on paikallaan ja nauttii hetkestä. Minulla on elämä ja minä rakastan elämääni. Rakastan jok' ikistä hetkeä elämässäni. Myötä ja vasta mäet ovat takana tai edessä. Niitä tulee ja menee. Niistä opitaan uutta. 

Minä tiedän mitä minä haluan ja aion saavuttaa kaiken sen. Mutta vain sillä ajalla mitä minulle on annettu. Aika on rajallista, mutta kun sen käyttää oikein pystyy tekemään mitä vaan.

Ilta on siis edelleen pitkällä. Päätä särkee edelleen ja tuntuu, että silmätkin alkavat väsyä. Suljen silmäni. Painan pääni tyynyyn. Ajelehdin uneen...