Näytetään tekstit, joissa on tunniste möhis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste möhis. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Ensilumi

Minulle tuli aivan puskista, että tällä viikolla saataisiin nauttia ensilumesta!
Enpä ole kovin seurannut säätiedotuksia saati uutisiakaan, pitäisikö vähän olla ajanhermoilla näissä kahdessa?

No, mutta oli miten oli, Tuukka ainakin on nauttinut lumesta.
Ikkunasta oli jännittävä katsoa, kun maa oli yhtäkkiä valkoinen ja ihmeteltiin taivaalta satavaa lunta.

Olihan sitä ihan pakko päästä ulos! Maanantaina käytiin naapurissa ihmettelemässä yhdessä lunta ja pojat olivat kyllä innoissaan.
Eilen ihmeteltiin kotosalla, pulkan kyydissä!









Joululahjaksi ollaan toivottu vauvapulkkaa, jotta pulkkailu olisi mukavampaa. Toivottavasti saamme nauttia lumesta jouluna ja muutenkin ihan tämä talvikauden ajan. Pienet pakkaset ja lunta, ihan parasta! :)

perjantai 12. lokakuuta 2018

6kk

Meidän mahdottoman ihana, suloinen, vallaton, veikeä, kauan odotettu, niin paljon rakastettu ja elämän iloinen poika täyttää tänään 6kk.

Niin mahdottomalta tuntuu tämä! Aika on mennyt T O D E L L A nopeasti!

Tähän puoleen vuoteen mahtuu paljon naurua, uuden oppimista, huutamistakin, kiljumista myös ja ei sovi unohtaa, että tää pieni mies osaa jo ryömiä ja kiivetä tukea vasten!

Kävimme eilen kuvailemassa tätä suloista poikaa ja mummu oli mukana auttamassa!

Tässä teillekin ihailtavaksi meidän vekkuli poika!





Kuvaus paikkana toimi Pöytyän Kyntäjäntuvan maisemat ja allekirjoittanut otti kuvat.
Ethän kopioi kuvia!








tiistai 9. lokakuuta 2018

P I A N puolivuotias poika

Tulevana perjantaina Tuukka täyttää 6kk. K Y L L Ä ! Puoli vuotta tulee täyteen ja olen vain ihmeissäni siitä, että mihin tää aika on mennyt? Mitä kaikkea on tapahtunut? Vasta me haaveiltiin tästä perheenä olemisesta, nyt kuitenkin takana päin on vaikka mitä, mutta lopulta meillä on tässä ihan mahtavan ihana, suloinen, vekkuli poika!



On se ihmeellistä miten elämä etenee eteenpäin. Muistan monen suusta kuulleeni "pian se jo menee kouluun ja sitten se pääsee jo ripille!", NIINPÄ! Mutta onneksi me saadaan nauttia vielä paljon! Ensi askeleet on näkemättä, liikeelle on lähdetty ryömien, kontausta vasta harjoitellaan hitaasti mutta varmasti, joka paikkaan mihin vain on mahdollista täytyy päästä kiipeämään, meillä osataan istua syöttötuolissa muttei nousta itse vielä istumaan ja kaikki mitä ympärillä tapahtuu on mielenkiintoista. Meillä on ihanan utelias pieni poika, joka ei malttaisi olla P I E N I! :D



Sormiruokailua ollaan myös harjoiteltu ja se tuntuu Tuukan mielestä olevan ihan hauskaa, ainakin kun saa jutella ruoalle kovaan ääneen. :D



Mun on tarkoitus tulevana viikolla vielä ennen puoli vuotis päivää mennä Tuukan kanssa ottamaan kuvia tuonne luonnonhelmaan ja toivon todella, että sää suosii silloin! Olisi ihana ikuistaa syksyisen maiseman kanssa meidän pieni puolivuotias suloisuus! Ja varmasti muutama otos tulee tännekin, kunhan pääsen niihin sitten käsiksi ensin ja ennen sitä saadaan ne otettuakin! :)



Tässä nyt muutama kuva menneiltä viikoilta ja kuukausilta! :) Viimeisin on aika ihana! Vaikka tuosta pojasta ei muuta saa kuin ihania kuvia!

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Lomareissu pienen vauvan kanssa

Päätimme tosiaan kesällä, että teemme miehen kesälomalla reissun johonkin koko perheen kanssa. Mies ei halunnut olla kesähelteillä lomalla, joten menneet elo- syyskuun ilmat olivat parhaat mahdolliset kesäloman pitämiseen ja oli kyllä aika ihanaa olla perheen kesken kotosalla!


Lomareissuun! Luvassa on muuten P A L J O N kuvia!

Ajatuksena oli, että emme kovin kauaksi lähtisi, koska Tuukka on kuitenkin todella pieni vielä ja lentokoneeseen en halua pienen vauvan kanssa lähteä. Laivamatka ei kuulostanut mitenkään huonolta ajatukselta saati sitten matkustaa auton kanssa. Päädyimme sitten naapurimaahan, Viroon. Katselimme erilaisia hotelleja, mutta lopulta päädyimme kerrostalo asuntoon, Airbnb:n kautta. Lomakohde olisi siis Pärnu ja sen hiekkarannat. Omalla autolla laivan kanssa yli ja reissu sujuisi mutkitta! Maanantaista torstaihin varasimme asunnon, kerrostalon ylimmästä (ilman hissiä), ihan sopivan pituinen lomareissu tälle porukalle.

Reissuun lähti mukaan Tuukan molemmat kummisedät ja kyllä heistä oli apua tällä reissulla. Ehditään ihan perheen kesken tekemään varmasti monenlaisia reissuja vielä, mutta nyt oli kyllä onni kun lähtivät mukaan. Oli apukäsiä enemmän paikalla, kun niitä tarvittiin. :)



No mitä sitten pakata itselle saati pienelle vauvalle mukaan?
Tunnetusti minusta kun on kyse, niin pakkaan paljon ja yleensä aika turhaakin mukaan. Tällä kertaa päätin, että enemmän Tuukalle kuin itselle. Sää tiedotuksia seurailtiin pitkin viikkoja ja toivottiin hyviä kelejä. Silti kaikenvaralta pakattiin sadesuojat, paksummat haalarit ja makuupussitkin mukaan pojalle. Koskaan kun ei tiennyt miten ennusteet muuttuisivat.

Pakattiin sitten tietenkin vaunut, turvakaukalo ja vaipat sun muut oletettavasti tarpeelliset mukaan tottakai, mutta vaatetus oli se ongelmallisin. Niitäkin tuli ylimääräisiä mukaan, mutta eipä se haitannut. Parempi varautua, kuin kärsiä kylmyydestä/kuumuudesta. Särkylääke, kynsisakset, nenäfriida, keittosuola, talkki, sinkkivoide ja tops-puikot olivat lähes jokainen käytössä, joten kannatti pakata mukaan. Vaikka paikan päällä oli tietenkin apteekkeja ja kauppoja, niin silti omat on tutut ja turvalliset, vaikkakin keittosuolatipat ostettiin paikanpäältä, kun kotoota ne ehti loppumaan.
Itselle tuli sitten pakattua vain tarpeelliset vaatteet, pyyhe, hygieniatarpeet jne mahdollinen. Mitään ei kuitenkaan jäänyt uupumaan, vaan kaikki tarpeellinen oli otettu mukaan. Jopa kaikilla oli passit mukana! :D


Reissu alkoi kokonaisuudessaan oikein hyvin! Kotoa lähdettyämme ja toisen kummisedän noudettuamme, Tuukka nukkui Helsingin satamaan asti. Laivassa sitten otettiin pienet unet kantorepussa ja se on muuten ollut oikein hyvä hankinta ylipäätään! Tuukka tiesi matkalla, että jos ei unta muuten saanut päivällä, niin äiti kun nappasi kantoreppuun, niin unikin alkoi maistua hyvin.

Tallinnan päässä Tuukka otti unet pienen ravintolan nojatuolissa ja se oli aika suloista. :)

Matka Pärnuseen sujui sitten muutamalla pysähdyksellä. Tuukka ei nukkunut matkalla, mutta eipä se haitannut. Onneksi ei ollut mikään kiire, kun olimme sopineet saapumisemme iltapuolelle joka tapauksessa. Ylipäätään automatkat Tuukan kanssa sujui mukavasti. Ainoastaan Suomen päässä, Helsingistä pois lähtiessä, Tuukalla oli niin kova uni, ettei malttanut saada unesta turvakaukalossa ollenkaan. Lopulta pienten sylittelyjen jälkeen kotimatkakin sujui unisissa tunnelmissa.


Ruokahan oli tämän reissun tärkein! No ei sentään, mutta kuvat jotenkin painottui aikalailla upeisiin annoksiin joita sai syödä. Tuukka sai reissulla tyytyä äidin tarjoamaan ruokaan ja se jos mikä on parasta! 

Kävelimme päivien aikana yllättävän paljon. Autolla kuljimme ainoastaan, kun lähdimme kauemmaksi kaupoille. Asuntomme liki oli pieni kauppa ja sieltä hoidimme meidän aamupala ja iltapala tarpeet, sekä pienet herkut. ;)

Eikä sovi muuten unohtaa! Pakattiin tottakai leluja Tuukalle mukaan! Pari leikkipeittoa ja sitten erilaisia helistimiä ja lähinnä Tuukan mieluisia leluja, kun emme osanneet ajatella löytyisikö paikan päältä mitään. Tuukalle mieluinen lomapaikan lelu oli pallo, jonka perään hän sitten lähtikin yks kaks ryömimään heti toisen lomapäivän aamuna. Oli meillä kaikilla ihailemista ja varsinkin isille ihana ajankohta, kun oli loma juuri alkanut ja näki kun pieni poika pääsi ensi kertaa liikkeelle.


Tuukka viihtyi mukavasti vaunuissa ja välillä pääsi myös jaloittelemaankin. Pärnun hiekkarannalla päästiin kaikki vilvoittelemaan meriveteen jopa Tuukka sai kastella varpaansa sinne. Oli aika kylmää, itse en uskaltautunut uimaan mutta mies ja toinen kummisedistä lähti sitten polskimaan. Me loikoiltiin rannalla ja Tuukka nautti merituulessa pitkät unetkin.







Onnellinen pieni mies!

Ajatus pienen lapsen kanssa matkustamisesta voi kuulostaa hurjalta, mutta minun mielestäni reissaaminen onnistuu oikein hyvin, jos mukana on kaikki tarpeellinen ja muutama muukin apukäsi, kuin vain äiti ja isi! Näin me ainakin todettiin, että oli mukava, kun apuna oli kummisedät ja matka oli kyllä oikein onnistunut! Tuukka ehtii meidän kanssa reissaamaan vielä monet kerrat ja me ehditään perheen kesken reissaamaan varmasti kyllästymiseen asti!
Suurimpana ehkä nousee tästä matkasta se, että varautuu vaan kaikkeen mahdolliseen. Itsensä, mutta varsinkin pienen vauvan kohdalla! Parempi olla paljon kaikkea mukana, kuin se että iskisi paniikki, kun jotain tapahtuu!


On se ihana saada vauvakirjan väliin jo ensimmäisestä matkasta kuvia ja kirjoituksia mitä kaikea matkalla tapahtui! Ja ehkä Tuukkakin tykkää vanhempana lukea mitä pienenä on tullut tehtyä. ;)

tiistai 4. syyskuuta 2018

Aika rientää

Huomasin tuossa juuri, että en ainuttakaan postausta kirjoittanut elokuussa, hups! 
No mutta onneksi se ei ole niin tarkkaa. Itseäni kuitenkin harmittaa, kun olisi ihana kirjoittaa teille, mutta tuntuu etten saa jutun aiheesta kiinni, kun olisi sellainen hetki.

Nyt kuitenkin aion kertoa teille mitä meille kuuluu näin melkein 2kk jälkeen. :D

Tuukka on oppinut ryömimään! Miten suloinen näky toinen on, kun kovalla kiireellä menee eteenpäin ja pian on aivan hikinen, kun huhkii niin kovin. Olimme lomareissulla, kun Tuukka meille tempun näytti.
Reissusta kirjoittelen myöhemmin, lähinnä millaista oli matkustaa pienen miehen kanssa - mitä ottaa kotoa mukaan ja mitä hankkia paikan päältä. :)



Tuukka täyttää pian 5kk, siis VIISI kuukautta! Aika rientää oikeasti niin nopeasti!
Muutama viikko takaperin käytiin isännän kanssa Cheekin keikalla ja silloin Tuukka oli ensimmäistä kertaa lähes 12h ilman meitä ja lähinnä ilman äitiä. Pullon oli huolinut onneksi hyvin, pientä harmistusta oli tullut, mutta onneksi äiti pyykkää harvemmin, niin oli saanut helpotusta äidin paidasta. Oli se aikamoinen tunne itselle jättää yhtäkkiä moneksi tunniksi pieni kotiin, mutta luojan kiitos kaikki meni paremmin kuin hyvin!

Täytyykin jakaa teille Cheekin keikasta tunnelmia myös tänne. Oli se aika uskomaton! Monen jännityksen ja harmituksen jälkeen, kuitenkin päästiin sinne ja onneksi päästiin! Kyllä sitä oli ihan erilainen katsoa uusintana tvstä ja sitten kuitenkin ajatella, että mehän oltiin tuolla oikeasti! :D

Nyt kun tässä pohdin ja kirjoittelen, niin koko ajan hoksaa, että mistä ootte jääny paitsi. Tuukasta aion kirjoitella vielä paljon ja nyt kun aloitellaan kiinteiden maistelu urakalla, niin täytyy niitäkin tunnelmia jakaa tänne. Jää itselle muistiin myös eritavalla.

Nyt muutaman luonnoksen kimppuun ja ollaan kuulolla! Kahvia kitaan myös, kun pienimies päätti puoli seitsemän jälkeen, että harmittaa nukkua, niin ollaan sit oltu tovi pystyssä. Onneksi pienimies meni pienille unille ulos kuitenkin jo!





perjantai 13. heinäkuuta 2018

3kk

Uusi virstanpylväs on saavutettu! Tuukka on 3kk jo! Mihin tää aika on mennyt? Mitä tässä ajassa on tapahtunut?


Kolme kuukautta takaperin sitä oltiin laitoksella ja vietettiin yhteistä ensimmäistä päivää sinun kanssa. Oltiin vietetty yhteinen yö ja alettu tutustumaan toisiimme. Isi meni töihin siksi päiväksi, mutta illalla tuli meidän luokse. Se oli aikamoinen alku. Olin ihan ihmeissäni miten pieni olit ja niin suloinen. Miten elämämme oli muuttunut. Sinua oli ihana vain ihmetellä ja kun itkit, en tiennyt mitä kaipasit. Hellyyttä ja ruokaa osasin antaa ja niitä sinä lopulta tarvitsit vain. Edelleen kaipaat paljon syliä ja sitä tulet meiltä molemmilta paljon saamaan! Äidin ja isin minimies.



Nyt sinä tuhiset sohvalla ja mitähän mahdat oikein pohtia? Tai mistä mahdat uneksia? 

Kolme kuukautta ollaan harjoiteltu kaikenlaista. Tuukka osaa ottaa lelusta kiinni ja viedä suuhun. Kaikkea on kiva maistaa, jopa äidin hiuksia! Osaat jutella jo aivan valtavasti. Sinusta tulee niin seuraihminen, ettei varmasti toista ole. Onneksi äiti ei vielä ole tylsää seuraa! ;) 
Hän osaa seurata katseellaan ja on todella tarkkaavainen mitä ympärillä tapahtuu. Hän huomaa, jos lähettyviltä lähdetään toiseen huoneeseen tai vain pois näkökentästä.



Hän osaa kannatella päätään erittäin hienosti ja olisi mielellään halukas jo liikkeelle. Jaloilla saadaan ponnistettua vauhtia, jos alusta vain on sopiva. Hän osaa vetää lelut luoksensa ja tutkia niitä. Hän jaksaa leikkiä pitkiä aikoja omissa oloissaan ja tuntuu nauttivankin niistä. Kaikelle vastaantulevalle jutellaan, jos halutaan vain sylissä liikkua.

Tuukka tykkää kun lauletaan ja halutessaan, hän myös laulaa omalla tavallaan mukana. Hänet saa nauramaan, kun kutittaa kyljistä tai vain vähän hymyilee. Myös suukottelut on Tuukasta kivoja.

Hän osaa myös halutessaan kääntyä selälleen ja vatsalleen. Molemmat vaativat harjoittelua, mutta hienosti ne alkaa jo sujumaan.



Kaiken kaikkiaan, meillä alkaa olemaan aika iso poika jo ollakseen vasta kolme kuukautta.
Neuvolassa oltiin ihmeissään, miten paljon poika osaa ja miten oppiva hän on. Olen iloinen, että meidän höpötys tuokioista, leikki tuokioista ja kaikesta mitä ollaan touhuiltu, on ollut hyötyä ja tulee olemaan!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Äitiys

Mitä äitiys minun mielestäni on?

Olen monesti pohtinut, paljon ennen Tuukan syntymää, että onko minusta oikeasti äidiksi. Mitä se on ja miltä se tuntuu? Olenko edes valmis siihen? Kysymyksiä äitiyteen on PALJON ja nyt huomaan, että kokemalla niihin saa vastauksia. Vaikka sitä on lasten kanssa työskennellyt jo tovin ja aina haaveillut omasta perheestä, niin kyllä ne haaveilut ovat ihan jotain muuta kuin mitä todellisuudessa tää äitiys on.
Paljon on vielä edessä, mutta tämä alku on ollut mieletöntä menoa.
Imetyshormonit vievät voimia ja saavat aikaan milloin millaisiakin fiiliksiä. 



Mitä se äitiys on?

Äitiys on tällä hetkellä ruokavaununa olemista, lämpimän sylin tarjoamista, unilauluja, katsekontakteja, juttu tuokioita, leikkihetkiä, kädestä kiinni pitämistä ja joka päivä uuden oppimista. 
Äitiys on myös paljolti sitä, että huolehtii enemmän ja enemmän kaikista muista paitsi itsestään.
Olen aina ajatellut ensin kaikki muut ja sitten vasta itseni. Nyt vielä vähemmän ajattelen itseäni.


Miltä äitiys sitten tuntuu?

Rakkaudelta. Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Itse koen sen suurena rakkauden tunteena. Tää tunne valtasi mun kehon, kun kuulin pojan äänen ensi kerran leikkaussalissa. Saan sen tunteen edelleen mieleeni ja ne kyyneleet jotka silloin tirautin, voi sentään...

Äitiys tuntuu hennolta kosketukselta. Lämpimältä, voimia tuovalta halaukselta. Isolta märältä suukolta poskelle.

Äitiys on aika mahtava tunne. Vaikka alku on ollut vähän haastavamapaa, olen silti onnellinen tuosta minimiehestä, joka jaksaa hymyilyttää meitä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Hänen naurunsa saa oman mielen kyllä hymyilemään. Ja häneen rakastuu kyllä joka päivä enemmän ja enemmän. En yhtäkään hetkeä vaihtaisi pois, en mistään hinnasta!




















Olenko ollut valmis?

Tämä kysymys on edelleen vaikea. Toisinaan tunnen, että "tämähän menee kuin heittämällä ja ihan helpolla", mutta sitten on niitä hetkiä, kun tuntuu ettei omat voimat riitä tai lähinnä omat keinot ei riitä. Kuitenkin oma puoliso muistuttaa useasti, kuinka vahva äiti olen. En osaa ajatella siinä kohtaa sitä, kun sitä eniten tarvitsisi, mutta näin jälkeen osaa arvostaa sitä, minkälaisia sanoja tuo ihana mies suustaan päästää. ♥ 

Ehkä sitä joka päivä vaan kasvaa tähän uuteen "ammattiin" ja niinhän se kuuluukin. Ei sitä kukaan ole seppä syntyessään tai niinhän sitä ainakin sanotaan. Kyllä itse olen sitä mieltä, että jos tätä ei itse koe, ei sitä voi arvostella tai ajatella edes ennen.




keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Arki

Ennen arki oli sitä, että herättiin aamulla molemmat kellonsoittoon. Puettiin, syötiin aamupala, pestiin hampaat ja lähdettiin töihin. Iltapäivällä tultiin kotiin, jompi kumpi nappasi matkalla postin, tehtiin ruokaa, syötiin ja jatkettiin iltaa kotihommissa tai sitten lähdettiin käymään jossain. Lopulta illalla/alkuyöstä nukkumaan ja seuraavana aamuna sama.

Nyt arki on sitä, että toinen meistä nousee aamulla töihin ja toinen jää kotiin.

Niin se arki muuttuu, pienen perheenlisäyksen myötä. Olen aina tiennyt, että ei se arki tule täysin samanlaisena pysymyään. Tykkään tästä arjesta, viikonlopuista eniten, kun saadaan koko perhe nousta yhdessä ylös.
Luksusta on, jos saadaan syödä aamupalaa yhdessä tai sitten päivällistä yhdessä.




Viikolla arki menee aikalailla tähän rytmiin.
Tuukka herää siinä 9 maissa viimeistään (nyt muutamana päivänä rytmi ollut erilainen, kun pieni ollut vähän kipeä). Aamulla vaihdetaan vaippa ja vaatteet. Äiti syö aamupalaa joko heti seuraavaksi tai sitten Tuukka aloittaa ensimmäisten aamupäikkyjen hakemisen jo. 9:30-10:30 aikoihin Tuukka menee ensimmäisille päiväunille ja nukkuu 30min-2h, riippuen miten yökin on mennyt. Tuukan nukkuessa, äiti hoitaa kotitöitä ja muita omia juttuja, kuten tämän blogin päivitystä. ;)
Tuukan heräiltyä päästään vaipan vaihtoon ja leikkimään. Ruokailut menee siinä ohessa. Tuukalla ei ole sinäänsä minkäänlaista rytmiä vielä, mutta pikkuhiljaa sekin sieltä kehkeytyy.
Iltapäivällä voidaan nukkua toiset 30min-2h unet tai sitten nukutaan 15-30min unia muutamassa erässä. Jokainen päivä on vähän erilainen ja riippuu myös siitä ollaanko menossa jonnekin.





Päivällä tehdäänkin sitten ruokaa yhdessä tai äiti yksin. Tuukka leikkii leikkimatolla ja kova keskustelu käy ruoanlaiton ohessa. Meidän talossa ei ole hiljaista! :D
Eikä se edes haittaa.
Välillä on todella pelottavaa, kun on pitkään kovin hiljaista, onneksi on radiot ja spotify!
Tvtä pidän päällä, kun on siihen itselle aikaa päivällä, eli aika harvoin. :D

Päivä kääntyy kohti iltaa ja isäkin on tullut töistä. Mahdollisesti saadaan syödä yhdessä ja Tuukka loikoilee omassa tuolissaan tai sitten toinen syö ensin ja toinen leikkii Tuukan kanssa. Tämäkin vaihtelee päivittäin! Päivällisen jälkeen onkin sitten reissujen tekoa tai sitten leikitään kotona tai Tuukka menee vielä unille ja isä ja äiti siivoilee nurkkia. :D

Ilta kun kääntyy myöhäisempään, niin aletaankin sitten yöunille. Tuukka menee viimeistään puolilta öin unille. Nyt reilun viikon verran ollaan menty 21-22:30 nukkumaan, mutta sekin lienee vaihe. Tuukka oppii koko ajan paljon kaikkea ja iltaisin häntä eniten harmittaa unille meneminen. Päivisin on samaa ollut havaittavissa, mutta onneksi antaa periksi jossain vaiheessa ja jaksaa sen jälkeen touhuilla taas pitkään.

Kun ilta kääntyy yöhön ja äiti ja isäkin menee nukkumaan, niin Tuukka saattaa jo heräillä yhden maissa yöllä tai sitten vasta lähempänä viittä, riippuen siitä milloin on mennyt unille. Nyt viime aikoina ollaan nukuttu tosi lyhyitä pätkiä, mutta eiköhän sekin tasaannu taas, kun päästään tämän vaiheen yli. Öisin heräillään sitten 2-6 kertaa syömään, vaippa vaihdetaan pariin otteeseen. Alkuun vaippaa sai vaihtaa useammin, kun tuntui ettei mikään vaippa pidä pojan pissamääriä. :D
Yöt meneekin sitten vähän miten sattuu. Äiti nukkuu miten sattuu ja heräilee vaikkei Tuukka heräisikään. :D Niin vaihtelee vielä nekin.

"Minähän en makuuasennossa viihdy!"
Arki on kuitenkin muuttunut siitä mitä se ennen Tuukkaa oli ja pidän todellakin tästä arjesta. Joka päivä näkee uutta, kun toinen kasvaa ja opettelee tähän maailmaan tottumista. Me osataan jo hienosti tarttua leluun ja pitää siitä kiinni. Varpaat kiinnostaa kovasti, muttei vielä yletä ottamaan kiinni. Kaiken voisi viedä suuhun, jos vaan kaikesta saisi oikeanlaisen otteen ja tähdättyä oikea käsi suuhun. Masullaan ollaan paljon ja kiinnostusta kääntymiseenkin löytyy. Pää nousee mahtavasti ääntä kohti ja mielellään loikoillaan masullaan. Myös liikkeelle lähtöä yritetään kovasti! 
Tuntuu, että kasvu tapahtuu todella vauhdilla, mutta eipä sillä, ensi viikolla me juhlitaankin jo 3kk päivää.


Tälläistä arkea meillä vietetään tällä hetkellä. :) 
Kirjoittelen uudelleen arjesta, kun se saa enemmän pysyvyyttä esim. päiväunien suhteen.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kaksplus - Sairaalakassi

Odotusaikana minulle linkattiin facebookissa juttu, jossa etsittiin mukaan erilaisia sairaalakasseja.
Olin aikaisemmin jo kirjoittanut jutun omasta sairaalakassistani ja tämä osui sitten sopivasti. Ystävät ehdottivat ja oma mieskin sitten sanoin, että hakisin mukaan. No minäpä sitten hain mukaan ja pääsin!

© Kuvaaja, Suvi Elo

Päivä oli sateinen ja vähän kolea, kun odotin toimittajaa, Oili Urmas, ja kuvaajaa, Suvi Elo, saapuvaksi.
Olin leiponut -ton piirakkaa, josta on luvassa postaus vielä.
Meidän laskettu aika oli 1.4.2018 ja sen myötä jutun tekemisen kanssa kiirehdittiin, vaikkakin meille tultiin juttua tekemään vasta 5.4 ja olin hyvin kasassa vielä silloin. Viikon päästä oltiinkin sitten synnyttämässä, mutta niin Oili sanoi, "ennen ei ole lupaa synnyttää, ennekuin tämä haastattelu on hoidettu." ja niinhän siinä kävi. :)



Oli ihana päästä kameran eteen, vaikka tiesin että jälkeenpäin kuvien katsominen voisi saada silmät suuriksi itselleni. Ja no onhan sitä muutosta tullu! :D Ei enää ole noin pyöreät kasvot saati sitten tuo vatsa! Miten sitä välillä tunteekaan hentoisia haamu potkuja ja se jos mikä hämmentää, kun tuo pieni mönkii tuossa kainalossa kuitenkin!

© Kuvaaja, Suvi Elo

Tuukka on vatsassa jo siis tullut julkkikseksi. Varmasti jonain päivänä poika tulee nauramaan äidilleen, kun kaiken maailman juttuihin sekin menee mukaan.

Suuri kiitos Kaksplussalle ja kuvaajalle kokemuksesta!
Kuvat sekä lehti jäävät muistoksi tästä kokemuksesta, josta on mukava jutella, kun joku asiasta kysyy joskus. Täytyykin pitää silmät auki, sekä korvat, josko tulisi vastaan joku muu mahdollisuus näin kun Tuukkakin on jo maailmassa. ;)

© Kirjottaja, Oili Urmas Kuvaaja, Suvi Elo

Juttu on luettavissa edelleen digilehtenä tai sitten jos kotoa sinulta löytyy, niin huhtikuun lehdestä 
Kaksplus 4/2018.