"huutaa hoosiannaaa!"

Aamulla kello soi 06:30. Sammutin kellon ja silmäni suurenivat. Järkyttävä isku! Laitoin käden takaisin samalle paikalle missä oli, ennenkuin aloin sammutamaan herätystä. Yritin kääntää kylkeä, tuntui viiltoa. Miten ihmeessä pääsen sängystä ylös? Miksi juuri nyt? 

Tuntui aivan järkyttävältä yrittää edes nousta saati sitten ajatella nousemista. Hetken kuitenkin pyörittelin silmiäni ja päätin, että nostan itseni ylös. Pääsin! Seistessä ei tuntunut kipua. Otin askeleita. Ei tuntunut pahalta. Vaatekaapille päästyäni, yritin alimmalta hyllyltä ottaa sukkia, TUSKAA! Onnekseni tein mahdollisimman nopeasti tämän ja selvisin. En ole ottanut lääkettä, se ei ole koskaan auttanut selkääni. Olen yrittänyt venyttää, mutta turhaan. Kun seison, jännitän selkää, kun istun, jännitän selkää. Ei kumartumisia. Järkyttävää! Tänään oon ollu ihan täysin rautakankena. Ja se näyttää järkyttävältä. 

Ehkä mä saan itseni vielä kuntoon. Tai tuon selän! Ei tässä nyt muuten mitään, mutta ois kyllä pakko päästä tekemään remonttia. Ja tänään se nyt sitten jää väliin! En voi mennä sinne tapattamaan selkääni, varsinkaan kun pitää vielä päivät olla töissä. Ehkä tää nyt rauhottaa ja rentouttaa. 

Nyt oottellaan, että ystäväpariskunta tulis pitkästä aikaa kyläilemään ja kattomaan mitä me ollaan aikaan saatu. :) ♥ Piristystä tähän iltaan!