Rypäleraskaus

Olen teille aikoinaan luvannut kirjoitella mitä meille muutama vuosi sitten tapahtui. Kuitenkaan silloin en saanut ajatuksia kirjoitettua julkisiksi. Edelleen minulla on luonnoksissa monta erilaista postausta valmiina julkaistavaksi, mutta ajattelin tehdä niistä yhteenvedon...

Se mitä seuraavaksi teille kerron, on ollut todella vaikea asia käsitellä ja edelleen sen ajatteleminen tuntuu erittäin tuskalliselta, vaikka meille on annettu ihana poikamme, Tuukka.

 

Syksyllä/talvella, 2015, odotimme toistamiseen pientä, mutta todella suurta ja mullistavaa ihmettä saapuvaksi.

Elokussa 2015 tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Olimme erittäin onnellisia ja valmiita tulevaan, vaikka 2016 syksylle olimme päättäneet hääpäivämme, totesimme silloin, että häät suunnitellaan sitten tämän mukaan.
Kuitenkin tämä päätyi keskenmenoon. Tämä keskenmeno hoidettiin lääkkeellisellä tyhjennyksellä. Sen jälkeen alkoi muutamien viikkojen ahdistus ja suru. Vaikka tiesin, että tämä ei ole maailmanloppu, mutta kukapa haluaa kokea keskenmenon?

Loka- marraskuun vaihteessa plussasin uudelleen. Kyllä melko nopeasti tulin uudelleen raskaaksi. Saimme aikaisemman keskenmenon vuoksi varata tähän varhaisultran, joka tehdään 7 raskausviikon tienoilla. Kun pääsimme ultraukseen, ei lääkäri löytänyt silloin sykettä, muttei antanut vaipua epätoivoon vaan saimme viikon lisäaikaa.

Lisäaika ei auttanut asiaan, vaan jouduin sitten kaavintaan. Raskaus oli keskeytynyt.
Olin hurjan onneton, surullinen ja vieläkin saan tunteet joita silloin koin. Ei sitä vaan pysty olemaan sinut sellaisen asian kanssa.

-----

Toimenpide silloin sujui suunnitellusti ja toipuminen myös melkein. Neljä päivää kaavinnasta alkoi kirkas verinen vuoto, josta tiesin heti, ettei asiat ole niinkun niiden pitäisi ja olin oikeassa.

Tutkimuksiin pääsin silloin samana päivänä ja silloin annettiin tiedoksi rypäleraskaus.
Lääkärin tutkittua ja kerrottua, että tämä mola on koko kohdun täyttänyt (5cm*5cm*2,5cm), hän soitti kiireellisesti tyksiin, jotta seuraavana päivänä olisi uusi toimenpide.

Rypäleraskaus (mola hydatidosa) on istukan sairaus, jossa istukan nukkalisäkkeet turpoavat rakkulamaisiksi. Kohdussa on rypälemäisesti turvonneita nukkalisäkkeitä, mutta ei sikiötä. Hoitamattomana rypäleraskaus voi tunkeutua kohtulihakseen (invasiivinen mola). Noin yksi tuhannesta raskaudesta on rypäleraskaus.

Rypäleraskauden riskitekijöitä ovat ikä (yli 40 vuotta tai alle 20 vuotta) ja aiempi rypäleraskaus. Tauti on selvästi yleisempi Aasiassa kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa todetaan vuosittain noin 60 rypäleraskautta.

Saimme lähetteen uuteen kaavintaan. Se olikin reissu, jota ei unohdeta! Muistan kuinka tuskissamme odotimme minun vuoroani kaavintaan, joka lopulta päätettiin olla tekemättä. Yhden vuorokauden ajan olin syömättä ja juomatta. Sain kuitenkin tipan, joka sitten ei päästänyt minua kuivumaan. Tunsin kyllä oloni erittäin hylätyksi, kun missään kohtaa ei annettu ajatustakaan sille, koska olisi minun toimenpiteeni vuoro. Mies kulki Turussa sen päivän ja odotti vain soittoani. Viimein kun lähdettiin kiireen vilkkaa leikkaussaliin päädyttiin olla tekemättä kaavinta, kun huomattiin molan kasvaneen aivan kohdun takaseinämään ja sen poistaminen olisi tuottanut suuren verenhukan, jonka seurauksena minua ei tässä välttämättä enää olisi.
Tunsimme molemmat suurta vihaa tässä vaiheessa hoitohenkilökuntaa kohtaan. 

Sairaalassa vietettiin kaksi päivää ja tuli sitten käytyä yhdessä sun toisessa tutkimuksessa. Inhottavinta oli, kun aamulla sinut tullaan hakemaan keuhkokuville, etkä tiedä syytä siihen. Lopulta, samaisena päivänä, minulle kerrottiin, että kaikilla tutkimuksilla katsottiin ettei kasvain ole levinnyt muualle. Tilanne käytiin läpi erittäin rauhallisin ja maltillisin mielin. Minulle kerrottiin miten tulemme toimimaan seuraavaksi. Hoidot aloitettaisiin samana päivänä ja pääsisin illalla kotiin. Olin onnellinen kotiin pääsystä, mutta kaikki muu olikin jotain aivain muuta.
Myöhemmin kävin varjoainekuvauksessa sekä pään magneettikuvassa ja molemmat tutkimukset selvitin puhtaasti läpi.

Näin jälkeenpäin olen huomannut, miten hoidot vaikuttivat muutenkin minuun.
Laihduin huimasti, en tarkoituksella, mutta stressi ja lääkkeet saivat sen aikaan.

Minulle annettiin sytostaattipistoksia joulukuusta 2015, kesälle 2016 asti. Kahden viikon välein, joka toinen päivä ja joka toinen päivä tabletti lieventämään pistoksen haittavaikutuksia. Se oli aikamoinen puoli vuotta. Raskaushormoniani (HCG) tarkkailtiin seuraavan puolen toista vuoden ajan, jotta se pysyisi alle 1.
Mola kun todettiin, oli arvot 30 000 paikkeilla.

Alku oli rankka, olin väsynyt ja aivan jossain muissa maailmoissa, kuin monet kuvitteli. Onnekseni omistan erittäin huumorintajuisen miehen, joka sai minulle hymyn huulille, vaikka tunsimme molemmat surua. TYKS tuli erittäin tutuksi ja sen hoitajat. Voin olla kuitenkin kiitollinen minua hoitaneista hoitajista. He olivat erittäin empaattisia ja osaavia työssään. He antoivat myös vihreää valoa tulevan suhteen. Olenkin pohtinut, pitäisikö käydä näyttäytymässä pienen miehen kanssa ja kertomassa kuulumiset heille...?


Monet ajattelee kaiken olevan todella yksinkertaisen helppoa. Itselle kuitenkin on tullut selväksi, että mikään ei todellakaan ole helppoa. Sitä on alkanut elämään kaiken tämän jälkeen aivan eritavalla, päivän kerrallansa, melkein tunnin kerrallansa.

Olin hoitojen alussa sairauslomalla pari kuukautta, koska työnteosta ei tullut mitään. Ajatus lasten kanssa työskentelemisestä tuntui pelottavalta ja erittäin surulliselta. Siskoni lapsista sain jonkinlaista voimaa, vaikka heitäkin kun kävin katsomassa tunsin suurta surua ja mietin vain, saanko kokea tuota äitiyden tunnetta koskaan. Työpaikalla yritin käydä niin, etten nähnyt lapsia. Palattuani töihin, huomasin kuitenkin sen olevan jonkinlaista terapiaa, vaikka alkuun, monesti, juoksin vessaan, ihan vain siksi ettei kukaan nähnyt suruani. Muutama työkaveri huomasi nopeasti tämän, mutta ymmärsivät ja antoivat onneksi aikaa sulautua takaisin omaan työhön ja sen panokseen.

Käsittämätöntä, että olen nyt tässä, koska ne ajatukset ja tunteet tulee pintaan sykähdyksinä kirjoittaessani...

-----

On uskomatonta ajatella, että meille on siunaantunut niin suloinen pieni poika.
2015 vuonna ei sitä osannut edes ajatella, että koska tämän onnen saisimme edes kokea. Nyt se kaikki on tässä ja vaikka välillä huudetaan kilpaa, niin sitä se tulee varmasti olemaan vielä kun poika on täysi-ikäinen. En sekunttiakaan vaihtaisi pois! Olen ikionnellinen kaikesta ja kaikista!
Molempien perheet saivat tietenkin alussa jo tietää tilanteen, muutamalle ystävät myös kerrottiin. Heidän tuki ja ymmärrys on ollut uskomatonta ja kaikille täytyy antaa suuri kiitos!
Suurin tuki on tullut kuitenkin aviomieheltäni! En osaa edes sanoiksi pukea sitä, miten onnellinen olen hänestä. Itse kun olen oikea tunne hirviö, niin hattua nostan hänelle, kun on jaksanut mun itkupotkut ja edelleen jaksaa! ♥ Kiitos Rakas! ♥

-----

Nyt Tuukan jälkeen odottelemme vastauksia tulevasta. Synnytyksen jälkeen istukka lähetettiin patologin tutkimuksiin, jotta katsotaan ettei siitä löydy aiheita uudelle kasvaimelle. Itse olen voinut hyvin, vaikka pelännyt aina silloin tällöin. HCG otettiin 6vk synnytyksestä ja jälkitarkastuksessa sain tietää, että se on hyvin matala, sen puolesta jo uskaltaa ajatella, että kaikki on hyvin.
Nyt odottelemme patologin tuloksia ja sen mukaan suhtaudumme tulevaan.

Tuukka on meidän pienisuuri ihme, johon me nyt panostamme! ♥

1+1=3

Tästä on tiedetty jo tovi, mutta ajattelin nyt kirjoittaa siitä täällä.
Viime postauksesta on todellakin aikaa, ylipäätään ei leivonnaisiin liittyvistä postauksista. :D
Nyt sitten päätin avata teille meidän elämää, pitkästä aikaa.

Perhosia lenteli vatsassa, kun heinäkuussa odottelin naistenpäiviä saapuvaksi. Eipä niitä sitten kuulunut ja päätin tehdä testin. Pelkäsin aivan mielettömästi!

Muistan miten onnellisen tunteen sain, kun testiin tuli se kauan odotettu plussa. Sen jälkeen iski pelko. Sain saman viikon aikana soitettua Tyksiin meille varhaisultra aikaa ja odotimme sitä jännittyneinä. Muistan miten ne viikot menivät hitaasti ja asiasta ei uskaltanut puhua laisinkaan.

Itse huomasin, että häämatka oli saanut kropan muodon muuttumaan, jotenkin toivoin salaa, mutta en puhunut ääneen.

Vihdoin koitti päivä, jolloin pääsimme ultraan. Pelkäsin aivan kamalasti. Olin valmistautunut pahimpaan, mikä tuntui hirvittävän pahalta. Vastassa oli onnekseni tuttu hoitaja. Vastaanotolla oli rauhallinen tunnelma ja mies oli tottakai mukana. Hetken aikaa kesti, ennenkuin ultraaja käänsi meille näytön ja näytti miten pienen, pieni sydän löi mahdottoman lujaa!
Emme vielä kuulleet sitä, mutta selvästi näimme, miten nopeasti siellä jumpsutti.
Olin valtavan onnellinen! Ja olen edelleen.

Siitä on nyt sitten 5 kk aikaa. :) Tällä hetkellä porskutellaan rv 27 ja kaikki on sujunut hyvin.
En oikeastaan ole kokenut minkäänlaisia raskausoireita. Siltä osin olen säästynyt. :D Vaikka kovasti toivoin kaiken mahdollisen, jotta tiedän oikeasti olevani raskaana. Nyt kun viikkoja on enemmän ja viimeinen kolmannes lähenee, huomaan todellakin olevani raskaana! Saa todella miettiä, mitkä vaatteet kaapista menee vielä päälle. :D

Kuvan neliapila löytyi samalla viikolla, kun saimme plussan. Meidän onnen apila ♥

Vauvan kohdalla hankintalista on vielä melko avoin. Emme tiedä sukupuolta, koska emme halunneet tietää. Tähän asti "hankittuna" on äitiyspakkaus ja miehen saama isyyspakkaus sekä pinnaäsnky on, mutta se kaipaa vielä tuunausta. Siinä menee rattosasti aika, kun pääsen sen kimppuun. :) Myös muutamia vaatteita on jo kaapissa. Yhdistelmävaunut, turvakaukalo ja telakat ovat seuraavaksi listalla ja onneksemme olemme jo mukavan oloiset löytäneet. :) Voin kirjoitella postauksia erikseen liittyen hankintalistaan jahka sen kimppuun paremmin tässä pääsee.

Nyt kuitenkin tämä pullantuoksuinen tuleva äiti lähtee oikomaan jalkojaan vielä hetkeksi. Illalla on tiedossa syntymäpäiväkahvien viettoa, tulevana sunnuntaina oikea päivä! :D
Kyllä! Tässä ehtii vanhenemaan vielä, ennenkuin pikkunen "möhis" syntyy.

Ollaan kuulolla! :)

Viimeinenkin...

Näin se vaan on, että vuodet vierii ja ajat muuttuu... ♥
Pikkusiskon konfirmaatiopäivä oli eilen kera oikein mukavien juhlien. :)

Onneksi on olemassa kamerat, joilla saa ikuistettua monta ihanaa hetkeä tulevaisuuteen. Nimittäin muutama sata kuvaa tuli taas otettua, eikä yhtään haittaa! :) tosin, mun täytyy uus kovalevy ostaa meille, jotta saadaan kaikki kuvat mahtumaan. :D

Perjantaina olin jo järjestelemässä vähän juhlatunnelmia vanhempieni luona. Mutta vasta lauantaina oltiin oikein kunnolla häärämässä. Kukka-asetelmat, ruoat, pöytien järjestys, kaikki muu mahdollinen tarjottava ja kaikkea mitä vaan mahtoi ollakkaan niin laitettiin kuntoon. Eilen aamulla sitten pääsin laittamaan pikkusiskoni kampauksen ja meikin kuntoon. Ja ilmeisesti oli aika tyytyväinen lopputulokseen, jota itse vähän pelkäsin ensin. :P


Kaiken kaikkiaan oon ilonen, että Sara sai juuri sellaiset juhlat kuin toivoi ja kaikilla oli mukavaa!♥ ♥

Me (Sini, Santeri ja minä) yhdessä siunattiin siskomme polku ♥

Ehtoolliselle menossa...

♥

"Sanokaa LAHNA!" :D

Sisters forever ♥

Ja oma naama! :D

♥

Brothers forever ♥

Lauantaina väkerrettyjä... Ja aika viimemetreillä mentiin,
että mitä tarjottavaa sankari haluaa! :D

Malliainesta!!! ;) ♥

Ne parhaat otokset tulee just sillon, kun ei katsota kameraan! ♥

Sara halus Robinin kylään, joten Osku päätti toteuttaa toiveen! :D
Ja huippuystävä kassaneiti, hoiti loistokkaasti tarjoilutyöt!!

Perhe ♥
Tästä en IKINÄ luovu! ♥

Joskus sisimpäämme kasvaa ilon kukkamaa.

Kaikki on niin hyvin, että ihan naurattaa.

Silloin tuntuu, että rukouskin siivet saa.

Taivaan Isän luokse kiitoslaulu kohoaa.

KERTO: 

Rukous on silta   luokse Jumalan.

Rukous on polku luokse auttajan.

Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen.

Rukous luo rauhan sydämeen.

Joskus synkkä pelko hiljaa hiipii sydämeen.

Moni kantaa huoliansa aivan yksikseen.

Pimeydenkin läpi kulkee rukouksen tie.

Älä yksin pelkää –huolet Jumalalle vie.

Rukous on silta   luokse Jumalan.

Rukous on polku luokse auttajan.

Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen.

Rukous luo rauhan sydämeen.

Älä turhaan luule, etten osaa rukoilla.

Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja.

Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin.

Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin.

KHH

...eli siis kodinhoitohuone taitaa olla virallisesti valmis! :D

Lähdetäänpäs nyt katsomaan miltä meidän kodinhoitohuone alkujaan näytti...

Remontin alkupuolella ja no koko remontin ajan, kodinhoitohuone oli meidän keittiö, pyykinpesutila, olohuone ja vähän kaikkea muutakin samalla. Likimain puolet talosta kun oli remontin alla, niin ei sitä tilaa oikein muualla sitten ollut. Kuitenkaan mitään helloja jne. ei siirretty huoneeseen. Eli remontin aikana khh näytti tältä:

Tässä kuvassa näyttäisi olevan joulu tai ainakin joskus jouluntienoilla otettu kuva. Ja jos oikein muistan niin 2013 joulu lienee. Yllättävän vähän löysin niitä kuvia, joita olisi otettu khh:sta remontin aikana. 

Tässä alemmassa kuvassa onkin sitten ihan viime vuoden lopusta, juuri siinä mailla kun alettiin huonetta sitten laittamaan kuntoon. Marras-joulukuussa se homma tehtiin, jotta vuoden vaihteessa ois ollu kaikki kunnossa. Mutta muutama muuttuja tuli matkaan. Nyt kuitenkin paremman puolella. ;)

Paljon oli tavaraa kertynyt noihinkin kaappeihin ja niitä sitten ollaan yritetty karsia ja tutkia mitä jää itselle, mitä kokonaan pois ja mitä myyntiin. Monta monessa...

Mutta kyllä kaikelle paikkansa löytynee aina. Tyhjennyksen jälkeen huone näyttikin sitten tälläiseltä:

Ehkä hieman on erinäköinen siivouksen jälkeen. Kodinkoneita huoneeseen jäi siis pesutorni ja pakastin, mutta pakastimelle tehdään tilaa autotalliin, kunhan saataisiin vielä kovia pakkasia tännepäin. Ei viitseis kaikkea sulattaa pois...

No tyhjennyksen jälkeen alkoikin sitten katon ja lattian teippaus. Niihin emme tehneet mitään muutoksia. Seinät onkin sitten aivan erimaata. ;) 

Seuraavassa kuvaa, teippauksista ja maalauksista:

Teippauksia ja mein Sara ♥

Tässä sitten meidän lopulliset värit ja teipit vielä paikallaan!

Tosiaan! Meidän kodinhoitohuone EI ole normaalin värinen, tai no mikä on normaalin värinen?! Ei haluttu täysin valkoista huonetta, koska se olisi tylsä. Ensin piti laittaa muutama raita ikkunaseinälle, mutta sitten maalattiinkin koko seinä erikokoisilla ja värisillä kolmioilla. Kaks seinää tuli tumman harmaaksi ja sitten ns. tiskipöytäseinä tuli valkoiseksi, lukuunottamatta lilaa tekstiä "Wash your worries away". Eli siis täysin normaali huone! :D Koko talo on muuten sisustukseltaan tummanruskeaa/valkoista, niin tämähän sopii oivallisesti meidän taloon. ;)

Meidän Sara oli tosiaan auttelemassa, kun tykkää maalaamisesta ja oli kyllä todella innoissaan meidän suunnitelmista. Kaikille pidettiin yllätyksenä sitä, minkälainen muusta huoneesta sitten tulisi. 

Perusvalkoinen... ;)

Seuraavaksi luvassa onkin sitten teippien pois ottokuva. Omasta mielestäni huoneesta tuli oikeasti aika huikea ja lähinnä tuosta "efekti" seinästä.

Vielä tässä se on aika tyhjä. Lukuunottamatta pakastinta, kuivuria ja pesukonetta. Nyt tilanne onkin sitten aikalailla erinlainen ja veikkaampa että lopputulos kuvat ovatkin sitten seuraavia mitä tänne teille laittelen...

Tässä asennettuna laatikostojen runkoja...

Vähän esimakua väreistä...

Kahvat ♥

Siivouskaappi

Vasemmalla kuvassa allaseinä ja oikealla oleva pakastin menossa autotalliin...

ns. tyhjäseinä, eipä tuu kolhuja päähän! 

Pesutorni muttukuin vähän erinäköiseksi, laitettiin koneet korotettuna ja vielä vierekkäin.

Ja tässä vielä allaseinä ja isot laatikostot! ♥

Meidän kodinhoitohuoneeseen ei tullut ainuttakaan yläkaappia, koska en nähnyt niitä tarpeellisina meillä. Huone näyttää paljon avarammalta nyt näin. Vanhastaan kun oli muutama yläkaappi, niin huone tuntui jokseenkin ahtaalta ja ehkä siinä oli muutama muukin syy ahtauteen. Mutta näin on hyvä! Tykätään kovasti ja lopputulos on ihan mahtava!

Mä meinasin ihan ensin, että meille tulee mustat tasot ja ihan perusvalkoiset kaapit, koska seinät on erikoiset, niin ei muun tartte olla. No matkalla kalusteliikkeeseen puhuttiin isännän kanssa väreistä ja todettiin, että kyllä sinne jotakin voisi laittaa, ettei ihan valkoista. Liikkeessä käytiin läpi erilaisia vaihtoehtoja, itse ehdotin harmaata kalvoa, mutta lopputuloksena tuli sitten nämä lilat maalatut ovet.

Eikä muuten harmita valinta! On jotakin erikoista meidänkin talossa, muutakin kuin omistajat! ;)

Mitäs mieltä te seurailijat olette? Miellyttääkö vaiko ei? Ja ylipäätään, mitä mieltä olette siitä kuuluisiko kodinhoitohuoneen olla täysin puhtaan valkoinen vai ihan jotain muuta?

Olkaamme nyt iloisia ja tyytyväisiä! Tähän on tultu! :) Seuraavaa remontti postausta saakin sitten hetken ootella! Tämän jälkeen luvassa onkin sisustushöpinöitä, leipomuksia ja kaikkea muuta hömppää meikäläisen elämästä!

Voittaja banneri & muffinit

nams!
On ollu kyllä herkullinen ehtoopäivä, nimittäin täällä on sämpylän ja suklaamuffinien tuoksuinen koti. Ihanaa ♥

Nyt se sitten on selvillä! Nimittäin uusi banneri on julkaistu ja sen näette tässä sivustossa, että tässä postauksessa. Tilanne oli TIUKKA, koska kaksi kuvaa sai yhtä monta ääntä, mutta kisa kuitenkin ratkesi sitten isännän äänellä, kun hän ei ollut omaansa vielä käyttänyt ja nyt syksyn kynnyksellä päädyttiin vähän eläimellisempään menoon. ;) Hieno se on! ♥

 

Banneri-kilpailun voittaja! :)

Kiitos vielä kaikille mukaan osallistuneille. Ensi kerralla voisi olla jaossa jotakin,

 jotta kisailu vaikuttaisi jännemältä! ;)

Täällä tosiaan on leivottu ja nautittu herkuista. :) Mun piti ensin leipoa sämpylöiden lisäksi korvapuusteja, mutta sitten huomasin kaapissa olevan valkosuklaata ja halusinkin tehdä muffinseja, joihin saisin valkosuklaan liitettyä. Niistä tuli suussa sulavia!!
Tässä teille ohje näihin muffineihin:

Suklaamuffinit 12kpl

3 dl fariinisokeria
1 rkl vanilijasokeria
3 ¼ dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
150 g sulatettua voita tai margariinia
2 kananmunaa

Mittaa taikinan kuivat aineet kulhoon, sekoita ja tee aineiden keskelle syvennys. Lisää sulatettua haalea rasva ja kananmunat. Sekoita aineet tasaiseksi taikinaksi. Annostele muffinivuokiin (itse käytin silikonivuokia). Paista 200 °C uunin keskiosassa n. 17min

Kuorrutus

100g valkosuklaata
100g voita
3-4dl tomusokeria
2 tl vanilijasokeria
1 rkl maitoa

Sulata valkosuklaa mikrossa, ensin 30 sekunttia ja sekoitus ja sen jälkeen aina 10 sekunttia kerralla ja sekoitus joka kerran jälkeen. Notkista pehmeää voita sähkövatkaimella ja lisää vähitellen tomusokeria pienissä erissä joukkoon. Lopuksi lisää valkosuklaa, vanilijasokeri ja maito. Sekoita tasaiseksi. Laita kuorrute jääkaappin hetkeksi jäähtymään ja levitä pursottimella tai lastalla muffinien päälle. Laita valmiit muffinit jääkaappiin jäähtymään.


Kohoavat sämpylät ja noussut taikina! :)

Ollut kyllä mukava päivä! Ensin aamuvuoroon töihin ja siellä oltiin lasten kanssa luistelemassa, joten on tämän "talven" luistelukausikin aloitettu.

Katsotaan mitä kaikkea tää ilta vielä tuo tullessaan. :) Hyvältä ainakin vaikuttaa!

#kutsumua

Suomen lukiolaisten liiton mahtava idea, #kutsumua -kampanja, on saanut mielettömän nousin pilviin. 

Olen erittäin iloinen tästä kampanjasta! Ja siksipäs itsekkin siihen päätin osallistua!

Elämässä on paljon asioita joita monikaan ihminen ei koskaan unohda!

Minullakin niitä on ja ehkä vähän liikaakin!

Olen ollut se, jota on haukuttu RUMA:ksi, HUORA:ksi, TYHMÄ:ksi, PASKA:ksi jnejnejne.

Olen ollut se, joka on kertonut opettajalle kaiken, KIELIKELLO.

Olen ollut se, joka on yrittänyt olla oma itsensä!

Nyt olen ONNELLINEN, ITSEVARMA, KAUNIS, 

EMPAATTINEN, AITO! ♥

Jos en olisi nyt tässä, en tiedä missä olisin.

EI-kiusaamiselle!

vk 11

Heissan, heissan rakkaat lukijat! ♥

Viime kerrasta on tasan viikko ja nyt näyttää siltä, että postauksia tulee näin viikon välein. Eli mun on turha luvata sitä, että saisin kirjoitettua viikossa edes kahteen kertaan. No mutta näillä mennää! :)

Tuutikki ♥

Viime viikko meni yllättäen nopeasti, niinkuin kaikki muutkin viikot, vaikka aluksi ne tuntuu matelevan eteenpäin. Työpäivien ohessa tehtiin sitten remonttia iltaisin. On lakattua kaidetta, asennettu kaiutin ja laitettu ensimmäisiä listoja kattoon. Yläkerta alkaa olla aikalailla valmis, listoja vailla ja no vessa on oma osansa sitten. 

Viime viikolla pääsin pyörällä töihin. Aamusta olin ihan menossa autolla, mutta kun aurinko paistoi kirkkaana ja lämpimänä päätin vaihtaa nelipyöräisen kaksipyöräiseen. Ja oli muuten erittäin hyvä vaihto! :) Ihana auringonpaiste jatkui koko viikon ja oli muuten ihanat arskakelit! ♥ Pääsi nekin tänä vuonna käyttöön jo! 

Viime viikolla myöskin sain molempien pikkusiskojeni syntymäpäivälahjat kuntoon. Pienimmälle ostettiin liput Robinin keikalle JEIJ! Päästää popittaa Robiniaa! :D Ja toisen siskon lahjaa en kerrokkaan, paitsi sen verran että se on jotain pinkkiä, herkullista ja luettavaa. ;) Jääköön tämä vielä salaiseksi sen vuoksi, kun siskoni tätäkin lukevat, kerron teille kaikille myös Sinin lahjan kunnolla, kunhan pääsen sen hänelle antamaan.

Viikonloppu olikin täynnä keskustanuoria, synttäreitä ja ystäviä, paaaaljon ystäviä. ♥ 

Huomasin tässä juuri, että jos meillä jotain oikein tapahtuu, niin ne tapahtuu aina viikonloppuisin ja taas tälläkin kertaa!

Perjantai-ilta meni siinä kun asennettiin yläkertaan ensimmäiset listat ja ensimmäinen kaituin "ilmaan" kuvia luvassa. :D Se ilta meni sitten popittaessa yläkerrassa ja yhdestä kaiuttimesta meinaan kuuluu! :D Otin videonpätkän musisoinnista, katsotaan saanko sen ladattua tännekin. 

Lauantaina herättiin aikaisin, tarkoituksena oli lähteä kohti Sastamalaa, Ellivuoreen, Keskustanuorten Lumimyrsky tapahtumaan.

 

Ensin meidänkin piti olla siellä koko viikonloppu, mutta kun kutsuja suuntaan jos toiseen tulee, niin pitää saada sopimaan niitäkin. Yhdet 6-vuotissyntymäpäivät jäi väliin, mutta ollaan varmasti menossa sinne jonakin iltana vielä. Sastamalan jälkeen suuntana oli koti, vaatteiden vaihto ja Turkuun lähtö, 25-vuotis synttärit odotti siellä. 
Hyvän ystävämänne juhlia vietettiin Turun logomossa ja oli muuten mielettömän mahtavat bailut. Aluksi tuntui itsestä siltä, että "pöh, ei jaksa", mutta illan edetessä fiilikset vaihtui. 

Varsinkin siinä vaiheessa, kun yllätysesiintyjä saapui lavalle ja kaikkien yllätykseksi se oli TAUSKI! :D  Jokainen oli varmaan mielessään pohtinut kaiken muun mahdollisen, mutta että Tauski! Hyvät biisit veti! Ja kaiken kukkuraksi kaikki naiset pääsivät samaan kuvaan ja no mä sitten halusin vielä sen kanssa kuvaan. 

Aikamoista, aikamoista! Onpahan nyt sitte oltu Tauskin kainalossakin! xD

Syntymäpäivät meni loistavasti! Ruoka oli hyvää, juomia riittävästi ja tutustuttiin upeisiin ja todella mukaviin ihmisiin. :) Seuraavia tapaamisia ootellessa. ;)

Dj Walde (sain toisenki nimen, mutten oo varma kuulinko oikein...)
Jos siis osaat kertoa kuka kyseessä, kerro toki! :D

Sunnuntaiaamu koitti hiljalleen. Vaikka aamuyöstä mentiinkin nukkumaan, niin herättiin silti jo siinä 10 maissa. Meidän piti ruveta puuhommiin, mutta lumisateen vuoksi se jäi sitten tekemättä. Oli se ihan ihmeellistä lauantaiaamuna herätä ja huomata, että ulkona oli maa ihan lumenpeitossa. 

No päätettiin laittaa sitten makoisat eväät meille, kun ihanat Johanna&Tommy, tulivat meille kylään pitkästä aikaa. ♥ Nakkipiilot, omenakaurapaistos ja chilisuklaacookiet, kuuluivat meidän sunnuntaipäivän tarjoiluun. Ja kyllä tuntui maistuvan ja oli kyllä todella makoisaa, varsinkin nakkipiilot ja chilisuklaacookiet. Nam!

Sunnuntai-ilta meni mukavasti pelaillen ja syöden. Pelattiin Angry Birds "lauta"peliä. Siis rakennettiin linnakkeita korttien mukaisesti ja tuhottiin niitä linnuilla, jotka ammuttiin ritsalla. Jep! Mut oli hauskaa ja kuvista sen näkeekin! :) Oli erittäin ihanan rento sunnuntai pitkästä aikaa. Naurettiin oikein kunnolla ja sovittiinkin alustavasti jo seuraavia "treffejä". ;) ♥

Viimeistä lastulevyä kiinnittämässä!
Huhhuh!

Tämä viikko onkin sitten lähtenyt käyntiin sillä, että väliseinä "uuden" ja "vanhan" puolten välillä otettiin pois ja yläkerran vessan putkisto liitettiin viemäröintiin tai miten sen nyt voikaan sanoa. Rappusten reisipuut maalattiin tänään ensimmäisen kerran ja toisen kerran vielä pitäisi ainakin. Viimeinen lastulevy lyötiin tänään seinään, VIIMEINEN!  Enää sitten puuttuukin hiomista, lakkaamista ja maalaamista. Ja tietenkin lattioiden laittamista ja listottamista. Rappusia saa pikkuhiljaa ruveta asentelemaan ja niitä oottelen innolla. Sitten tää näyttää jo TODELLA hyvältä. Kuvista ei nää kunnolla, pitäisi varmaan ottaa panoramakuvia tai vastaavia, jotta saisitte paremman kuvan tästä talosta. Pitää muuten oikeasti kokeilla, jotta itsekkin näkee miltä tää kaikki näyttää. 

Fiilikset nousee korkeammalle ja korkeammalle. Vaikka omia vanhempian ja sisaruksia onkin jo kova ikävä, niin silti jaksaa painaa töitä! Odotus yleensä palkitaan! ♥ Ja jos en jostain syystä vastaa sinulle tai muutoin ole kysellyt kuulumisia, niin ei hätää! Olen hengissä! Vaikka väsyttääkin, niin silti jaksaa! Onneksi on ihana avomies rinnalla joka antaa voimia ja yhdessä me tätä tehdään. Meidän kotia! ♥ Tästä tulee just sellanen kun me halutaan, meidän näköinen. :) Ja sen kyllä huomaa, kun joka ilta jaksetaan painaa ja tehdä töitä sen eteen että me saadaan alottaa eläminen "alusta". :D Uudessa kodissa! ♥ Kaikkea jännää ja mielenkiintoista on varmasti vielä edessä vessojen laatoitus mutta kaikesta me selvitään varmasti!! :) ♥

Nyt mä painun koneelta poies ja pyhitän loppuillan miekkoselleni! ♥

 Tässä on meitin vauveleista kuvia. Pörrö tykkää kiipeillä puissa ja muissa korkeissa paikoissa. Mä sain ikuistettua myös videolle sen miten Pörrö tulee alas puusta, mutta tää ei suostunut lataamaan sitä tänne. Kokeilen, jos vaikka joku päivä suostuisi sen lataamaan tänne.

Mutta tässä nyt on kuvia meidän sulosista muksuista. ♥